Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kauko Rautiainen sekä sihteeri Eeva-Riitta Kusmin kertoilivat Olkkarilla kyläkolmikon historiasta.
Kylätoimikunta perustettiin vuonna 1978 ja muutettiin 1990-luvulla kyläyhdistykseksi.
Rautiainen taustoitti, että Kellosalmella on ollut 1400-luvulla yksinäistila, jonka ensimmäinen omistaja on ollut Kanta-Hämeestä Keiteleelle ja takaisin reissannut Pekka Ollinpoika Pyy.
– Yhtä matkaa Pyyn kanssa kulki Harmoisiin asettautunut Pekka Parikkainen. Suvut olivat yhdistyneet avioliiton kautta ja toinen sukuhaarakin siirtynyt Kellosalmelle.
Kellosalmen tila oli jo 1500-luvulla ratsutila ja ratsumiehenä oli Nuijasodan Nyystölän taistelun aikana 1597 Matti Martinpoika. 1610-luvun alussa Matti Tuomaanpoika siirtyi nimismieheksi 1634. Tila jakaantui kahteen ja nimiksi tulivat Mattila ja Heikkilä. Ne siirtyivät sysmäläisen Tandefelt-suvun omistukseen. Tandefeltit eivät kuitenkaan koskaan siirtyneet asumaan Kellosalmelle, mutta ylläpitivät siellä ratsu- ja lampuotitiloja.
Ensimmäinen pidempiaikainen ratsutilanpitäjä oli kapteeni Claus Uggla, joka piti tilaa 1811–1839 välisen ajan. Seuraavan tilan pitäjän Juhan Salmenin aikana ratsutilajärjestelmä lakkautettiin. Kylälle peltoja raivanneen vänrikki Johan Talgrenin (1870–91) jälkeen seuraava omistaja oli lammilainen pariskunta, joka sai häälahjaksi Kellosalmen tilan.
Sukunimeä vailla ollut pariskunta otti talon nimen myös sukunimekseen. Kalle Kellosalmi kuoli 1912, Evastiina eli vuoteen 1920 asti. Heillä ei ollut perillisiä ja tila siirtyi Lahden pormestari Otto Lyytikäiselle ja maanmittausinsinööri Sulo Teittiselle vuoteen 1936 asti. Heidän jälkeensä omistajaksi tuli MTK:n säätiö.
– Sotien jälkeen alkoi pika-asutuksen vaihe, jolloin säätiön alueesta erotettiin kuusi pika-asutustilaa Kivennavalta tulleille. Myös Seitniemelle tuli useita evakkoperheitä ja Virmailaan yksi.
Suurin muutos kylien historiassa tapahtui 1950-luvun puolessa välissä, jolloin valmistui tie Kellosalmelta Virmailaan sekä saatiin lossiyhteys mantereen ja saaren välille. Aiemmin tie kirkonkylästä oli päättynyt nykyiseen Siltapuistoon.
– Ensimmäisiä lossareita olivat Nurmiset ja vuodesta 1959 lähtien isomman lossin aikakaudella Toivoset. Eeva-Riitta Kusminin äiti, Hilja Toivonen, oli Suomen ensimmäinen naislossari. Aluksi lossit olivat kapulalosseja, myöhemmin ne muuttuivat moottorikäyttöiseksi.
Silta valmistui vuonna 1986 ja sillan tekemisen aikaan parannettiin tietä.
–Ensimmäiset kesäasukkaat Kellosalmella olivat Bonsdoffit (1890). 1970-luvun alussa rantatonttimyynti kasvoi merkittävästi. Yksityisten lisäksi MTK:n säätiö myi Kellosalmelta noin 120 tonttia. Kesäasutuksen runsas lisääntyminen on vaikuttanut kylien elämään merkittävästi kuten myös Päijänteen laivaliikenne.
Nurmensalosta Virmaila
Virmailan saari oli alkuperäiseltä nimeltään Nurmensalo. Virmaila-nimen se sai Willmar- tai Widmar -nimisten asukkaiden vuoksi. He tulivat Nyystölän kylästä, joka oli saaren osaomistaja Sysmän ja Jokioisten kylän kanssa.
Tandefeltit tulivat myös Virmailan kylän pääomistajaksi 1580-luvun alussa, jolloin siitä muodostui ratsutila. Omistus päättyi jo 1613, kun uudeksi omistajaksi tuli nimismies Pietari Saksan poika Heikki Pietarinpoika.
Tanderfeldien suku on jatkunut Virmailan kylässä nykypäiviin saakka. Omistus on jakaantunut 5 tilaan: Honkolaan, Mäkelään, Vuorelaan, Sipuraan ja Jaanilaan.
Wirmailan suku on perustanut seuran ja julkaissut useita sukukirjoja. Seitniemen historiasta ei ole tiedossa vastaavia taustoja kuin Kellosalmesta ja Virmailasta.
–Asukkaat ovat pääosin tulleet Osoilasta ja Jokioisista Isonjaon jälkeen. Tuolloin on syntynyt myös tarve tien tekemiseen Jokioisista Kellosalmelle.
Jonninkoskelle on syntynyt mökkikylä samoihin aikoihin, mikä käy ilmi I.K.Inhan ja Böökin valokuvista. Taajamaa on kutsuttu Koskeninkilän kyläksi tai Jonnin kaupungiksi. Koskessa on ollut mylly ja myös sepän paja sekä muita yrityksiä on toiminut kylässä.
Kellosalmella on ollut työnväentalo, joka paloi 90-luvulla salamaniskusta. Kylällä on ollut kaksi kauppaa. Kylän kokoontumistiloja ei ole, koska molemmat vanhat kyläkoulut ovat yksityisomistuksessa. Kesäisin aluetta elävöittää Siltapuiston kahvilaravintola.