Padasjokelaiset menestyivät taasen mainiosti Hirvensalmella viime viikonloppuna ajetussa maastoautosuunnistuksen Finland Trophy Retro -kisassa.
Parina edellisenä vuonna Standard-luokan sekä koko kisan voiton kotiin tuonut PaMaasin joukkue kisasi pykälää isompien autojen eli Modified-luokassa sijoittuen kolmanneksi. Koska Padasjoelta löytyy kovatasoisia maasturisteja enemmänkin, Standard-luokan voiton nappasi tällä kertaa Keinuhongan joukkue.
Finland Trophy Retro -kilpailu poikkeaa monella tapaa muista off-road -autojen suunnistuskisoista. Poikkeukselliseksi sen muihin kilpailuihin verrattuna tekee 20 tuntia kestävä kilpailuaika ja kun kisa starttaa perjantai-iltana jatkuen lauantai-iltapäivään, mahtuu kilpailuaikaan monta pimeässä haettavaa rastia.
Retro kilpailun nimessä tarkoittaa sitä, että maastoon sijoitettuja rasteja etsitään ilman sähköisiä apuvälineitä eli pelkästään paperikartan ja kompassin avulla. Lisäksi jokaisella autokunnalla on oltava mukana vasara leimaamista varten, sillä rastilla oleva mekaaninen leimasin eli peitsi lyödään vasaralla rastikorttiin, johon jää uniikki jälki merkiksi rastilla käynnistä.
Kisassa mitataan ajotaitojen lisäksi fyysistä ja henkistä kestävyyttä sekä taktisia taitoja väsymyksen painaessa päälle.
Kolmatta kertaa mukana olleen Keinuhongan perhejoukkueen roolitus oli entisenlainen: Niko Jaakkola hoiti taidolla ajamisen kivikkoisessa ja kantoisessa maastossa, auton rakentanut ja huoltanut Samu Jaakkola toimi vinssimiehenä ja isä-Kalle suunnisti.
– Valmistauduimme kisaan perinteisesti hankkimalla syysflunssan. Auton kanssa meinasi tulla pikkukiire, mutta saimme viimeistelyihin apua Mertsalmen Otolta, kiittelee Kalle.
Auto kestikin maratonmittaisen rytyytyksen hyvin, eikä isompia teknisiä vikoja ilmennyt.
– Vaikka emme veren maku suussa rasteja hakeneetkaan, totesimme, ettei autossa istuminen silläkään vauhdilla mukavaa ole, joten kyllä autot tosi koville joutuvat. Suunnistajakin joutui lujille ja saapas alkoi jo painaa lauantaina. Ja kun ilmakin oli harvinaisen lämmin, oli paita hiestä märkänä koko ajan.
Kallen mielestä kisataktiikka osoittautuu oikeaksi ja oikeanlaisia rasteja jätettiin hakematta.
– Samu tsemppasi hakemaan vähän hankalampiakin rasteja ja välillä vähän kinattiinkin, mutta onneksi Samu ei antanut periksi, naureskelee Kalle.
Viimeiselle tunnillekin jäi sopivasti haettavaa.
– Tietty tahti yritettiin pitää päällä, mutta samalla koitettiin pitää myös hauskaa.
Sijoitus on loppuun asti arvoitus, sillä kesken kisan joukkueet eivät tiedä toistensa pistemääriä.
– Alun perin ajattelin, että neljä rastia tunnissa on se tahti, jota pitäisi pitää yllä, jotta pärjäisi. Ja kun mitään mokaakaan ei sattunut, niin uskalsimme toivoa, että olemme tuloslistassa aika korkealla.
Sunnuntai meni Keinuhongan isännän mukaan toipuessa, joka ikisen jäsenen ollessa kipeä. Joukkue sai palkinnoksi auton sähkövinssin ja retron seinäkellon. Pokaalin virkaa toimitti joukkueen oma peitsillä hakattu rastilätkä.
– Ensi vuonna ollaan jälleen mukana, onhan sitä lähdettävä puolustamaan tämän vuotista sijoitusta, tuumaa Kalle.
Myös PaMaas podiumille
PaMaasin joukkue koostui Janne Roslundista, Juha Salosesta ja Anssi Perälästä. Kisa meni odotusten mukaisesti ja tiimi on tyytyväinen pronssiin.
– Hyvin onnistunut koeajo pikku servisen jälkeen, totesi kuskina toiminut Janne Roslund.
– Viime vuoden ryskäämisen jäljiltä Janne joutui tekemään auton liki kokonaan uusiksi ja testitkin jäi vähiin, kommentoi vinssimies Juha Salonen.
Uudelleenrakennuksen seurauksena menopeliin ei meinannut löytyä renkaita mistään.
– Lainattiin sitten Anssilta renkaita ja rengaskoon vuoksi kilpailimme eri luokassa kuin aiemmin.
Kilpailu sujui luonnostaan jouheasti, eikä joukkue ollut hirveästi hukassa yölläkään. Auto kesti hyvin lauantaiaamupäivän yleisörasteille asti, kunnes automaattivaihteisto alkoi kiusaamaan.
– Viimeinen puolitoista tuntia ajettiin sitten kilpaa, kun Jannella löytyi tatsi ja luotto autoon, vaikka aamupäivästä oli keskeytys lähellä vaihteiston alettua temppuilemaan. Onneksi tötterö kesti kuitenkin maaliin asti. Sijoitus olisi ehkä ollut jotain muuta, jos olisi kiristetty jo aikaisemmin, mutta ainakin saatiin miehet ja auto suunnilleen ehjinä maaliin ja hieno kokemus lisää arkistoon, kertaa Salonen kisan tapahtumia.
Aikakin oli vähän kortilla, sillä kilpailuaikaa oli jäljellä enää kahdeksan minuuttia, kun joukkue pääsi maaliin.
PaMaasin joukkue on pärjännyt vuodesta toiseen samalla kaavalla.
– Kilpailun alettua yleisöalue on 1–1,5 tuntia tukossa, joten lähdemme siksi aikaa metsästämään rasteja vähän kauempaa. Yleisörastien jälkeen taas suuntaamme kauimmaisille kisa-alueille. Lauantain yleisörastit käymme nappaamassa pakollisen ruokarastin jälkeen. Pahimman kivikkoalueen olemme jättäneet viime vuosina suosiolla pois.
Vinssimiestä kilpailussa tarvittiin useita kertoja ja auton takakontin lattialle saatiin vähän vettä, vaikka maasto ei kaikkein märimmässä kunnossa ollutkaan.
Kaikella todennäköisyydellä PaMaas osallistuu Suomen ylivoimaisesti suosituimpaan ja vanhimpaan maastoautosuunnistuskisaan ensi vuonnakin.
– Kyllä me varmaan jollakin kokoonpanolla osallistutaan, vaikka joka vuosi maalissa ollaan sitä mieltä, että eiköhän me kohta jäädä eläkkeelle ja siirrytä pelkästään makkaranpaistoon.
Kisassa oli mukana kolmaskin padasjokelaisjoukkue, Team Suonsilmä. Pitkän linjan harrastajien, Merja ja Reijo Perälän joukkue, sijoittui Standard-luokan 19. sijalle.