Koiran kanssa voi harrastaa kilpatasolla juoksua, pyöräilyä, kickbikea, hiihtoa… ★

Niko Rantanen muistetaan Padasjoella urheilullisena lapsena ja nuorena, jonka mielilajeja olivat juoksu ja hiihto. Sittemmin Lahteen asettunut Rantanen on puolisonsa kanssa siirtynyt astetta vauhdikkaamman koiravaljakkoharrastuksen pariin.

Anu Leppänen aloitti kilpailemisen syksyllä 2023 ja Niko Rantanen hiihtokaudella 2024 eli tämän vuoden tammi-maaliskuulla.

– Anu on harrastanut lisäksi aktiivisesti palveluskoiralajeja ja meillä oli kilpailemisen aloittamisen aikaan vielä kolme belgianpaimenkoira malinoisia. Anu on harrastanut useamman vuoden omaksi iloksi Inka–koiran kanssa pyöräilyä ja kickbikea siinä kilpailematta. Vasta Mandi–koiran perheeseen tulon jälkeen innostuimme kokeilemaan myös kilpailemista. Mandin tultua kisaikään (18 kk) kokeilimme koirahiihtoa ensimmäisen kerran talvella 2022–2023.

Syksyllä 2024 pariskunta jatkoi kilpailemista sulanmaan lajeissa; Niko lähinnä canicrossissa eli koirajuoksussa ja Anu koirapyöräily– sekä kickbike (potkupyörä) –luokissa. Näissäkin lajeissa Mandi saavutti hyvää menestystä: mm. canicrossin SM-yksilökilpailussa pronssia ja Jämijärvellä järjestetyissä Euroopan mestaruuskilpailuissa viidennen sijan, mikä oli toiseksi paras suomalaisen koirakon saavutus.

Niko saavutti myös sulanmaan viestin SM-pronssia. Joukkueessa yksi juoksee, yksi menee kickbikella ja yksi pyöräilee.

– Mandi on osoittautunut erittäin hyväksi vetokoiraksi. Jo ensimmäisenä talvenaan se voitti Anun kanssa koirahiihdon SM-hopeaa, rotumestaruuskisojen hopeaa ja SM-viestissä kultaa.

Niko kilpaili samana talvena kaverilta lainatulla dobermannilla, jolla voitettiin SPKL:n kilpailuissa koirahiihdon SM-kultaa sekä yksilösarjassa että viestissä. Lisäksi Niko voitti Mandin kanssa Suomen Valjakkourheiluliiton SM-kultaa.

Hiihdon, juoksun, kickbiken ja pyöräilyn lisäksi on kärryllä tai kelkalla ajettavia 4-, 6- ja 8-koiran luokkia ja ne ovat ehkä monille tutumpi valjakkourheilun muoto. Satunnaisia kilpailuja voidaan järjestää myös 1–2 koiran kicksparkilla eli kevytrakenteisella kelkalla.

Koirajuoksu helpoin laji aloittaa

Harrastuksen aloittaminen vaatii pakollisina varusteina koiralle vetovaljaat sekä ihmiselle vetovyön ja joustavan narun, joka kiinnittää koiran ihmiseen. Koirajuoksussa naru on noin 2 m ja koirahiihdossa hieman pidempi.

– Valjaat kannattaa aina sovittaa koiran päälle ennen ostamista, sillä huonosti istuvat valjaat voivat tuntua ikävälle ja koira voi jopa lopettaa vetämisen.

Koirajuoksu on helpoin laji aloittaa, sillä siihen tarvitsee vain lenkkarit. Koirapyöräilyssä ja kickbikessa tarvitaan menopelin lisäksi myös vetoadapteri, joka estää liinaa sotkeutumasta etupyörään.

– Me harrastamme lähinnä yhden koiran luokkia, joissa koira vetää juoksijaa, hiihtäjää, pyöräilijää tai potkupyöräilijää perässään. Näissä on hyvin monenlaisia koirarotuja, mutta kilpailuissa parhaiten menestyvät lyhytkarvaiset saksanseisojat tai x-rotuiset koirat eli sekarotuiset, jotka on jalostettu vetolajeja varten.

Sekarotuisista yleinen on greyster, joka on lyhytkarvaisen saksanseisojan ja greyhoundin risteytys. Sulanmaan lajeissa ei ole sarjoja eri koiraroduille, vaan kaikki rodut kilpailevat samoissa sarjoissa. Hiihdossa kilpailulliset luokat on jaettu rotujen mukaan.

Palveluskoiraliiton puolella kilpailevat vain puhdasrotuiset A–, B– ja C–sarjoissa. A–luokka on avoin kaikille, B–luokka on avoin kaikille muille paitsi seisoville lintukoirille, ja C–luokka on avoin kaikille muille paitsi seisoville lintukoirille, suursnautsereille ja dobermanneille. Valjakkourheiluliiton puolella A–luokka on avoin kaikille, B–luokka on avoin kaikille muille paitsi saksanseisojille, pointtereille ja rekisteröimättömille koirille eli sekarotuisille.
Canicrossissa, koirapyöräilyssä ja kickbikessa kilpailumatka on yleensä noin 5 km. 2–päiväisten kisojen ajat lasketaan yhteen. Hiihdossa matkat vaihtelevat 5–15 kilometrin välillä.

