Kuulun välittömästi sotien jälkeen syntyneeseen suureen ikäluokkaan. Näistä lapsuuteni niukoista ajoista suomalaisten arvomaailma on muuttunut todella rajusti.
Näennäisestä taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta tämän päivän suomalaisella lapsella ja aikuisella on hyvän elintasomme seurauksena yllin kyllin kaikkea aineellista tavaraa, mitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässämme. Paljon sellaistakin, mistä tämän elintason rakentaneet vanhemmat sukupolvet eivät voineet uneksiakaan. Olisi oikeudenmukaista, että heille suotaisiin arvokas ja heidän elämäntyötään kunnioittava vanhuus.
Sen sijaan henkisesti ja hengellisesti yhteiskuntamme on köyhtynyt ja suorastaan sairastunut. Muistan omasta kouluajastani, kuinka oppilaat kokoontuivat aamuisin yhteiseen hartauteen kuulemaan Jumalan sanaa, laulamaan jonkun virren ja rukoilemaan koulupäivälle taivaan Isän johdatusta. Uskontotunnit olivat tunnustuksellista kristinopin opetusta. Vielä suorittaessani asevelvollisuutta Hennalassa 1960-luvulla kokoontui koko komppania iltahartauteen, jonka päätteeksi otettiin asento ja pyydettiin siunausta kansallemme lausumalla yhteen ääneen: Herra maata varjelkoon! Silloin yhteiskunnassa haluttiin kunnioittaa Raamatun sanaa: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistä kuten itseäsi.” Tämä kristillinen opetus ja usko on tuonut paljon siunausta maallemme ja mielenrauhaa ihmisille.
Tänään monet ihmiset ovat peloissaan, nuorten mielenterveysongelmat ja väkivalta ovat lisääntyneet rajusti, lasten on vaikea keskittyä kuulemaan opetusta. Monet suomalaisten ongelmat johtuvat juuri siitä, että kansamme vaikeissa oloissa koetellut kestävät arvot, erityisesti kristinuskon periaatteet, on sysätty syrjään. Tilalle tarjotaan ihmisten nautinnonhalua ja itsekkyyttä ruokkivia epäjumalia, joiden palvomista nimitetään suvaitsevaisuudeksi ja tasa-arvoksi.
Raamatusta luemme: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoa Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” On siis olemassa taivas ja kadotus. Kristillisyyttä vastustavat voimat ovat tehneet voimakasta työtä kristillisen uskon hävittämiseksi. Näiden voimien tavoitteena on romuttaa se pyhä, minkä varaan maatamme on rakennettu vuosisatojen ajan.
Armahdetuille Jumalan lapsille kuuluu Roomalaiskirjeen sana: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Elävä usko ei tuo Jeesuksen antamaa rauhaa ja siunausta pelkästään tähän ajalliseen elämään, vaan kantaa Jumalan luokse ikuisuuteen asti. Kiitämme häntä tästä valtavasta rakkaudesta ja ansaitsemattomasta pelastuksen lahjasta.
Nostamalla oman itsemme epäjumalaksi, unohdamme vastuun ja lähimmäisenrakkauden merkityksen. Nyt on tarvetta rukoilla kansallemme hengellisen herätyksen aikoja ja kirkollemme paimenia, jotka pitävät rohkeasti kiinni Raamatun ikuisesta totuudesta.
Sakari Siltala