Virmailan koulutalon vihkiäiset pidettiin 16. elokuuta 1925 ”suuren innostuksen vallassa”.
Syyslukukausi päästiin vihkiäisten jälkeen aloittamaan uutuuttaan hohtavassa, kesäisen valoisassa luokassa.
Vasta muutaman vuoden itsenäisenä valtiona olleen Suomen eduskunta sääti vuonna 1921 lain oppivelvollisuudesta. Se velvoitti kunnat perustamaan kansakoulun jokaiseen koulupiiriin ja ylläpitämään sitä. Kouluja rakennettiin lain voimaantulon jälkeisinä vuosina melko hitaasti. Monet kansalaiset, erityisesti maaseudulla, arvioivat kirkon pitämien kiertokoulujen käymisen riittävän tavallisen ihmisen sivistystasoksi. Kansakoulun pelättiin opettavan lapset laiskoiksi, ja totuttavan heidät kirjoihin ruumiillisen työn sijasta.
Kuusiluokkainen kansakoulu aloitti Virmailassa syksyllä 1922 toimintansa vuokratiloissa Sipuran talossa. Kouluopetusta annettiin vielä seuraava lukuvuosi Mäkelän tilan päärakennuksessa ennen koulutalon valmistumista.
Paikka Virmailan koulutalolle löytyi Sipuran ja Vuorelan tilojen väliseltä rajalta, Mouvarinmäestä. Vuorelasta lohkaistun koulutontin osan kunta sai lahjoituksena Juho ja Amanda Vuorelalta. Sipuran osuuden kunta osti talon isännän pyynnöstä viisi vuotta koulutalon valmistumisen jälkeen. Ensimmäisenä työnä Mouvarinmäkeen piti rakentaa tieyhteys Virmailan Kortelahden laivarannasta, jotta rakennustarvikkeet saatiin helpommin perille työmaalle.
Virmailassa oli 1920-luvulla vain kärryteitä, ei sähköä eikä puhelinyhteyttä. Tie Kellosalmelle valmistui 1956, samalla vuosikymmenellä saareen saatiin sähkölinja ja puhelinyhteys. Virmailan koulussa oli siihen asti luokkia valaistu öljylampuilla.
Arkkitehti Helsingistä
Koulun suunnitteluun ja rakennuttamiseen virmailalaiset saivat avukseen arvostetun helsinkiläisen arkkitehdin, Kauno S. Kallion. Kauno Sakari Kallion (1877–1966) vaimo Kerttu Särkkä-Kallio kuului Virmailasta lähtöisin olevaan Pälsilän–Kottilan sukuhaaraan. Ehkä tämä vaikutti siihen, että Kalliot ostivat vuonna 1921 saaren vanhimman huvilan Paulaniemen kärjestä.
Virmailan koulun piirustukset on päivätty Kauno S. Kallion arkkitehtuuritoimistossa 30.4.1924. Arkkitehti myös hoiti Helsingissä rakennusasioita Kouluhallituksen virkamiesten kanssa nopeuttaakseen lupakäsittelyä, vaikka viralliset paperit tulivatkin Kouluhallitukseen hyväksyttäviksi Padasjoen kunnanvaltuustosta. Kallio ei ottanut töistään mitään korvausta, sillä hän omien sanojensa mukaan suunnitteli kansakoulun ”lahjana Virmailan lapsille”. Hän myös ohjeisti maanviljelijä Kaarlo Vuorelan johtamaa rakennustoimikuntaa kirjeillään ja käynneillään rakennustyömaalla. Arkkitehti Kallio oli suurenmoinen apu rakennustöiden saamisessa nopeasti mahdollisimman hyvään lopputulokseen.
Lokakuun alussa 1924 Kouluhallitus hyväksyi Virmailan kansakoulun piirustukset ja vahvisti kustannusarvion. Padasjoen kunnallishallitus ei saanut riittävän edullisia urakkatarjouksia koulun perustusten eikä rakennuksen tekemiseen. Lautakunta päätyikin lokakuussa 1924 kilpailutuksen epäonnistuttua valitsemaan Virmailan kansakoulun rakennustöiden johtajaksi kunnallislautakunnan puheenjohtaja Johan Koiviston, joka oli ollut onnistuneesti samassa toimessa jo Jokioisten koulua rakennettaessa.
1920-luvulla kunnallislautakunnan puheenjohtaja oli tärkeä toimija maalaiskunnissa. Lautakunta vastasi nykyistä kunnallishallitusta, mutta sen esimies oli työsuhteessa kuntaan eikä puolueiden valitsema luottamushenkilö kuten nyt.
Rakennustarvikkeiden hankinta alkoi syksyllä 1924. Talvella kaadettiin koulutaloa varten puut Vuorelan ja Honkolan metsistä ja alettiin veistää hirsiä. Kunta osti hirret ja muutakin puutavaraa lähimetsistä.
Kaikki seinähirret, parrut, lattianalus- ja kattopiirut toimitettiin työmaalle vuoden 1925 maaliskuun alkuun mennessä. K. Vuorelalta ostettiin myös koulun ylä- ja alapohjaan tarvittavat sammaleet, yhteensä kymmenen kuutiosyltä.
