Taulun Erän metsästysmajalla järjestettiin 11.5. turkisten parkituskurssi, jonka ohjaajana oli Padaspaletin työhönvalmentajanakin toimiva Saija Kolulahti.
Parkituksella ei palkoille pääse, mutta harrastuksena se on erittäin mielenkiintoinen. Saalista kunnioitetaan hyödyntämällä mahdollisimman pitkälle kaikki, mitä saaliseläimestä vain pystyy hyödyntämään. Kolulahti on tehnyt turkiksista mm. istuintaljoja ja vaatteiden koristeita, koruja hirven kynsistä ja kirjan kansia kalan nahasta.
Kolulahti on innokas keskiaikaharrastaja ja sitä myötä innostunut myös turkisten muokkaamisesta. Oppinsa rasvaparkkiin hän on saanut perinnenahkurimestari Hanna Norelta, joka on myös kirjoittanut kirjoja parkituksesta.
– Mieheni metsästää, joten turkisten saanti on helppoa. Aiemmin keräilin tieltä eläintenraatoja ja herätin autoilijoiden keskuudessa ihmetystä, naureskelee Kolulahti.
Taulun Erän metsästysmajalle, Seunakololle oli saapunut pieni, mutta innokas joukko opiskelemaan parkituksen saloja, osa Joensuusta ja Joutsenosta asti.
Suolauksen jälkeen päästään näskäämään
Taulun Erän jäsen ja itsekin innokas metsästäjä Kirsi Rantala sai idean parkituskurssin järjestämisestä.
– Pojantyttäreni Valma on innokas nylkemään sekä opettelemaan kaikkea uutta. Ajattelin, että voisimme yhdessä opetella myös parkituksen. Kun laitoin Facebookiin päivityksen ideasta, niin mukaan ilmoittautui muutamia kavereita.
Kirsillä ja Valmalla oli kurssilla työstettävänään edellispäivän kolarikauriin nahka. Kati Matinlaurilla oli mukana supinnahka ja Riikka Vesikolla kaksi majavan nahkaa.
Katilla näskäys oli jo pitkällä, kun Riikka vielä odotteli majavannahkojen pehmenemistä.
– Näskäykseksi sanotaan sitä, kun nahasta poistetaan kaikki ylimääräinen, kuten nahkaan nylkemisen jälkeen jäänyt rasva ja kalvot, kertoi Kati.
7-vuotias Valma Raeske on innokas oppimaan uutta. Valma on saanut jo oman turkiksen palasensa näskättyä, Katilla on työ vielä kesken.
Näskäämään ei päästä heti nylkemisen jälkeen, vaan turkki täytyy ensin suolata. Sitä pidetään merisuolassa vuorokauden verran.
– Suola nostaa veren ja enimmät lihasnesteet pintaan. Verisuola kerätään pois ja tilalle vaihdetaan varastosuola, jossa nahka saa olla viikon verran tai tarvittaessa enemmänkin. Sen jälkeen turkis näskätään, opasti Kolulahti.
Saija Kolulahti ja Valma seuraavat silmä tarkkana Riikka Vesikon työskentelyä.
Pesu, kuivaus ja parkkiaineen levitys
Näskäys on tarkkaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä. Lihapuoli on saatava mahdollisimman puhtaaksi, mutta ilman, että nahkaan tulee reikiä. Näskäyksen jälkeen turkis pestään kylmässä Fairy-vedessä. Vielä ennen parkkiaineen levitystä se kuivataan huolellisesti.
– Varastosuolassa turkista voi pitää jopa kuukausia, pakastimessa se säilyy parikin vuotta, kertoo Kolulahti.
Rasvaparkissa parkkiaine sekoitetaan kananmunan keltuaisesta, rypsiöljystä ja mäntysuovasta. Parkkiaineen tarkan levityksen ja imeyttämisen jälkeen turkis saa tekeytyä viikosta neljään viikkoon; sen jälkeen alkaa pehmittäminen, joka on perin fyysistä hommaa.
– Pehmityspesu tehdään ensin vedellä ja mäntysuovalla, sen jälkeen shampoolla. Sitten kuivataan ja pehmitetään. Turkis ei saa kuivua itsekseen tai siitä tulee kova, vaan sitä pitää liikuttaa vähän väliä. Pehmittämisen voi toisaalta keskeyttää ja toisaalta myös tehostaa sitä pakastamisella.
– Pehmittäminen on hidasta hommaa, kyllä siihen päivän saa varata.
Pehmittämiseen käytetään monenmoisia työkaluja: neliörautaa, hirven leukaluuta tai vaijeria. Työkaluilla tehdään murtavaa liikettä, jolla rikotaan solukkoa. Isojen nahkojen pehmittäminen vaatii kehikon.
– Eläinperäisten jätteiden kanssa pitää aina muistaa hygienia eli täytyy pitää hanskat kädessä sekä huolehtia jätteet asianmukaisiin paikkoihin.
Lopputuloksessa kyllä näkyy, jos jossakin työvaiheessa on hätäilty.
– Nylkytyö kannattaa tehdä hyvin, sillä se säästää työtä myöhemmissä työvaiheessa.