Kirjailija ja toimittaja Maxim Fedorov yllätti yleisönsä: sotatarinoiden sijaan kuultiin huumorilla kyllästettyä kerrontaa Ukrainasta ja miehestä itsestään.
Kotiseututalolla on pidetty lukuisia esitelmiä, mutta harvoin on yleisö päässyt purskahtelemaan nauruun vähän väliä. Fedorovin tunnin yksinpuhelu perjantaina 5.12. olikin harvinaisen viihdyttävä.
Kuten etukäteen arveltiin, sali tuli tupaten täyteen ja suosittua puhujaa kuunneltiin myös käytävillä ja viereisissä huoneissa. Joka paikkakunnalla ovat kirjakiertueen tilaisuudet olleet täyteen buukattuja.
– Todella kiva olla täällä. Syksyn kiertueeni piti päättyä eilen Kaarinaan, mutta sitten tuli kutsu Asikkalasta ja Padasjoelta. Olen pienten paikkakuntien puolestapuhuja, rakastan niiden omanlaista henkeä.
Kirjailijaksi ryhtyneen toimittajan Suomen kierto alkoi pari vuotta sitten Iitistä. Siellä hän sekoitti Iitin ja Utin, ja viime syksynä hän oli Ranualla ollessaan vähällä sanoa Rauma.
– Kun menin Kuhmoon, piti oikein keskittyä, etten puhu Kuhmoisista. Ja tänne kun ajoin, hoin mielessäni: älä vain sano Pudasjärvi.
Kiertueensa aikana Fedorov on päässyt paikkoihin, joihin tuskin muuten olisi eksynyt. Yleisö hekotteli kuorossa, kun Fedorov kertoi päässeensä Helsinkiin ja Lahteen ensimmäistä kertaa viime viikolla: todisteena kuvat kahden tuon nimisen kylän viitoista.
– Orimattilassa rikoin Katri Helenan tekemän aiemman yleisöennätyksen.
Fedorovin uusinta kirjaa ei Lastu-kirjastoista saa muutoin kuin varausjonoon ilmoittautumalla.
– Lastu-kirjastot tietää minusta jotain sellaista, mitä itse en tiedä: siellä lukee Maxim Fedorov, kirjailija 1985–2025. Parin viikon päästä palaan Ukrainaan ja nyt mietin, onko se kuitenkaan turvallista.
Suomeen ensin kurssille
Vuonna 2002 Fedorov aloitti suomen kielen opinnot. Tarjolla oli tasan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen oli Puola. Suomi on tarpeeksi eksoottinen, mutta toisaalta lähellä.
– Meidät ulkomaiset opiskelijat lähetettiin Suomeen opiskelemaan Suomea täysin ruotsinkieliseen kouluun etelärannikolle Karjaalle, jossa ei 23 vuotta sitten tainnut olla ainuttakaan suomenkielistä henkilöä paitsi ne, jotka olivat matkalla Helsingistä Turkuun tai päinvastoin, mutta vain sen lyhyen aikaa kun juna oli pysähdyksissä Karjaan asemalla.
Kolmen kielikurssin jälkeen Fedorov pääsi ½ vuodeksi Jyväskylään vaihto-opiskelijaksi. Siellä hän huomasi pärjäävänsä suomella, myös akateemisessa maailmassa, ja syntyi päätös aloittaa yliopisto-opinnot Suomessa. Valmistuttuaan maisteriksi 2013 hän pääsi YLE:lle venäjänkielisten uutisten toimittajaksi niin radiossa, TV:ssä kuin verkossakin.
– Kun täysimittainen sota puhkesi, törmäsin sattumalta ulkomaantoimituksen johtoon YLE:n käytävillä ja mainitsin, että äidinpuoleinen suku on Ukrainasta ja osaan suhteellisen hyvin ukrainan kieltä. Seuraavana päivänä he kysyivät, haluatko lähteä sinne heti.
Varmistettuaan psykiatrikaveriltaan, että psyyke kestäisi, hän aloitti kuukauden kestäneen luparumban ja muutti Kiovaan toukokuussa 2022. Fedorov ei ollut ajatellutkaan ryhtyvänsä kirjailijaksi, ennen kuin Minerva-kustannus otti yhteyttä.
Ensimmäiseen kirjaansa Fedorov keräsi taustatietoja sodasta, ukrainalaisten tarinoita ja myös oman sukunsa vaiheita. Kirjamessuilla hän huomasi, että suomalaisilla on kova tiedonjano, mutta ei toisaalta paikannimistö hallussa.
– Käsikirjoittajakaverini ehdotti, että teen TV-sarjan, jossa esittelisin paikkoja muutenkin kuin sodan kautta. Kukaan ei oikein tarttunut ideaan, joten tarjosin sitä kustantajalleni.
Kirjassaan ”Sodan näyttämöt” Fedorov asetti nykysodan Ukrainan alueella vuosisatojen aikoina käytyjen sotien jatkumoon. Kirjaa tehdessään hän törmäsi tämän tästä tiedonrippeisiin siitä, millaista kanssakäymistä on Suomen ja Ukrainan välillä ollut. Asia jäi askarruttamaan ja pian kirjailija huomasi selvittävänsä asiaa lisää.
– Tietoa olikin lopulta niin paljon, että jouduin rajaamaan kirjan sisältöä ajallisesti ja historiallisesti kiinnostavimpaan ajanjaksoon. ”Itsenäisyydestä itsenäisyyteen” kertoo maiden itsenäistymistä 1900-luvun alussa vain 1½ kuukauden välein toisistaan päättyen Ukrainan lopulliseen itsenäistymiseen 1991.
Kirja sisältää mielenkiintoista tietoa mm. talvisodasta. Lopuksi oli puhe ystävyyskaupungeista ja yleisökin pääsi ääneen.