Seurakuntailta torstaina 24.4. kirkossa sujui varsin sopuisasti ottaen huomioon viimeaikaisen kuohunnan. Erosta tai erottamisista ei enää kirkossa keskusteltu, mutta kritiikkiä tuli seurakuntaelämän toteuttamisesta tai pikemminkin toteuttamattomuudesta sekä kokoontumistilojen puutteesta.
Kappalainen Kristian Saarnio toivoi alkuhartaudessaan, että ihmiset ottaisivat vastaan Jeesuksen rauhan, joka vapauttaa kostonhimosta ja tekee sijaa sovinnolle.
Kirkkoherra Timo Huttunen kertasi historiaa vuodesta 2015, kuinka Padasjoen seurakunnasta tuli osa Hollolan seurakuntaa. Kun seurakuntarakennemuutos ei tullut voimaan, kutsui tuomiokapituli Päijät-Hämeen seurakuntia liitosneuvotteluihin syksyllä 2015.
Padasjoen kirkkoherra oli tuolloin irtisanoutunut, eivätkä talouspäälliköt tahtoneet pysyä kauan virassaan. Padasjoen seurakunnan työntekijöillä oli Huttusen mukaan paljon velvollisuuksia ja tekijöitä oli vähän. Myös ulospäin näkymättömiä töitä jätettiin tekemättä, kuten arkistointityötä.
2000-luvun alussa kirkkohallitus lakkautti pienten seurakuntien tukijärjestelmän. Kirkkohallitus lanseerasi myös kriisiytyvän seurakunnan mittarit.
– Padasjoella 80 % ja Kuhmoisissa yli 100 % verotuloista käytettiin henkilöstökuluihin. Myös johtamisessa oli ongelmia, mm. kirkkoherrojen virat olivat täyttämättä.
Huttunen totesi, että liitosneuvotteluissa on muistioista päätellen ollut hyvä henki.
– Toukokuussa 2016 muut päättivät yhdistyä, mutta Asikkala jättäytyi yllättäen pois liitoksesta. Jos Asikkala olisi pysynyt mukana, pohjoinen toiminta-alue olisi ollut Kuhmoinen, Padasjoki, Asikkala ja Vesikansa. Yhtenäisellä alueella työntekijöiden liikkuminen olisi ollut nykyistä järkevämmin toteutettavissa.
Neljän organisaation toimintakulttuurien sulautuminen vei aikaa ja työalajohtoisuus oli monelle uutta.
– Seurakuntalaisten ymmärrys asiasta on usein vielä hitaampaa kuin työntekijöillä, se on vuosien prosessi. Samaan aikaan seurakunta on pienentynyt: vuonna 2017 jäseniä oli 25410 ja nyt 21422. Padasjoki on pienentynyt prosentuaalisesti eniten: yli 2600:sta alle 1900:n. Koronavuodet muuttivat toimintakulttuuria, esimerkiksi sadan hengen muistotilaisuuksia ei enää pidetä, vaan vainajaa muistellaan nykyisin yleisimmin 20–30 hengen voimin.
Padasjokelaisia on liitoksen jälkeen hiertänyt mm. pappien määrä, kirkon käyttö ja muutostyöt, Särsjärven leirikeskuksen kohtalo, kanttorin virka ja Pappilan tulevaisuus.
Huttusen mukaan jossain asioissa on onnistuttukin: haavoittuvuus on vähäistä, sillä laskut maksetaan ajallaan ja työntekijöitä löytyy tuuraamaankin.
– Nyt siis katse kohti parempaa palvelua Padasjoella! Ratkaisu ei ole virheiden etsiminen, vaan yhdessä tekeminen. Kuten Matteukseen evankeliumissa sanotaan, jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Hakekaamme siis sopua, etsikäämme rauhaa.
Taloutta hoidettu hyvin
Talouspäällikkö Paula Hukkanen esitteli Padasjoen talouslukuja ennen ja jälkeen liitoksen. Hukkanen myönsi, että Padasjoen seurakunnassa taloutta hoidettiin taitavasti.
– Täällä on tehty aivan oikeita asioita. Mutta vaikka säästetty on ja puumyyntituloilla saatu tase ja maksuvalmius hyväksi, tilanne olisi ollut pidemmän päälle kestämätön. Esimerkiksi investointeja ei oltu voitu tehdä lainkaan. Seurakunnan toiminnan ei voida katsoa olevan kestävällä pohjalla, jos alijäämän kattamiseksi suoritetaan myyntiä, joka ylittää metsähoitosuunnitelmassa olevan kestävän tason.
Padasjoen seurakunnan sisäisten materiaalien perusteella seurakunnan heikentyvää tilaa oli seurattu koko 2000-luvun ajan.
Jos Hollolan seurakunnan viime vuoden tilinpäätöksestä koetetaan eritellä Padasjoen osuus, niin kirkollisverotulot alueelta ovat noin 543 000 €, josta palkkamenoihin alueen henkilökunnalle on kulunut 280 000 euroa. Keskitetysti hoidettavien virkojen palkkamenoista voidaan katsoa Padasjoelle kuluvan noin 75 000 €.
