Padasjoen vanhoihin kirkkoihin päästiin tutustumaan Petri Enqvistin mielenkiintoisessa esitelmätilaisuudessa keskiviikkona 24.9. Kotiseututalolla.
Enqvist on opiskeluajoista asti oppinut tekemään pahvisia pienoismalleja:
– Samaan mittakaavaan tehtynä nämä ovat helpoin tapa verrata vanhojen, jo kadonneiden rakennusten suhdetta tähän nykyiseen.
Kun Padasjoen vanha ristikirkko 6.4.1924 tuhoutui tulipalossa, paljastui sen alta hautoja. Vainajien jäänteet piti ensin kiireesti saada siirrettyä, mutta myöhemmin ehdittiin tutkia paikkoja tarkemmin, ja löydettiin kivisakasti ja vanhan kirkon pohja, kooltaan 8×12,5 metriä.
– Hyvin epämääräisiä ovat kirkkojen ajoitukset keskiajalta. Asikkalassa tehtiin ristikirkko parikymmentä vuotta Padasjokea myöhemmin ja sen historiaa muutettiin raaputtamalla pöytäkirjoja niin, että jossakin vaiheessa mainostettiin sen valmistuneen vuonna 1608, jolloin ei Ruotsissakaan ollut tehty vielä minkäänlaisia ristikirkkoja. Se väärä tieto on myöhemmin saatua oikaistua.
Kirkon alkuperäisestä asusta kertoo yksi ainoa piirustus, joka tehtiin 1865 remontin alla. Rakennus oli hirsipintainen ja taitekattoinen.
1867 valmistuneessa remontissa sakasti siirrettiin ristinurkasta itäpäätyyn alttaripäädyn jatkeeksi, ikkunoita suurennettiin ja ulkoseinät verhoiltiin laudoilla.
– Sikäli hassua, että vaikka kyse oli renesanssityylin kirkosta, kunnostus tehtiin uusgoottilaiseen tyyliin. Keskellä ristiä rakennettiin kattoratsastaja, joka oli ikään kuin näköalatasanne. Tuohon aikaan oli tapana ripotella ristejä joka paikkaan, kun aiemmin oli ollut vain pienet viirit katoilla.
Vuonna 1892 tapuli uusittiin ja sijoitettiin keskelle vanhaa kiviaitaa. 1895 kirkkoon tuli kaksi kamiinaa. Lämmitysjärjestelmää oli tarkoitus uusia jo useita vuosia ennen tulipaloa, mutta säästösyistä remontti siirtyi – kohtalokkain seurauksin.
Klassismin edustaja
Jo samana iltana, kun kirkon rauniot vielä kytivät, neuvotteli kirkkoherra Lauri väliaikaisen kirkon Nuorisoseuran kanssa Ahjolaan.
– Mikkelin ortodoksisesta sotilaskirkosta saatiin 2000 kiloa painava kello, jota ei kuitenkaan nostettu uuden kirkon torniin. Se myytiin pois, liekö syynä se, että se oli venäläisin tekstein varusteltu.
Uuden kirkon suunnittelu alkoi välittömästi. Valmistelulautakunta teki opintomatkan Helsinkiin ja Lappeenrantaan. Luonnokset pyydettiin lopulta kolmelta arkkitehdiltä, Kauno S. Kalliolta, Usko Nyströmiltä ja teollisuussuunnittelijana paremmin tunnetulta Wäinö Gustaf Palmqvistilta.
– Laajennettu kirkkovaltuusto äänesti ja äänin 9-6 Palmqvistin suunnitelma voitti Kallion. Nyströmin luonnos unohdettiin saman tien, kun hän ei ollut ymmärtänyt laittaa mukaan pyydettyä kustannusarviota. Kirkkoherra oli Kallion kannalla ja moitti Palmqvistin ikkunoita, jotka eivät olleet tarpeeksi juhlalliset ja toivat valoa vain niukasti, kun taas liikemies Kyösti Salojärvi kannatti Palmqvistiä.
Pitkällisen väännön aiheutti kattomateriaali, Palmqvist kun olisi halunnut tiiltä. Katto tehtiin lopulta ”5 kg painavasta plootusta”. Ministeriö vaati saumat taittaviksi ja saumattaviksi 5×5-senttisen puun päälle.
– Kirkko edustaa 20-luvun klassismia, joskaan se ei täytä kaikkia kriteereitä.
Jyväskyläläinen yritys otti urakan suorittaakseen. Tiiliseinäinen kirkko sai sisätiloihinsa betoniholvin. Uusi kirkko tuli vanhan paikalle, joskin vanha oli pidempi. Kaikki Padasjoen kirkot ovat nykytietämyksen valossa olleet samalla paikalla.
Enqvist koki miellyttävän yllätyksen törmätessään nuorisoseuran valokuviin kirkon rakennusvaiheista. Kuvia oli esillä Kotiseututalon kesänäyttelyssä.
Kirkko peittyy puihin
Yleisöstä ihasteltiin, miten avoimella paikalla kirkko on ollut. Nykyisin kunnan merkittävin rakennus on lähes näkymättömissä:
– Ihmetyttää, ettei seurakunta näe, kun kirkko on hukkumassa kasvillisuuden sisälle. Siinä on koivuja, kuusia ja pensaita niin, ettei koko kirkkoa meinaa nähdä niiden takaa.