Padasjoen Kirjapainon veteraaniarkisto on avattu ensi kertaa yleisölle ja kirjastossa voi nyt nähdä pienen siivun siitä padasjokelaisveteraanien esineistöstä, joka on Teletalolle säilötty.
Veteraaniarkiston aarteita tuotiin nyt ensi kertaa esille kirjastoon, jossa ne ovat nähtävissä maaliskuun ajan.
Paikallisten sotaveteraanien jäämistöä on talletettu tuleville sukupolville Padasjoen Kirjapainon kiinteistöön. Yrittäjä Heikki Koskinen on omalla kustannuksellaan kunnostanut huoneen veteraaniarkistoa varten ja huolehtinut maksutta sen ylläpidosta. Veteraanien lisäksi arkistossa on Reserviläisten, Reservinupseerien, SPR:n ja paikallisen Lions Clubin pöytäkirjoja ja muistoesineitä. Museohuoneessa säilytetään myös valtaosa itsenäisyyspäivän lippulinnan lipuista.
Pyykkärin poika juoksi Suomen mestariksi
Aulis Mäkisen, legendaarisen auttoslaisen keskimatkojen juoksijan, palkintokokoelmasta on poimittu pokaaleja ja mitaleja kirjastossa avattuun veteraaniarkiston näyttelyyn.
Padasjoen Sanomat kertoo 25.11.2004:
”Pyykkärin poika juoksi Suomen mestariksi”. 80 vuotta täyttävä Mäkinen oli haastatteluhetkellä kovassa kunnossa, vaikkei enää järjestetty ”ohiammutuille ja huonosti tapetuille” sotainvalideille SM-kisoja. ”40 % invalidi Mäkisestä tuli, kun rintamalla ollessa kranaatti iski läheltä miehenpaksuisen männyn säleiksi. Tuuria oli, että henki säästyi”, todetaan haastattelussa. Jutussa muistellaan Mäkisen heikkoja lähtökohtia: koti oli niin köyhä, ettei aina ollut edes suuhunpantavaa.
”Muistan, kun porasin ruokaa, eikä ollut muuta kuin joku vanha hautaperuna ja suolavettä savikupissa. Ei ollut leipää, mitä kastaa. Painoin sormella yksinkertaiseen ikkunalasiin sen verran kurkistusreikää, että näkisin, kun äiti tulee pyykkäämästä, jos sillä vaikka olisi syötävää tuomisina”
Kouluun Mäkinen kulki jalkaisin ja työtä piti tehdä jo kuusivuotiaasta: hän meni isoveljensä avuksi mottimettälle: ”Tauno teki pölkkyjä ja minä kuorin”.
Isompana Mäkinen polki parhaimmillaan 120 km päivässä juostakseen kilpaa 10 km. Satasen hän kipaisi aikaan 11,6 ja pituutta tuli loikattua enimmillään yli kuusi metriä.
Metsätyöt jatkuivat aikamiehenä, lisäksi hän teki työkseen rakennuksia ja oli Aarnon Puun yövartijana.
Mäkinen oli kova lukumies ja myös shakkia hän harrasti. Televisiota hän ei hankkinut: ”Remonttihommia tehdessäni näin, kun ihmiset ei telkkarin takia joutaneet syödä eikä juoda, lusikka kädessä hypättiin. Päätin että se vempele ei minun elämääni pilaa”.
Kahdeksankymppinen sanoi, että ”Mikäs on ollessa, kun on terveyttä ja hyvä elämäntoveri”. Viisikymppisenä hän oli löytänyt itselleen Arrakoskelta puolisoksi Taimin. Vanhuuskaan ei vaivannut: ”Piru yksistään on vanha, semmoinen sanonta on olemassa”.
Aulis syntyi Miina Mäkisen toisena lapsena 1.12.1924. Ennen kouluikää sairastettu korvatulehdus vaurioitti kuuloa.
