– Meillä on tänään aihetta kiitollisuudella muistaa viime sodissa kaatuneita sankareita, mutta myös sisällissodan ja nuijasodan uhreja sekä Karjalaan jääneitä, totesi Padasjoen Sotaveteraanien puheenjohtaja Hannu Tukia kirkossa.
14.1.1597 käytiin Padasjoella verinen taistelu: antautumaan huijattuja nuijasotureita surmattiin noin 400 Nyystölän pellolla.
Kukkalaite laskettiin myös vakaumuksensa puolesta kuolleiden, niin valkoisten kuin punaistenkin muistomerkeille.
– Uhreja vapaussodassa oli Padasjoella yhteensä 146, joista punaisia 131. Karjalaan taistelukentille jäi 32 padasjokelaista sankarivainajaa. Sankarihautausmaalla on 168 sankarihautaa ja niissä 169 sankarivainajaa, neljä sankarivainajaa lepää oman sukunsa haudoissa Padasjoen hautausmaalla, Auttoisten hautausmaalle on siunattu viisi. Kaiken kaikkiaan viime sodissa menehtyi 223 padasjokelaista miestä ja yksi nainen.
Yhtenäisenä talvisotaan
Kirkonmenojen jälkeen väki kokoontui seurakuntasalille, jossa Tukia siteerasi puheessaan Yrjö Jylhää. Runossa Vaienneet voittajat sanotaan: ”Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet, te saitte suurimman voiton. Te voititte veljen veljelleen, te löysitte kansan eksyneen.”
Kaatuneiden muistopäivää vietetään kaikkien niiden muistoksi, jotka ovat kaatuneet, teloitettu tai kuolleet vankileirillä suomalaisia koskettaneissa sodissa tai rauhanturvatehtävissä. Senaattori Kyösti Kallion sanat toukokuussa 1918 ovat jääneet historiaan: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”
– Niinpä talvisodan syttyessä suomalaiset lähtivät yhtenäisenä kansana puolustamaan itsenäisyyttä. Jatkosodan suurhyökkäyksen pysäyttäminen kesällä 1944 oli toinen ihme.
Kahtiajako
Nuorten puheenvuoron piti Valtteri Perälä. Hän totesi sotien olleen itsenäisen Suomen historiaa olennaisesti määrittävä tekijä. Suomi joutui 1900-luvulla kärsimään neljästä sodasta.
– Vuonna 1917 pitkään vallinneen sääty-yhteiskuntajärjestelmän takia kansa oli jakautunut kahtia taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti.
Tuhoisa sisällissota syttyi juuri itsenäistyneeseen Suomeen vuonna 1918. Molemminpuolinen terrori syvensi kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan niin sanotun huonoimman aineksen nousseen Neuvosto-Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti rikollisina, jotka menettivät kansalaisluottamuksensa.
– Kansa kuitenkin yhdistyi hetkellä, jolloin itsenäisyyden menettäminen oli aito uhka. Neuvostoliitto aloitti talvisodan marraskuussa 1939 Suomea vastaan ilman sodanjulistusta.
Yhtenäisyyttä ja taistelutahtoa koeteltiin vielä talvisodan jälkeen jatkosodassa ja Lapin sodassa.
– Jokainen suomalainen, joka on uhrannut henkensä Suomen itsenäisyyttä suojellessaan, ansaitsee tulla muistetuksi. Sotaveteraanien muistoa on erittäin tärkeää vaalia, sillä he maksoivat kalleimman hinnan Suomen vapaudesta.
Yhteinen menneisyys on kansaa koossa pitävä voima.
– Me, jotka emme ole kokeneet sodan julmuutta, emme saa unohtaa. Meidän tehtävänämme on ylläpitää suomalaista identiteettiä muistaen veteraanisukupolven uhraukset. Toivottavasti jatkossa pystymme toimimaan niin, ettei sotaa tarvitsisi suomalaisten enää koskaan kokea.