Porasalainen Janne Luukko on toiminut Evon retkeilyalueen Metsähallituksen osuuden huoltoyrittäjänä kesäkuun alusta lähtien.
Hakuilmoitus lehdessä osui silmään hyvään aikaan, sillä Kunnasmäen tilalta lopetettiin siankasvatus ja jotain piti keksiä tilalle. Julkisen kilpailutuksen jälkeen Luukko solmi kaksivuotisen polttopuu-, jäte- ja ylläpitosopimuksen Metsähallituksen kanssa.
Valtion omistama Evon retkeilyalue on tunnettu lukuisista puhtaista lammista ja järvistään sekä ympäröivistä havupuuvaltaisista metsistään. Alueella on Niemisjärven virkistyskalastusalue, jossa on myös esteetön Lastenlampi, yksityisen ylläpitämä kesäisin auki oleva kioski sekä campingalue. Lisäksi löytyy useampia luontopolkuja, lukuisia laavuja ja tulentekopaikkoja sekä muutama telttailulle osoitettu paikka.
Osa alueesta on entisen Evon metsäkoulun, nykyisen Hämeen ammattikorkeakoulun metsäyksikön opetusmetsää. Evolla on myös partiolaisten oma alue, jossa on järjestetty suurleirejä vuosikymmenien ajan. Koillislaidalla retkeilyalue yhtyy Hämeenlinnan kaupungin Taruksen retkeilyalueeseen. Alueella on monta sataa kilometriä teitä, useimmat autolla ajettavia.
Alue lapsuudesta läpikotaisin tuttu
Luukolle huoltoyrittäjän pesti sopii paremmin kuin hyvin, sillä hän on lapsesta saakka kulkenut ja yöpynyt alueella.
– Ei ole vielä kertaakaan tarvinnut kartasta katsoa, missä joku huoltopiste sijaitsee, kyllä minä nämä maastot aika hyvin tunnen, toteaa Luukko noin 4500 hehtaarin alueesta.
Evon retkeilyalueen huoltosopimukseen kuuluu kaikkiaan 11 laavua, 3 kotalaavua, 3 keittokatosta, 3 katosta, 2 vuokratupaa, 2 saunaa, 16 käymälää, 6 käymäläliiteriä, 10 liiteriä, 24 tulipaikkaa ja yksi esteetön tulipaikka. Alueelta löytyy 140 km erillisiä reittejä, joista puolet on patikoitsijoille ja toinen puoli pyöräilijöille sekä lisäksi 3 luontopolkua. Hengästyttävästä listasta voi päätellä, että huoltoyrittäjän ei tarvitse jouten olla.
Huoltoyrittäjän tärkein tehtävä on varmistaa asiakasturvallisuus. Keväällä kaikille rakennelmille tehdään perushuollot, jopa tulipaikkojen kivetykset puretaan ja kasataan uudelleen. Lisäksi merkityt reitit ja luontopolut kuljetaan läpi ja raivataan kaatuneesta puista.
– Sen jälkeen loppuvuosi tehdään ylläpitohuoltoja: jossain kohteissa käydään vain pari kertaa, joillain, kuten Niemisjärvellä, liki 10 kertaa kauden aikana.
Ylläpitohuolto pitää sisällään tarkkailua, pieniä korjauksia ja siistimistä sekä vessojen tyhjentämisiä.
– Autosta löytyy aina ainakin harava, lapio, kärryt, käsityökaluja ja ovenhakoja.
Viikko-ohjelmassa määritellään, mitä tehdään milloinkin. Luukko merkitsee Metsähallituksen sovellukseen tehdyt työt ja laittaa WhatsApp-ryhmään kuvan ennen ja jälkeen huolto- tai korjaustoimenpiteen. Alueen infra on Luukon mukaan tosi hyvässä kunnossa. Esimerkiksi Niemisjärven Lastenlammen ympäri kulkee esteetön reitti; leveät pitkospuut, joita pitkin pääsee rattailla tai pyörätuolilla. Valtavan kokoiseen keittokatokseen mahtuu isompikin porukka ja tulipaikan ympärille tulistelijoita mukavasti.
Kymmeniätuhansia retkeiljöitä
Tarkistus- ja huoltoreissuilla Luukko näkee usein alueella liikkuvia retkeilijöitä. Vuodessa Evon retkeilyalueella käy vuosittain 70 000–80 000 retkeilijää.
– Kyllä täällä porukkaa kulkee, eniten juhannuksesta elokuun alkuun, mutta koska alue on laaja, saa täällä halutessaan rauhassakin olla. Poikkeuksetta kaikki tulevat juttelemaan ja ovat hyvällä tuulella. Otan myös palautetta vastaan retkeilijöitä ja vien sitä eteenpäin Metsähallituksen suuntaan.
Retkeilyalueella ohjeistetaan roskattomaan retkeilyyn.
– Ainoastaan Niemisjärvellä on roskiksia. Ohjena on, että retkeilijät vievät roskat mukanaan. Yllätyin ensimmäisen kesän jälkeen, kuinka siistinä paikat olivat pysyneet eli hyvin on ohjeita noudatettu.
Mustajärven torppa ja Onnin maja
Evon retkeilyalue sijaitsee Padasjoen rajasta viitisen kilometriä Hämeenlinnaan päin ja on siten helposti padasjokelaistenkin käytettävissä. Melkein kaikkien laavu- tai keittokatosrakennelmien lähelle pääsee myös autolla, joten sekään ei ole este lähteä ulkoilemaan upeisiin maisemiin tai vain istumaan nuotiotulen ääreen makkaraa paistamaan.
Luukon mielestä Sorsakolun ympäristön reitit ovat alueen aatelia.
– Siellä on hienoja vanhoja metsiä ja paljon järviä.
Mustajärven torpalla ja Onnin majalla on joka kesä niin sanotut Paimenviikot, kun majalle saapuu lauma lampaita ja torpalle kyyttöjä laiduntamaan. Suosituilla maksullisilla viikoilla lomaillaan perinneympäristöillä, joilla eläimet laiduntavat. Hakijoita on enemmän kuin Paimenviikkoja, joten voittajat arvotaan.
Laajalla retkeilyalueella majailee runsaasti myös metsän eläimiä.
– Majavia on paljon, joka järvi on majavien asuttama ja niiden rakentamat padot aiheuttavat aika ajoin tulvia, kanalintuja on myös yllättävän paljon. Susiin en ole alueella törmännyt.
Ensimmäisen kauden valtuutettu
Luukon työajasta noin kaksi kolmasosaa kuluu huoltoyrittäjän toimessa ja loppu koostuu maanviljelystä ja urakoinnista.
Janne Luukko opiskeli konepuusepäksi 90-luvulla ja lisäsi osaamistaan 15 vuotta sitten suorittaen Asikkalassa maaseutuyrittäjän tutkinnon.
Kolmen lapsen isä saa joskus jälkikasvunsa mukaan nauttimaan retkeilyalueen rentouttavista ja rauhoittavista maisemista.
– Kaksoispoikien ajasta suurimman osan kuitenkin vie tällä hetkellä jalkapallo ja tytärtä kiinnostaa retkeilyä enemmän hevoset.
Luukko valittiin kevään kuntavaaleissa kunnanvaltuustoon ja opiskeltavaa, seminaareja ja kokouksia on sillä saralla riittänyt. Luukko pääsi heti luottamustoimien piikkipaikoille kunnanhallitukseen ja Päijät-Hämeen maakuntavaltuustoon. Hän kuuluu myös MTK Padasjoen hallitukseen.