Jukka Luukon keräämissä elämäkertatiedoissa saotaan, että sotien jälkeen Mäkinen oli pitäjän paras keskimatkojen juoksija. Alkuvaiheissa hän edusti Yritystä, mutta kun kotikylään perustettiin Auttoisten Veto-niminen seura, niin Auliskin työläisenä liittyi tähän TUL:n seuraan. Vuonna 1951 hänet valittiin Berliinin työläisolympiakisoihin.
Mäkisen harjoittelulenkki oli Kauttisjärven ympärijuoksu. Auliksen ennätyksistä kerrotaan, että neljäsatanen meni 53 sekunttiin, kahdeksansataa niukasti alle 2 minuutin, tonnivitonen alle 4 minuutin, kolme tonnia alle 9 minuutin. Vielä 70-vuotiaana sotainvalidien Suomen mestaruuskilpailuissa Oulussa Aulis juoksi 60 metriä 9,1 sekuntiin ja voitti.
Aulis oli myös Sahankulman säätietäjä.
Hän joutui pikakoulutuksen kautta jatkosotaan Syvärille. Birginitsa, Lotinanpelto, Sekeen lohko, Uutujärvi, Mäkriä, Vitele, Suurmäki, Kaukoijärvi, Miinalanjoki, Tulemajoki ja Uuksunjoki olivat Auliksen kuin myös velipoika Taunon joukkojen perääntymisen viivytystaistelupaikkoja. Vihollinen pysäytettiin vasta Nietjärvellä Impilahden pitäjän kaakkoisosassa. Sota päättyi lyhyen asemasotavaiheen jälkeen Nietjärven puolustusasemissa. Juosten lähdettiin Syväriltä taaksepäin, on Aulis kertonut. Sodassa Auliksen kuulovamma paheni.
Aulis Mäkinen kuoli 8.12.2015.
Ratsumestari Vuorio
Niilo Vuorio syntyi 8.3.1913 Sysmässä kanttorin poikana. Hän liittyi Padasjoen suojeluskuntaan 5.12.1933. Kirjassa ”Padasjoen suojeluskunta ja Lotta Svärd” on merkintä osallistumisista sotiin: ”res. kornetti -34, VR 4 (39), VR 4 (41), Ts mm. K. 16.2.1996.”
Padasjoen Sanomat kertoo muistokirjoituksessa, että Vuorion perhe muutti Padasjoelle Niilon ollessa seitsemänvuotias. Hän kävi kuusi luokkaa Lahden yhteiskoulua ja opiskeli Suomenlinnan poliisikoulussa, josta valmistuttuaan toimi Helsingin rikospoliisissa talvisodan alkamiseen asti.
Talvisodassa hän otti osaa Kollaan ja Uomaalan taisteluihin. Välirauhan aikaan hän oli armeijakunnassa kenraali Hägglundin adjutanttina ja aluepäällikkönä Tuuloksessa. Jatkosodassa Vuorio toimi komppanianpäällikkönä Äänislinnassa.
Ratsumestariksi Vuorio ylennettiin vuonna 1943. Rauhan tultua hän siirtyi Rautatiehallituksen lainopilliseen toimistoon toimien siellä rikostutkijana.
10 vuotta Vuorio tienasi elantonsa kuorma-autoilijana. Hän toimi Lahden Mallasjuoma Oy:n työnjohtajana sekä Helsingissä Kauko-Kiidon palveluksessa. Lahdessa Vuorio palveli myös ravintola Tirran asiakkaita vahtimestarina. Vuorio jäi eläkkeelle 65-vuotiaana toimittuaan Nelosmutkan vahtimestarina kymmenisen vuotta.
Vuorio oli perustamassa sekä Sotaveteraanikuoroa että Musiikinystävien kuoroa, joissa toimi niin kauan kuin terveys salli. Hän oli Padasjoen Sotaveteraanit ry:n kunniapuheenjohtaja. Hänelle myönnettiin kaikkiaan 14 kunniamerkkiä.