Saarikon tilalla Vesijaolla on ehtinyt kasvaa muusikoita ainakin kolmen sukupolven ajan.
– Edesmenneen Matti-isännän sisar Terttu Saarikko oli Suomen ensimmäisiä naiskanttoreita. Inkeri-sisaren poika taas soittaa käyrätorvea Helsingin kaupunginorkesterissa, tietää kapellimestari, kuoronjohtaja ja kanttori Heikki Seppänen. Hänen puolisonsa Sonja Seppäsen sylissä Saarikon tuvassa jokeltaa perheen kuopus, alle vuoden vanha Matias.
Sisarukset Sonja, Anniina ja Soile viettävät heinäkuista päivää äitinsä Salme Saarikon luona. Vesijaolla kyläilee myös Soilen aviopuoliso, suomalais-romanialainen muusikko ja säveltäjä Matei Gheorghiu.
Työtoveruus Kankaanpään opistossa toi Matei Gheorghiun ja Soile Saarikon yhteen. Saarikko opettaa viulunsoittoa ja pyörittää viulumuskaria ja jousiorkesteria. Gheorghiu opettaa musiikin hahmotusaineita, joissa lapset oppivat musiikin käsitteitä ja rakenteita sekä lukemaan ja kirjoittamaan musiikkia.
Bukarestissa syntynyt ja Bukarestin kansallisessa musiikkiyliopistossa kandidaatin tutkinnon suorittanut Matei Gheorghiu muutti 2007 vähän yli parikymppisenä Helsinkiin opiskellakseen Sibelius-Akatemiassa musiikin maisteriksi. Suomen kansalaisuuden hän sai 2019.
Gheorghiu saapui Saarikkoon tapaamaan Soilen äitiä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Häitä vietettiin nelisen kuukautta sitten. Viime aikoina onni on suosinut säveltäjää muussakin, sillä marraskuussa 2024 hän voitti V Kansainvälisen Uuno Klami -sävellyskilpailun. Monet säveltäjät ovat saaneet nostetta uralleen tämän kilpailun kautta, ja osallistujamäärät ovat kasvaneet. Viimeisimpään osallistui 229 säveltäjää 37 eri maasta, ja tuomaristo valitsi viisi teosta marraskuiseen finaaliin Kymi Sinfoniettan esitettäväksi. Gheorghiu voitti kilpailun pianokonsertollaan ”From the Village of Nowhere”. Myös yleisö valitsi teoksen suosikikseen. Kilpailun taso oli korkea.
Gheorghiu kertoo, että kilpailujännitys katosi finaalissa.
– Voitto ei ollut minulle tärkeintä, vaan hyvä esitys. Totta kai olisi ollut kiva saada palkinto, mutta ajattelin kilpailua enemmänkin onnistuneena konserttina.
Voittoa hän ei ollut uskoa todeksi, ja viestien tulva voiton ratkettua hämmensi. Menestys toi kuitenkin itsevarmuutta.
– Tuntuu, että olen oikealla tiellä ja että suunta on oikea, hän sanoo.
Gheorghiun tuotanto käsittää mm. kamari-, orkesteri- ja lauluteoksia sekä elektronista musiikkia. Hänen sävellyksiään on esitetty Suomen ja Romanian lisäksi kaikissa Pohjoismaissa sekä Virossa, Saksassa, Itävallassa, Isossa-Britanniassa, Slovakiassa, Hollannissa ja Kanadassa.
Menestyksestä huolimatta Gheorghiu tunnustaa alan haasteet. Tiedetään, että taidealalla apurahoja, tilauksia, kustannussopimuksia tai näyttelyjä on vaikea saada. Eniten esillä oleva ja parhaiten verkostoitunut poimii parhaat päältä. On oltava onnekas ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myös säveltäjien määrä on Suomessa kasvanut. Nykyisin heitä on suunnilleen 230, kun heitä parikymmentä vuotta sitten oli lähes sata vähemmän.
– Vain todella tunnetut ammattilaiset voivat elättää itsensä pelkästään säveltäjinä.
Jotkut säveltävät päivätyön ohessa, mutta silloin haasteena on jäljelle jäävä vähäinen aika. Gheorghiu tietää, mistä puhuu. Hän toimi säveltäjien ja nykymusiikista innostuneiden Korvat auki yhdistyksen puheenjohtajana 2011– 2015. Vuonna 1977 perustettu Korvat auki haluaa uudistaa klassista musiikkia ja ravistella luutuneita rakenteita.
Matei Gheorghiu on myös Sibelius-Akatemian jatko-opiskelija. Hän matkustaa säännöllisesti synnyinkaupunkiinsa katsomaan isäänsä. Matkustaminen Romaniaan voi toisinaan olla hankalaa, ja matka-aika Helsingistä Bukarestiin saattaa ylittää 10 tuntia.