– Kiinteistöihin Padasjoella on kulunut 94 000 € ja leirikeskukseen 21 000. Jäljelle jää siis 73000 euroa, jolla tulisi kattaa esimerkiksi kiinteistöjen korjaukset, seurakuntaelämän järjestäminen sekä lakisääteiset eli pakolliset ICT-ohjelmat ja laitteet, työvälineet, työkoneet, työterveyshuolto, arkistotoimi, keskusrahastomaksut ym.
Padasjoen seurakunnalla oli vuosikymmenten kuluessa kertynyt omaisuutta kuten tontteja, mutta kestävällä pohjalla oleva seurakunnan talous vaatii riittävää tulorahoitusta sekä huomattavan paljon pienempiä toimintakuluja.
– Tehty seurakuntaliitos on mahdollistanut taloudellisesti Padasjoen alueella monipuolisen ja säännöllisen seurakuntaelämän, kiinteistöjen korjausvelan pienentämisen ja paikallisen henkilöstön.
Investointeja 360 000
Kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko kertoi, mitä investointeja Padasjoella on tehty vuodesta 2017 tähän päivään saakka. Kirkon ja Särsjärven leirikeskuksen katto on maalattu, leirikeskuksen päärakennuksen saunatilat on peruskorjattu ja keittiön lattiapinnoitteet sekä keittiökoneet on uusittu sekä liitytty hautakarttajärjestelmään. Kirkon kellojen soittoautomatiikka on uusittu, seurakuntakodin viereen rakennettu kesäkeittiö ja hautausmaan huoltorakennuksen WC muutettu esteettömäksi. Investointeja on tehty reilun 360 000 euron edestä ja puumyyntituloja on nettona samalla aikavälillä saatu noin 320 000.
Seurakuntakodin jouduttua käyttökieltoon alkoi pohdinta siitä, rakennetaanko uusi seurakuntakoti vai remontoidaanko Pappilaa. Haittatutkimusten mukaan rakennuksesta on löytynyt useita haitallisia aineita, mm. asbestia ja suuria lyijypitoisuuksia maalissa. Pappilaan mahtuisi 58 asiakaspaikkaa.
– Painovoimainen ilmanvaihto on mahdollista muutoin paitsi keittiön osalta. Sinne kaavailtu IV-kone nykyisillä keittiön laitemääräyksellä on suhteettoman iso ja sen sijoittaminen rakennuksen sisälle voi aiheuttaa suuria haasteita.
Pappilan hankesuunnitelma on tarkoitus viedä 20.5. kokoontuvan kirkkoneuvoston kokoukseen ja 3.6. kirkkovaltuustoon.
Lapsi- ja nuorisotyö yleisön huolenaihe
Yleisön puheenvuoroissa kannettiin huolta lapsi- ja nuorisotyöstä, vanhustyöstä sekä isojen kokoontumistilojen puutteesta. Kasvatustyö on ollut Huttusen mukaan myllerryksessä ja esihenkilö on vaihtunut useaan otteeseen, myös resursseja on liian vähän.
Nuorteniltoja ei Saarnion mukaan Padasjoella nykyisellään pidetä, koska kokoavalle toiminnalle ei ole tällä hetkellä tilausta. Myös koululla pidetyt kaakaocornerit on lopetettu, koska lapsille aiheutui suklaajuoman nauttimisen jälkeen sokeripiikki ja sen myötä levottomuutta.
– Tilalle ovat tulleet rauhoittumisvälkät, jotka palvelevat sekä seurakunnan että koulun toimintaa.
Kylille kaivattiin enemmän seurakuntatoimintaa. Saarnio kertoi, että Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia pyritään järjestämään joka kylässä, lisäksi kesäaikaan pidetään kyläkirkkoja.
Yleisöstä tiedusteltiin myös, millä perusteella Padasjoella ei ole kanttoria.
– Kanttoreita on tällä hetkellä seitsemän, mikä on laskennallisesti liikaa, mutta toiminnan kannalta pitkien etäisyyksien seurakunnassa hyvä. Jatkossa pystymme pitämään todennäköisesti kuusi kanttoria ja myös pappisvirkojen määrä tulee tarkasteluun, sanoi Huttunen.
Yleisöstä ihmeteltiin, miksi Padasjoella on seurakunnan työntekijöiden järjestämää toimintaa niin vähän. Kylillä näkyvät ja kuuluvat toiminnot kuten Olkkari ja Miesten illat pyörivät vapaaehtoisvoimin.
Seurakunnan strategia on pyrkiä kiinteistöistä eroon ja tavoitteena on 0–1 leirikeskusta koko seurakunnan alueella. Yleisöstä esitettiinkin huolestunut mielipide siitä, missä rippikoulut jatkossa järjestetään. Huttunen kertoi, että alustavia keskusteluja Lahden seurakuntayhtymän leirikeskusten käytöstä on tehty. Tähän yleisöstä kysyttiin, että onko tuomiokapituli antanut moitteita käydyistä keskusteluista, kun kirkkovaltuutettu on sellaisia saanut lähes vastaavasta tilanteesta.
Kantaa otettiin siihen, että seurakunta tarvitsee myös seiniä eli tiloja, joissa kokoonnutaan.
– Se on myös menneiden sukupolvien uurastusten kunnioitusta.
Yleisöstä tiedusteltiin myös henkilökunnan matkakuluista ja siitä, miten ekologisuus pitkien välimatkojen seurakunnassa otetaan huomioon.