Kesä on kääntymässä kohti loppuaan, ja sadonkorjuun aika lähestyy.
Etelä-Suomessa on jo nähty ensimmäiset leikkuupuimurit pelloilla, ja pian selviää, millainen sato tänä vuonna saadaan. Viljelijät ovat säiden armoilla, ja alueelliset erot sadon määrässä voivat olla suuria.
Kotimainen ruuantuotanto on ollut Suomessa pitkään ylpeyden aihe ja keskeinen osa huoltovarmuutta. Suomalainen ruoka on kansainvälisesti vertaillen puhdasta ja turvallista. Esimerkiksi viimeisimmässä The Global Food Security Index -vertailussa Suomi otti ykkössijan 113:n maan laajassa vertailussa.
Laadukas ruuantuotanto ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii osaavia tekijöitä, investointeja ja valtavasti työtä. Sääolosuhteet voivat silti heikentää tai jopa tuhota sadon. Ruuantuotanto on riskialtista – mutta välttämätöntä.
Kotimaisen turvallisen ja terveellisen ruuantuotannon takia onkin tärkeää, että se saa tarvitsemansa arvostuksen ja tuen. Kesällä Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EU:n rahoituskehykseksi vuosille 2028–2034. Budjettia ehdotetaan kasvatettavaksi erityisesti puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Samalla maatalous- ja aluekehitysrahoitus olisi laskemassa. Tämä herättää perustellusta syystä huolta ruuantuotannon tulevaisuudesta, vaikka näiden teemojen tulisi kulkea käsi kädessä.
Kotimaan politiikassa nykyinen hallitusohjelma korostaa kotimaisen ruuantuotannon merkitystä osana huoltovarmuutta ja alueellista elinvoimaa. Ohjelmassa on linjattu muun muassa tavoite elintarvikeviennin tuplaamisesta, ja toimet ovat jo käynnissä myös Hämeessä. Kevään kehysriihessä linjattiin, että kotimainen ruuantuotanto turvataan ja sen tulevaisuudelle luodaan näkymää. Kotimainen ruuantuotanto vaatiikin vahvaa poliittista sitoutumista, päätöksiä ja vahvaa vaikuttamista sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tärkein viesti on ymmärtää ruuantuotannon keskeinen merkitys huoltovarmuudelle, kaikissa olosuhteissa.
Poliittisten päätösten lisäksi elintarvikeketjun kivijalka – alkutuotanto – tarvitsee tekijöitä ja arvostusta. Maatilojen määrä vähenee Suomessa noin tuhannella vuosittain, ja uusien jatkajien löytäminen on yhä vaikeampaa. Viljelijöiden jaksaminen on koetuksella, kun työmäärä kasvaa ja epävarmuus lisääntyy. Ruuantuotannon jatkuvuus edellyttää, että viljelijöiden työtä arvostetaan – ei vain juhlapuheissa, vaan myös teoissa ja päätöksissä.
Myös kuluttajilla on tärkeä rooli. Tutkimukset osoittavat, että kotimaista ruokaa arvostetaan – mutta näkyykö se aina ostoskorissa asti? Jokainen ostopäätös on viesti siitä, millaista tuotantoa haluamme tukea. Kotimaisen ruuan valitseminen ei ole vain makuasia, vaan myös arvovalinta, jolla vaikutetaan työllisyyteen, ympäristöön ja ruokaturvaan. Arvostus muuttuu todelliseksi vasta silloin, kun se näkyy käytännön valinnoissa.
Epävarmassa maailmantilanteessa on elintärkeää säilyttää vahva kotimainen elintarvikeketju pellolta pöytään. Satsaukset ruuantuotantoon ja sen kestävyyteen takaavat puhtaan ja turvallisen ruuan saatavuuden niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Lisäksi ruuantuotantoon satsaaminen on talouskasvun teko.
Anne Vanhala
toimitusjohtaja
Hämeen kauppakamari