Vuonna 2017 sain astua Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakunnan määräaikaiseen seurakuntapastorin virkaan. Tuolloin annoin Padasjoen Sanomille haastattelun, jossa totesin, että haluan olla koko seurakunnan paimen.
Tehtävänkuvani on vaihdellut vuosien saatossa ja nyt saan toimia kappalaisen virassa.
Hollolan seurakunnassa on tapahtunut monia muutoksia, eikä kaikki muutokset suinkaan ole olleet mieluisia. Padasjokea koskevat suurimmat muutokset ovat Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakuntien lakkauttaminen ja omien kappeliseurakuntien perustaminen, seurakuntakodin käyttökielto sisäilmaongelmien takia, sekä seurakunnan jäsenien ja sitä kautta myös henkilöstön määrän väheneminen.
Kaikilla muutoksilla on kuitenkin ollut perusteensa – asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Uskon ja toivon että seurakuntamme päättäjät ja johtavat viranhaltijat yrittävät parhaansa mukaan tehdä hyviä ja vastuullisia päätöksiä, joihin kuuluvat myös kipeät ja vaikeat päätökset. Aina ei ole kuitenkaan onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla.
Padasjoella on ollut huolia ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia muun muassa seurakunnan kokoontumistilojen puutteen takia, henkilöstöresurssien tasapuolisen jakautumisen takia ja kappeliseurakunnan johtokunnan päätäntävallan kapeuden tähden.
Julkisuudessa niin lehtien palstoilla kuin verkossa on käyty varsin kiivaan oloista keskustelua asioista. Ollaan puolesta ja vastaan. Pohditaan eroa Hollolasta ja liittymistä Asikkalaan. Perusteltu kysymys on, mitä muutoksella haetaan? Ehkä paikallisen demokratian vahvistamista, padasjokelaisten äänen kuulumista siellä, missä päätöksiä tehdään. Toisten mielestä Hollolan seurakunnassa kaikki on hyvin, toisten mielestä mikään ei ole hyvin! Ongelmien esiin nostaminen kannattaa tehdä rakentavasti.
Hyvät ystävät, olisiko aika pysähtyä perusasioiden äärelle? Olisiko tarpeen miettiä, mikä on seurakunnan tehtävä? Monet asiat Padasjoella ovat edelleen hyvin. Me Padasjoella työskentelevät olemme sitoutuneet palvelemaan kaikkia seurakuntalaisia. Paimenen tehtävä on ennen muuta johdattaa seurakuntaa uskon näkökulman äärelle. Huolimatta resurssien vähenemisistä Padasjoen seurakuntaelämä on monipuolista. Vapaaehtoistyö on mahdollistanut niukkenevista resursseista huolimatta monipuolisen seurakuntaelämän. Kiitos kaikille vapaaehtoisille!
Tarpeetonta on kiistää, että ongelmia on ollut ja on edelleen – on erilaisia kokemuksia. Kaikkina aikoina Padasjoen kappeliseurakunnasta kantautunut huoli ei ole johtanut haluttuihin toimenpiteisiin – ei ainakaan nopeasti. Uskon, että huolet on kuultu ja Hollolan seurakunta haluaa kehittää Padasjoen kappeliseurakuntaa nyt ja jatkossa entistä paremmin.
Me työntekijät koetamme keskittyä omaan perustehtäväämme. Seurakuntalaiset ovat edelleen tervetulleita seurakunnan tilaisuuksiin rauhoittumaan ja pysähtymään perussanoman äärelle. Profeetta Jeremian sana pakkosiirtolaisuuteen joutuneelle Israelin kansalle on ajankohtainen myös meille: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Seurakunnan kokoontumistiloja on selvitetty ja selvitystyö edistyy jatkuvasti. Kirkkoherran johdolla on perustettu työryhmä miettimään parannuskeinoja esille nousseisiin ongelmiin. Piispa Mari Parkkinen pyrkii tapaamaan Padasjoen kappeliseurakunnan johtokunnan vielä tänä keväänä. Ajankohta ei ole vielä tiedossa.
Tärkeää olisi säilyttää rakentava ote ja puhekulttuuri; asioista voimme olla eri mieltä, epäkohtia on hyvä pysähtyä pohtimaan ja yhdessä löytämään rakentavia ratkaisuja tulevaisuuteen.
On hyvä muistaa, että meidän ihmisten elämässä tulee väärinymmärryksiä ja ylilyöntejäkin puolin ja toisin. Arvokasta on tunnustaa kiihkottomasti tosiasiat ja alkaa yhdessä rakentamaan luottamusta, pyytää ja antaa anteeksi.
Tervetuloa seurakunnan tilaisuuksiin. Huhtikuun 24. päivä järjestetään Padasjoen kirkossa seurakuntailta, jossa johtavat viranhaltijat esittävät pienen tilannekatsauksen ja lisäksi on varattu aikaa keskustelulle ja kysymyksille ajankohtaisista Padasjoen asioista. Tilaisuus alkaa klo 18, jota ennen tarjoillaan kahvit 17.30 alkaen.
Virsirunoilija kuvaa kauniilla tavalla Herran kansan vaellusta maallisen ahdingon aikana:
”Siion, apus ainoastaan on vain Herra Jumala. Niin kuin isä hoitaa lastaan, niin hän hoitaa sinua. Sinua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa. Ei hän kirkkoansa heitä, vaikka viekin vaivain teitä. Vaikka myrsky myllertäisi, aallot laivaa hakkaisi, vaikka yökin yllättäisi, vaikka Jeesus nukkuisi, matkassa hän silti on, Siion, ole peloton! Haahtensa hän rantaan johtaa, vaikka mitkä vaiheet kohtaa.” (VK 179:1-2)
Kristian Saarnio