Poikkeuksellisen laajaa kulttuurityötä
Sibelius-Akatemiassa kanttori-urkurin ja musiikinjohtajan tutkinnot 1987 suorittanut Heikki Seppänen on tehnyt ällistyttävän monipuolisen musiikkiuran. Takana on kanttorin töitä niin Vaasassa, Vantaalla, Turussa, Torreviejassa Espanjassa kuin Trollhättanissa Ruotsissakin. Viimeiset 10 vuotta Seppänen on toiminut johtavana kanttorina Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa.
Turussa työskennellessään Seppänen perusti Turun linnan muusikot -yhdistyksen ja aloitti kapellimestariopinnot Jorma Panulan kurssilla Virossa. Opinnot veivät myös Unkariin Liszt Akatemiaan ja Moskovaan. Tähän mennessä Seppänen on johtanut 14 orkesteria ja kymmenkuntaa kuoroa, minkä lisäksi hän on tehnyt radioäänityksiä ja levytyksiä, joista viimeisimpiä on kiittäviä arvioita maailmanlaajuisesti saanut Sibeliuksen sekakuorotuotannon kokonaislevytys Viron filharmonisen kuoron kanssa.
Hämeenlinnan Sibelius-seura myönsi Seppäselle Sibelius-mitalin 2017. Seppänen toimii myös hämeenlinnalaisen Musiikkia linnassa ry:n puheenjohtajana. Yhdistyksen juuret ulottuvat vuoteen 1989, kun pianotaiteilija Tuija Hakkila sai Hämeen linna -toimikunnalta toimeksiannon luoda peruskorjattuun linnaan elävöittävän tapahtuman.
– Saarikkoon saavuin ensimmäistä kertaa vuonna 2018 tullessani pyytämään Sonjan kättä Matti-isältä, Heikki Seppänen kertoo hymyillen.
Yhteiskonsertti syksyllä
Kahta musikaalista vävyä Heikkiä ja Mateita yhdistää Saarikon lisäksi myös tuleva konsertti Hämeenlinnan Verkatehtaan salissa 30. syyskuuta. Silloin Seppänen johtaa sinfoniakonsertin, jonka ohjelmistossa kuullaan Matei Gheorghiun fagottikonsertto lisänimeltään ”Requiem”, Arnold Schönbergin kamarimusiikkiteos ”Kirkastettu yö” ja Joseph Haydnin ”Jäähyväissinfonia”.
Teokset esittää Tawastia Sinfonia -orkesteri, joka on yksi Seppäsen lukuisista projekteista. Tästä runsaan 50 ammattimuusikon orkesterista Seppänen haluaisi kehittää Hämeenlinnan orkesteriperinteen jatkajan vuonna 2021 lakkautetun kaupunginorkesterin tilalle. Tähän mennessä Tawastia Sinfonia on kutsuttu kokoon tarvittaessa. Esimerkiksi seurakunnan tilaus on mahdollistanut sen, että hämeenlinnalaisyleisö on kuullut Bachin tai Mozartin suurimuotoisia kirkkomusiikkiteoksia. Syyskuisen sinfoniakonsertin tilaa Hämeenlinnan kaupunki. Seppäsen unelma on kuitenkin kunnianhimoisempi: saada Sibeliuksen syntymäkaupunkiin jälleen säännöllisesti toimiva ja rahoitusta saava sinfoniaorkesteri.
Salissa sävelletään
Saarikon talossa keittiön vieressä on valoisa sali, jonka pöydän ääressä Matei Gheorghiu työskentelee mielellään. Salissa on pianokin, mutta sitä hän ei oikeastaan tarvitse. Paperin ja lyijykynän asemesta nykysäveltäjät käyttävät tietokonetta, jolla nuottien kirjoittaminen nopeutuu ja sävellyksen kokonaisrakenne hahmottuu helpommin.
Silloin kun Matei ei työskentele salissa, Heikki saattaa valloittaa salin lukeakseen orkesterin partituureja. Välillä Heikki nikkaroi auttaakseen talon emäntää, suurkaupungin kasvatti Matei on puolestaan oppinut hakkaamaan halkoja.
Saarikon perheestä muodostuu jo kelpo kokoonpanoja, kun jälkikasvu lasketaan mukaan. Matei Gheorghiun pääsoitin on piano, mutta hän osaa soittaa myös pasuunaa ja viulua. Pikku-Matiaksen kastajaisissa soi Sibeliuksen jousiteos Andante Festivo.
– Bukarestissa asuin aina kerrostalossa ja idyllinen Saarikon tila on siihen verrattuna niin erilainen kuin voi olla; juuri sellainen talo, jossa Sibelius tai Enescu olisi säveltänyt, Gheorghiu sanoo viitaten Sibeliuksen romanialaiseen aikalaiseen.