– Kaikissa lajeissa (yleensä ei 4+ koiran valjakoissa) järjestetään myös harrastesarjan kilpailuja, joissa matkat ovat lyhyempiä ja kilpailut yksipäiväisiä. Niistä on helppo aloittaa kilpaileminen.

Kaikki rodut käyvät

Lajia voi harrastaa rotuun katsomatta. Tärkeintä on, että koira on terve ja mieluiten myös luustokuvattu ennen vetoharrastuksen aloittamista, sillä luuston ongelmat voivat vaikuttaa koiran vetohalukkuuteen.

– Olemme nähneet kilpailuissa jopa kääpiöpinsereitä.

Hyvä vetokoira on koira, joka nauttii valjaissa vetämisestä ja juoksemisesta.

– Jos kilpailuissa haluaa tähdätä palkintopallille, on suurikokoinen, mutta kevytrakenteinen koira mielestäni paras. Ehkä suurempi osuus kilpailevista koirista on uroksia, mutta kyllä narttujakin palkintopallilla nähdään.

Koiran vetomotivaatioon voi rodusta riippuen vaikuttaa myös jonkun verran koulutuksella. Vedot on hyvä aloittaa lyhyistä pätkistä ja vedon päässä olisi hyvä olla koiralle mieluinen palkka. Se voi olla pieni määrä nameja, lelu tai koiralle mieluinen ihminen, jolta saa rapsutuksia ja kehuja.

Rantasen ja Leppäsen kilpakoirat syövät 1–2 kertaa päivässä nappulaa. Yhden ruokailun päivinä ne saavat toisen ruuan sijaan vettä ja hieman märkäruokaa. Treenipäivinä pyritään lisäksi antamaan vettä ja märkäruokaa pari tuntia ennen treenejä.

– Rankempien treenien jälkeen koirat saavat vettä, johon on sekoitettu koirien palautusjuomajauhetta. Lisäravinteina meillä on käytössä biotiini kuurina 1–2 kk ajan ennen kilpailukautta, e-vitamiini rankempina treenijaksoina ja kilpailukaudella, ja nutrolin–öljyjä menee jokaisella aterialla sekä juottojen yhteydessä.

Ketjunvetoa kävelylenkillä

Leppäsen ja Rantasen koirat tekevät perinteisiä kävelylenkkejä hihnassa vain satunnaisesti. Ne ulkoilevat päivittäin vapaana pihalla ja remmissä käyvät joko ravilenkillä juosten tai pyörän vierellä tai vetävät 7–10 kg painoista ketjua perässään kävelylenkillä.

– Ketjun vetoon meillä on koirille siihen tarkoitukseen tehdyt taakkavaljaat. Lisäksi koirien kanssa harrastetaan hakua ja mondioringia.

Ikä ei ole este vetoharrastukselle, mikäli koira pysyy muuten hyvässä kunnossa.

– Molemmat koirat on luustokuvattu ennen säännöllisen vetoharrastuksen aloittamista vuoden täytettyään. Toinen koira kävi välikuvissa viisivuotiaana, jotta varmistuttiin että intensiivistä vetoharjoittelua voidaan jatkaa hyvin mielin.

Koiraurheilu on elämäntapa.

– Harrastamme hyvin aktiivisesti ja käymme kilpailuissa usein talvella ja syksyllä. Näissä lajeissa ei kilpailla kesällä, koska lämpöhalvausriski on koirille niin suuri.

Myös lepo on yhtä tärkeää koiralle kuin itse treenaaminen.

Kisakauden ulkopuolella varsinaiset vetotreenit vähenevät ja niitä tehdään kerran 1–2 viikon aikana. Kauden ulkopuolella keskitytään enemmän voima– ja kestävyysharjoitteluun mm. pitkillä, 15–20 km ravilenkeillä sekä 3-10km ketjunvetolenkeillä. Kesäisin uidaan paljon, ja satunnaisesti syksyllä ja talvellakin voidaan käydä koirauimalassa.

Kauden lähestyessä valjaissa vetämisen määriä aletaan vähitellen nostaa ja matkoja kasvattaa kohti kilpailumatkoja. Harjoituksissa keskitytään enemmän nopeuden ja nopeuskestävyyden kasvattamiseen. Koirat eivät siis ole ns. huippukunnossa ympäri vuoden.

– Kisoihin valmistautuessa teemme keskimäärin 3–4 vetotreeniä viikossa. Kauden alettua määrät vähenevät, koska kilpailusuorituksetkin lasketaan treeniksi. Muut treenit kuten haku ja mondioring pysyvät mukana läpi vuoden, jotta koirat saavat muunkinlaista tekemistä.

Peruskunto kasvaa parhaiten ravilenkeillä, joilla matkoja kannattaa nostaa vähitellen ja huomioida myös riittävä palautuminen.

– Huipulla kilpailevat Suomessa ovat oikeasti verrattavissa huippu-urheilijoihin.

