Auttoisten kausiasukas Elina Syrjänen on toimittanut kuvakirjan ”Katso Auttoisten taivasta”. Kirjan tekstit ovat edesmenneiden, Topias Leivon ja hänen vanhimman poikansa Leevi Leivon, kynästä.
Kyseessä on ainakin toistaiseksi suvun ja ystävien sisäinen lahjakirja.
– Kirja on opiskeluprojektini Turun yliopiston luovan kirjoittamisen aineopintoihin, jotka sain valmiiksi kesällä 2023, ja se on Liisa-tädin lahjan lisäksi eräänlainen testipainos siitä, minkälainen voisi olla Topiaan kirjoitukset sisältävä opus, kertoo Syrjänen.
Tekeillä on ollut jo pidempään muiden kirjoitusprojektien ohessa Topias-vaarin elämäkerta. Auttoisilla syntynyt Topias Leivo (1983–1979) rakasti lukemista ja kirjoittamista, ja julkaisi ensimmäiset tekstinsä sanomalehdissä jo 19-vuotiaana. Elantonsa hän sai metsäalalta, mutta oli vapaa-ajallaan kulttuuritallentaja ja kansanperinteen kerääjä.
Kansankirjailijaksi häntä tituleerattiin Padasjoella jo elinaikanaan. Auttoislaisten on syytä olla kiitollisia siitä, että kylässä oli Topiaan lisäksi muitakin tarinoiden tallettajia. Kuten Syrjänen huomauttaa, tämänkaltainen tavallisten ihmisten elämä nousi tutkimusalaksi vasta kauan Topias Leivon ja muiden kylähistorioitsijoiden kuoleman jälkeen.
Topias keräsi kirjoituksiaan kahteen paksuun leikevihkoon, joista toisen sai Syrjäsen äiti. Tädin vihko oli Auttoisten kyläkirjojen (Auttoinen kylämme, Auttoisten tarinat ja Auttoinen elää) tekijöiden apuna. Valitettavasti vihko todettiin sittemmin kadonneeksi. Tekstejä päätyi kuitenkin kyläkirjojen ohella Pentti Vuorisen kokoamaan Topias Leivon kirjoitusten monisteeseen, joka on säilössä kirjaston kotiseutukokoelmissa.
”Katso Auttoisten taivasta” syntyi eräänlaiseksi kadonneen leikevihkon korvaajaksi. Painettu ja valokuvin koristellun kirjan nimi on Jenni Haukion toimittaman runoantologian inspiroima.
”Katso Auttoisten taivasta” on kunnianosoitus Auttoisten kylän värikkäälle historialle ja kylästä kotoisin olevalle Puustellin perheelle. Topias Leivon kotikylästään innoituksensa saaneet tarinat ja runot kertovat viime vuosituhannen maalaiselämästä; samalla ne heijastavat kirjoittajansa syvimpiä tuntoja.
Kappaleessa ”Sadan järven Auttoinen” Topias Leivo kertoo Auttoisten kylän olevan alaltaan kuudennes pitäjän pinta-alasta jakaantuen tasaisesti molemmin puolin vanhaa valtamaantietä. Jo tuolloin arvioitiin kylän olevan lähes 600 vuotta vanha. Tarina kertoo, että kylän nimi on ollut alkuaan Pajula. Vuonna 1690 tulipalo hävitti puolet kylän taloista, minkä jälkeen rakennettiin uudet talot jokilaaksoa ylemmäksi ja hajanaisemmin.
Topias Leivon aikana auttoislaisia oli 800 ja Auttoisten postiin saapui joka päivä eri lehtiä yhteensä 361 kappaletta. Leivo epäili Hanaporin kaupungin nimen häipyvän unholaan, mutta niin vain nykypäivänäkin tiedetään ja tunnetaan tuo tiheä pikkumökkien kujanne. Leivo kirjoitti paljon myös Padasjoen Sanomiin ja suosittu oli hänen pakinapalstansa ”Juuson jorinaa”.