Koko ikänsä kaupungissa asunut Hanna-Leena Sievänen muutti puolitoista vuotta sitten Padasjoelle. Nyt hän asuu suvun muistojen keskellä Arrakosken raitilla kolmen koiransa kanssa ja nauttii hitaista aamuista.
Maalla elämä on muuttunut muutenkin rauhallisemmaksi: 60-prosenttista työaikaa tekevä lähihoitaja on vähentänyt työntekoa sekä kuluttamista ja saanut tilalle enemmän mielekästä vapaa-aikaa.
Lahdessa kerrostalossa asuessaan Sievänen tunsi olevansa väärässä paikassa.
– Jo varhaisaikuisuudesta asti haaveilin mummonmökistä ja keräilin kirppareilta sinne sopivia tavaroita. Kun isä kuoli vuonna 2013 ja suku rupesi puhumaan isän lapsuuden kodin myymisestä, tajusin, että siinähän se minun mökkini on ja halusin ostaa sen itselleni.
Sievänen oli viettänyt Arrakoskella kesiä lapsuudesta lähtien ja talo toimi kesämökkinä vielä vuosia sen ostamisen jälkeenkin.
– Tulin tänne 10 vuoden ajan kesäksi ja pysyin aidan sisäpuolella, en käynyt missään enkä tutustunut kehenkään.
Keväällä 2024 pitkä parisuhde päättyi eroon ja Sievänen ajatteli muuttaa Arrakoskelle kesäksi.
– Tuli syksy ja minulla ei edelleenkään ollut asuntoa muualla, joten päätin, etten jätä taloa kylmyyteen, vaan jään tänne talveksi asumaan. Mielsin sen ihmiskokeeksi: halusin kokeilla miten pärjäisin vanhassa talossa, jossa ei ole suihkua eikä pyykinpesu- tai tiskikonetta.
Ensimmäinen talvi oli leuto, mutta henkisesti rankka.
– Nautin kyllä yksinolosta ja hiljaisuudesta, mutta kun perhe ja ystävät jäivät Lahteen, tunsin välillä olevani yksinäinen. Ja kun julkinen liikenne Lahdesta Padasjoelle on huono, piti minun aina lähteä Lahteen heitä tapaamaan.
Tilanne kuitenkin muuttui, sillä Sievänen on viimeisen vajaan vuoden aikana lähtenyt kylän toimintoihin mukaan ja vasta tutustunut Padasjokeen.
– Huomasin, että on kyläyhdistyksen kevätkokous ja menin sinne katsomaan. Ja jo alkukesästä olin tiukasti raapimassa maalia Raittiusseurantalon seinästä ja loppuvuodesta minut valittiin kyläyhdistyksen hallitukseen.
Sievänen osallistui myös Raittiustalon maalaukseen ja on ollut mukana järjestämässä muun muassa ennen joulua pidettyjä askarteluiltoja sekä joulutapahtumaa tonttupolkuineen.
– Olen löytänyt paljon ihmisiä elämääni ja pakko sanoa, että olen tavannut Padasjoella vain ihania ihmisiä, en pelkästään Arrakosken kylällä, vaan kaikkialla missä olen Padasjoella asioinut, niin kaupassa, uimahallissa, kirjastossa kuin Rautanetissäkin. Lisäksi minulla on maailman parhaat naapurit molemmilla puolilla.
Kammarit talviajan kylmänä
Sievänen lämmittää vain osaa vanhasta hirsirunkoisesta talosta.
– Ihan niin kuin ennen vanhaakin: keittiö ja olohuone ovat talvikäytössä, kevään tullen availen innoissani tilkitsemiäni ovia makuuhuoneisiin ja vinttiin. Jonkun mielestä saatan elää askeettista elämää, mutta omasta mielestäni en. Vaikka lämmintä vettä ei taloon tulekaan, minulla on käytössäni auto, sähköt ja sisävessa. Minulla on täällä kaikki tarvittava.
Lämpöpattereina öisin toimivat myös karvaiset perheenjäsenet Seppo, Veikko ja Elsa, joilla on omat paikkansa emännän vuoteessa.
– Olen tehnyt taloon hirveän vähän mitään, koska en ole halunnut.
Viime kesänä remontoitu pihasauna lämpesi jouluna, mutta useimmiten Sievänen käy uimahallissa suihkussa ja saunassa.
– Vasta muutettuani tänne tajusin, että tuollainen uimahalli on aikamoista luksusta. Olen kylpylämäistä Jokihelmeä mainostanut myös siskolleni ja työkavereilleni.
Myös omatoimikirjastoa Sievänen kiittelee.
– On mukava käydä omassa rauhassa lukemassa lehtiä. Kesäisin, kun minulla käy vieraita, olemme käyneet syömässä Keinuhongassa, Kelossilla, Modetissa ja Mörössä sekä jäätelöllä satamassa. Tuomastornit ovat myös sellainen paikka, jossa käyn vieraiden kanssa, samoin Enni Idin mökki. Yksikseni tykkään käydä kävelemässä hautausmaalla.
– Samoin tykkään suosia paikallisia tekijöitä, teen sitten pieniä remontteja tai ostan auton renkaita.
Maalla elämisen ylläpitämiseen kuluu aikaa
Töihin Sievänen ajelee Lahteen. Tällä hetkellä hän työskentelee autististen nuorten aikuisten asumisyksikössä.
Omasta tahdostaan Sievänen tekee pelkästään iltavuoroa, siellä hän nauttii hitaista aamuista.
– Maalla elämisen ylläpitämiseen menee enemmän aikaa, mutta rakastan lumitöitä sekä polttopuiden tekoa ja sahaan ja pilkon puita joka aamu ennen kuin lähden töihin.
Kesällä aika kuluu puutarhassa, jossa Sievänen omien sanojensa mukaan niksuttelee, naksuttelee ja tekee kaivauksia. Kaivausten tuloksena maasta löytyy kaikenlaisia aarteita, kuten vanhoja rahoja ja posliiniastioiden palasia.
– Se on minun paratiisini ja vielä kaupungissa asuessa, kun en saanut unta, tein rauhoittuakseni mielikuvatöitä mökin puutarhassa. Jos en puuhaile puutarhassa, vietän aikaa verannalla. Jos osallistuisin Suomen kaunein koti –ohjelmaan, olisi punaisen maton paikka verannalla.
Omalta pihalta löytyy muun muassa marjapensaita, pensasmustikkaa, raparperi ja salaattia kurkkua sekä monivuotisia yrttejä.
– Koska minulla ei ole pakastinta, käyn syömässä marjoja suoraan pensaasta.
Kesäisin myös Sieväsen kaksi siskoa perheineen ja äiti vierailevat usein Arrakoskella.
– Aina kun kylällä tapahtuu jotain, he tulevat tänne yöksi.
Vaikka ihmiskoe on jo päättynyt, Sieväsellä ei ole ajatusta lähteä minnekään.