Koirahiihtolatuja lisää

Nykyisin Niko harrastaa lähinnä juoksua. Hänen mielestään on ollut mielenkiintoista panostaa tällaiseen puhtaaseen maksimikestävyyslajiin, jossa kilpasuoritus voi olla niinkin lyhyt kuin 2 km.

– Juoksu koiran kanssa ja ilman tukevat kuitenkin erittäin hyvin toisiaan ja tuovat vaihtelua juoksuharjoitteluun. Koiran kanssa tekeminen on myös kivaa!

Anu käy myös säännöllisen epäsäännöllisesti crossfitissä, lähinnä riippuen koulukiireistä.

– Haluamme kuitenkin olla tavoittelemassa palkintopallisijoja, joten kyllä tähän saa uppoamaan aikaa. Muut harrastukset toki on valittu niin, että ne tukevat tätä vetoharrastusta ja ovat myös koirille mieleisiä.

Viime talvena Lahteen avattiin vihdoin monen vuoden pyytämisen jälkeen koirahiihtolatu. Hennalan ladulle saatiin koirahiihtovuorot pari kertaa viikossa ja sen lisäksi Hollolaan tehtiin Niipalan tilan maille peltolatu.

– Myös Asikkalassa Aurinkovuoressa on koirahiihtovuoroja, mutta siellä emme ole vielä käyneet. Tätä ennen harjoittelimme lähinnä Hyvinkään ja Vantaan koirahiihtoladuilla. Olemme käyneet myös Padasjoen koirahiihtoladulla. Hyvä Padasjoki, että tarjoatte tällaisen mahdollisuuden ja kannustatte ihmisiä ja koiria liikkumaan!

Myös ilman koiraa hiihtävät mahtuvat hyvin sekaan koiraladulle, kunhan osaavat ottaa huomioon sen, että koirakot voivat liikkua ladulla hurjilla nopeuksilla. Kilpailuissa nopeus nousee parhaimmillaan 35–40 km/h paikkeille. Perinteisen hiihtäjille on helpompaa mahtua joukkoon, sillä koiran kanssa hiihdetään luistelubaanalla.

– Koiraladuiksi toivoisimme enemmän mäkisempiä latuja, sillä kilpaladut ovat usein haastavia ja mäkisiä, eikä niitä mäkiä pääse juuri missään kunnolla harjoittelemaan. Kullasvuoreen olisi hienoa saada koiravuoro.

Poliisipariskunnalla vahva urheilutausta

Niko on harrastanut nuorena pääasiassa hiihtoa ja muuta kestävyysurheilua. Urheilu on aina pysynyt mukana elämässä hyvin isona osana ja lajit ovat aikuisiällä pyörineet lähinnä kamppailu-urheilun eri muodoissa, mutta nyttemmin panostus on täysin koiraurheilussa ja etenkin canicrossissa. Maratoninkin Niko kävi sulanmaan kauden päätyttyä juoksemassa ja onpa hän pari kertaa juossut Lahti–Padasjoki välinkin.

Anulla on lajitaustaa ratsastuksessa, jalkapallossa, crossfitissä, kiipeilyssä ja tankotanssissa. Vetolajeista hiihto ja kickbike ovat tällä hetkellä omimmat lajit.

– Haaveena olisi kilpailla myös juoksussa, jos paristi leikatun polven saa vielä kuntoutettua juoksukuntoon.

Molemmat ovat poliiseja, Porista kotoisin oleva Anu on kuitenkin nyt opintovapaalla ja hänellä on meneillään kolmas vuosi eläinlääketieteen opintoja. Hän on muuttanut Lahteen töiden perässä vuonna 2017.

– Meidät voi bongata usein viikonloppuisin Kullasvuoresta taakanveto– tai koirajuoksutreeneissä ja mahdollisesti talvella Päijänteellä tai koiraladulla Padasjoella hiihtämässä. Tykkäämme käydä paljon mökillä Padasjoella.

Rantanen ja Leppänen ovat järjestämässä tulevana talvena koirahiihtokoulutuksia. Valjakkourheiluliiton nettisivuilta löytää paljon tietoa lajista ja eri seuroihin voi olla yhteydessä ja Facebookissa on myös Koiravaljakkoharrastajat–ryhmä, jossa voi kysyä neuvoja. Traildog.fi sivustolta löytyy paljon tietoa lajista ja varusteista sekä koiraladuista.

– Suosittelemme aloittamista koirajuoksusta, sillä siinä vauhdit ovat maltillisemmat. Jos haluaa siirtyä pyörien päälle, niin itse olen kokenut kickbiken olevan siihen hyvä vaihtoehto. Hiihdossa kannattaa ensin hankkia pohjaa ilman koiraa, ja kun hallitsee luistelun, käännökset ja auraamisen, voi mukaan lisätä koiran. Hiihtämään voi lähteä myös ei-vetävän koiran kanssa perinteiselle ladulle.

Pariskunnan koirajuttuja voi seurata Instagramissa, jossa Anun ylläpitämä tili on malinoisin_vedossa