Kolmen ison metsänhoitoyhdistyksen yhdistyminen MHY Etelä-Suomeksi ei käynyt kädenkäänteessä. Vuodenvaihteessa olivat tietojärjestelmät kolmisen viikkoa pois pelistä ja työkohteet paikannettiin entisajan malliin paperikartoilla.
– Yhdistyksen toiminta on lähtenyt hyvin pyörimään, joskin tekemistä vielä riittää. Iso asia on toimintojen yhdenmukaistaminen, toteaa johtaja Eero Poikonen.
– Toimintaympäristö on sen verran laaja, että eroavaisuudet ovat isoja. Kun alueen pohjoisosissa on etupäässä metsää ja paikka paikoin seassa vähän peltoja, on tilanne eteläpäässä aivan päinvastainen.
Pirkanmaan puolelta Kuhmoinen kuuluu myös MHY Etelä-Suomeen. Se on vanhan Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen peruja, vaikka Kuhmoisilla ei yhteistä maarajaa muihin kantahämäläiskuntiin ollutkaan.
Fuusioitunut MHY on yksi Suomen suurimmista. Jäseniä on lähes 11 000 ja toimihenkilöitä 80. Liikevaihto on luokkaa 20 miljoonaa euroa.
Metsureitakin on yhdistyksen palkkalistoilla ja lisää haetaan työsuhteeseen. Metsänomistajan kannaltakin on helpompaa, kun on tuttu tekijä omasta pitäjästä.
– Suuruuden etu näkyy mm. korjuupalvelussa, jonne haettiin yrittäjiä. Tarjokkaita ilmaantui aika paljon. Sitten on palveluiden laajentaminen; ympäristöluontopalveluja oli Päijät-Hämeen yhdistyksessä, mutta ei niinkään Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla.
Meneillään on Koneen säätiön rahoittama projekti, jossa kartoitetaan arvokkaita ja ennallistettavia luontokohteita. MTK sai säätiöltä rahoituksen kauppapaikan luomiseen luontoarvoille.
Operatiivisen toiminnan pyörittämiseen yhdistyksellä on tehokas esikunta: 2 myyntipäällikköä, jotka toimivat metsäasiantuntijoiden esimiehinä, sekä operaatiopäällikkö johtamassa korjuuta ja metsänhoitoa. Talous- ja henkilöstöasioista vastaa oma päällikkönsä. Viestintää ja markkinointia hoitaa asiantuntija.
– Kokonaisuuden hanskaamista ja tulevaisuuden suunnittelua yhdessä johtoryhmän kanssa, linjaa Poikonen tämänhetkiset ykkösprioriteettinsa.
Parhaita käytänteitä yhdistyskolmikosta kerättiin jo vuosi sitten keväällä. Poikonen aloitti fuusiotyöt kesäkuussa siirryttyään tehtävään MHY Keski-Suomesta.
Yhdistyksen uudessa hallituksessa on edustajia kaikista edeltäjistä. Ensimmäinen virallinen kokoontuminen oli viime viikolla: hallitus kiertää eri paikkakunnilla niin, että kokouksen aluksi on aamukahvit toimistolla, jolloin tutustutaan puolin ja toisin. Valtuusto kokoontuu huhtikuussa: se on yhdistelmä vanhoista valtuustoista ja kooltaan melkein satahenkinen.
Hiihto- ja musiikkimies
Poikonen on vieraillut kaikilla yhdistyksen toimistoilla ja on kalenteroinut alkuvuoden niin, että on yhden työpäivän viikosta muualla kuin työpöytänsä ääressä Hollolassa. Hänellä on työkämppä Lahdessa, viikonlopuiksi hän ajelee kotiin Äänekoskelle.
– Syksyn viikonloput meni hirvimetsällä. Oman metsäpalstan hoitotyöt täytyy kyllä nyt ulkoistaa.
Eero Poikonen tykkää vaeltaa ja liikkua luonnossa.
Poikonen on yhä hiihtoseura-aktiivi, vaikka poika Verneri lopetti kilpauransa pari vuotta sitten. Verneri Poikonen oli parhaimmillaan maailmancupin sprinteissä sijalla 12.
– Sunnuntaina lennetään perheen kanssa Milanoon kannustamaan miniäntekele Jasmin Kähärää.
Aikaisemmin Poikonen juoksenteli maratoneja, hiihto on nykyinen lempilaji. Tänä talvena on jo 350 km suksittuna.
– Kämpältä on 800 metriä Salppurille, pääsee kätevästi hiihtämään työpäivän päätteeksi.
Toinen poika, Vilhelmi, on muusikko ja soittaa kitaraa ja kiipparia Lauri Haavin bändissä.
Isä-Poikonen on hänkin musiikkimiehiä. Äänekoskella hän soittaa ja laulaa harrastebändissä, jolla on kerran vuoteen keikka paikallisessa musapubissa.
Valmistuttuaan 1990–luvun alussa Poikonen oli töissä ensin Metsäliitolla Espoossa ja siirtyi sitten Kuopioon, Äänekoskelle hän muutti vuonna 1996.