Viljo Pastila, Padasjoen ainoa enää elossa oleva sotaveteraani, täyttää 100 vuotta sunnuntaina 7.12. Viimeisen veteraanin kunniaksi järjestetään merkkipäivänä juhlamessu.
Viljo Pastilan poika, rovasti Tapio Pastila saapuu saarnaamaan isänsä satavuotisjuhlamessuun Padasjoen kirkkoon. Pastila asuu vaimonsa kanssa Vantaalla ja kakkoskoti on Mynämäessä.
Viljo Pastilan sataa vuotta juhlitaan useamapana päivänä. Kuva viime kesän Herättäjäjuhlilta Tapio Pastilan kanssa.
Papiksi vuonna 1983 vihitty Pastila toimi 16 vuotta Turussa vankilapappina. Sitä ennen hän ehti olla seurakuntapappina yhteensä 25 vuotta Lopella ja Laitilassa.
– Laitilassa tuttu nuori teki vakavan rikoksen ja sitä kautta ensi kertaa tutustuin Turun lääninvankilaan. Olin kyseisen pojan ehdonalaisapuvalvojanakin ennen kuin hain vankilapapiksi.
Vankilassa Pastila oli virkaikänsä loppuun asti eli 68-vuotiaaksi. Eläkepäivät alkoivat syyskuussa 2024.
– Sielunhoitotyö painottuu vankilaoloissa. Koska kyseessä oli korkean turvallisuustason vankila, jumalanpalveluksia piti järjestää lukuisia eri vankiryhmille. Samojen muurien sisällä oli vielä psykiatrinen vankisairaala, jonne tuli potilaita joka puolelta Suomen vankiloista. Kun kirkkovuoroon osallistuvat ryhmät koko ajan pienenivät, oli lopuksi tehtävä periaatepäätös että kerran kuukaudessa on jokaisella vangilla mahdollisuus päästä ehtoolliselle.
Pastila on innokas oopperan, baletin ja musikaalien seuraaja ja laulanut Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisessa kuorossa vuodesta 2010 lähtien. Lisäksi hän bongaa kirkkoja. Vanhimmalla pojallaan on kaksi pientä poikaa, joista toinen on kohta kolmivuotias ja toisen Pastila on juuri kastanut.
Artjärveltä kotoisin
Kristillisyys on ollut vahvasti mukana Viljo Pastilan pitkällä elämänmatkalla syntymästä asti. Vuonna 1925 syntyneenä hän oli nuorimpia rintamalle joutuneita ja kävi sodan jälkeen Jyväskylän kristillistä opistoa. Elämäntyönsä hän teki maanviljelijänä Artjärven Villikkalan kylässä, jossa vaimonsa kanssa piti lypsykarjaa. Perheeseen syntyi viisi poikaa, joista Tapio on keskimmäinen. Lasten ollessa pieniä piti Viljo kylän pyhäkoulua.
– Isän veli Juho oli kummisetäni ja hän eli yli 100-vuotiaaksi kuten siskonsa Sylvikin.
Sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1986 nuorin poika Jouni jäi pitämään tilaa ja Viljo puolisoineen muutti Nastolaan, josta vuonna 1990 takaisin synnyinkuntaan Padasjoelle.