Lautaa, lankkuja, paneeleja ja muuta höylättyä puutavaraa hankittiin työmaalle Mainiemen höyrysahalta. Naulat, tiilet, sementtiä, heloja, sekä laseja ostettiin Padasjoen osuuskaupasta ja tuotiin laivalla Kortelahden laituriin.
Talvella 1925 hirsiä oli veistämässä, nostamassa ja sovittamassa paikoilleen liki 30 miestä päiväpalkalla tai tuntitöinä. Työt edistyivät ripeästi, ja harjakorkeuteen koulu saatiin maaliskuussa. Tämän vahvistaa mestari Johan Koiviston 23.3.2025 allekirjoittama kuitti: ” Rakennusmiesten harjannostajaiskahvit ja tupakkaa, yhteensä 80,50 markkaa.”
Koulurakennuksen sisätyöt ja piharakennuksen mestari Koivisto teetti tuntitöinä kesällä 1925. Koulun vihkiäisten jälkeen vielä kunnostettiin pihaa ja sisustettiin kaksi yläkerran huonetta.
Elokuun 6. päivä 1925 Virmailan koulun rakennustöiden tarkastajat julkaisivat lyhyen, kiittävän loppulausuntonsa:
”Padasjoen kunnan Virmailan kansakoulu, joka on nyt valmistunut, on tehty arkkitehti K. Kallion laatimien ja Kouluhallituksen hyväksymien piirustusten mukaan – hyvistä aineista ja kunnollisesti.”
Virmailan kansakoulutalon vihkiäisiä edeltävälle päivälle on kirjattu rakennustoimikunnan puhteenjohtaja K. Vuorelan loppuraportti pää- ja talousrakennuksen tileistä. Koulu oli tullut maksamaan 270 000 markkaa, josta puutyöt 95 000 markkaa. Rakennustoimikunta oli tyytyväinen rahojen säästeliääseen käyttöön ja toteaa lopuksi kustannusarvion alittuneen 83 000 markalla.
Virmailan kansakoulussa saaren lapset saivat perusopetusta 42 vuoden ajan eli kevääseen 1965 asti. Tuona aikana se oli yhdeksän naisopettajan vakinainen työpaikka ja asunto. Koulun pitkäaikaisin opettaja oli Fanny Isoranta (1927–1947). Monivuotisia opettajia olivat myös Rakel Kulmala (7 v) ja koulun viimeinen opettaja Irma Rautio (7 v). Hän siirtyi Virmailasta Vesijaon kansakouluun. Poikien veistonopettajina toimi ainakin kahdeksan miestä, kaikki Virmailan vakinaisia asukkaita.
Piristysruiske kylälle
Vuosikymmeniä kyläkoulut olivat tärkeitä perussivistyksen kehtoja. Kansakoulun rakentaminen oli merkittävä piristysruiske myös Virmailan kylälle. Koulu syrjäisen saaren peräkylällä oli monella tavoin tärkeä rakennus, vaikka koulumatka tiettömässä saaressa oli joillakin oppilailla reilusti yli viisi kilometriä. Varmaan kaikki Suomen maaseudun kansakoulut ovat olleet toimintansa aikana keskeisiä kylien kokoontumispaikkoja. Useimmissa kouluissa on toiminut kunnan kirjaston sivupiste, niin myös Virmailassa. Kyläkoulujen säännöllisiä juhlia olivat joulu-, kevät-, itsenäisyyspäivä- ja äitienpäiväjuhla, niihin kutsuttiin lasten vanhemmat ja muitakin kyläläisiä. Virmailan koululla toimi myös kerhoja, ja keväästä syksyyn iltaisin koulun edustan kentällä pelattiin lentopalloa ja urheiltiin.
Virmailan koulun lopettamisen jälkeen koulutalo oli jonkin aikaan kunnan vuokra-asuntona, kunnes kunta myi koulutilan rakennuksineen yksityiskäyttöön. Koulurakennus on edelleen huonejaon osalta arkkitehti Kauno S. Kallion alkuperäisten piirustuksen mukainen eli tiloja ei ole pilkottu väliseinillä.
Suurimmat muutokset koulutalon ulkoasuun on tehty 1950-luvun alussa. Alkuperäinen pärekatto on korvattu peltikatolla ja taloon on tehty ulkovuoraus vaakalaudoituksella. Samoihin aikoihin on uusittu koulutalon ikkunoita, jolloin opettajan asunnon ikkunoiden ruutujako on muutettu. Sisätiloissa merkittävimmät muutokset on tehty talon siirryttyä yksityisomistukseen 1970-luvulla, mutta niillä on lähinnä yritetty vähentää suuren talon lämmityskuluja ja kohentaa asumismukavuutta.
Me nykyiset omistajat tiedämme asuvamme ja hoitavamme kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusta. Arkkitehti Kauno S. Kallio on mielestämme suunnitellut kauniin ja vapaa-ajan asunnoksikin hienon rakennuksen, jolle toivomme pitkää ikää käyttökelpoisena myös seuraavalla 100 vuodella.