Lea Puranen ajeli Hattulasta asti Olkkarille esittämään runoutta. Purasen kytkös Padasjoelle on se, että siskonsa Maarit Kotiranta muutti miehensä Markun kanssa Padasjoelle viime vuonna.
– En ollut Padasjoella käynyt ennen sitä. Todella kaunis paikkakunta.
Hauholla syntynyt Puranen asui lapsuusvuotensa Hämeenlinnassa. Hän jäi eläkkeelle lähihoitajan tehtävästä tehtyään pitkän uran Hämeenlinnan kaupungilla. Runoihin hän hurahti viidenkympin hujakoilla.
– Meni kansalaisopiston runoryhmään, kun en tiennyt että siihen kuuluu esiintymisiäkin. Olin hirveän ujo, koulussakin esitelmät olivat aina kauhun paikka.
Pikkuhiljaa esiintymiset alkoivat sujua, kun unohtamisesta ei seurannutkaan mitään sen kummempaa, ja muutkin ryhmäläiset tekivät välillä mokia.
– Jostakin syystä olen jo lapsena ajatellut, että haluan runoilijaksi. Yhtään runoa en ole vielä kirjoittanut, mutta olen ollut aina kova lukemaan, kirja on ollut melkein aina kädessä. Rehtorikin aikanaan sanoi, että olit ensimmäinen, joka on lukenut koulun kirjaston melkein kokonaan läpi.
Olkkarille Puranen oli valinnut muun muassa Aale Tynnin ja Kerttu Kastellin maanläheisiä runoja. Hän myös luki Aapelin pakinasta hauskan pätkän. Purasella ei ole erityistä lempirunoilijaa, mutta hän pitää myös mm. Kyllikki Villan ja Maaria Leinosen runoista.
Esiintynyt hän ei ole juurikaan sen jälkeen, kun ryhmä hajosi. Yksin hän on lukenut runoja joillakin tuttujen merkkipäivillä.
– Oli tosi kiva pitkästä aikaa paneutua runoihin. Kirjahyllyyn on kertynyt aika paljon runokirjoja ja niistä tulee yleensä lähinnä etsittyä mukavia säkeitä onnittelukortteihin. Ehkä tästä esiintymisestä innostuneena olen vastaisuudessa esillä enemmänkin.
Kesällä Purasen voi nähdä miehensä kanssa Padasjoella pidemmälläkin reissulla, sillä he ovat innokkaita karavaanareita. Kotioloissa pariskunta puuhailee puutarhassaan.