Padasjoen kappeliseurakunnasta on hyvin surullista kuultavaa ja historiaa. Omasta taustastani kerron sen, että olen syntynyt ja elänyt koko nuoruuteni Padasjoella ja nimenomaan kiinteässä yhteydessä seurakuntaan. Tunnen siis seurakunnan elämää ja toimintaa lähes 80 vuoden ajalta.
Siinä perspektiivissä nyt on aallonpohja. Tarkoitan sitä, että Hollolan emäseurakunnan yhteydessä toimiminen ei ole ottanut sujuakseen. Padasjokelaiset kokevat, että heille on tehty vääryyttä esimerkiksi työntekijöiden työsuhteita ja asemapaikkoja määriteltäessä. Kukoistava kirkkomusiikki kuoroineen on menetetty, nuorisotyötä ei juuri ole ja niin edelleen. Molemminpuolinen luottamus emäseurakunnan ja Padasjoen välillä on menetetty. Työilmapiiri on kiristynyt, ihmiset vieroksuvat tällaista kirkkoa ja seurakunnan työ kärsii. Työn ilo ja usko tulevaisuuteen on kadonnut. Vähät seurakunnan työntekijät nauttivat kyllä edelleen seurakunnan luottamusta ja yrittävät parhaansa. Ahdistusta tuottaa seurakuntien hallinto ja siinä noudatettu seurakuntien epäoikeudenmukainen kohtelu.
Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö ottaa ratkaiseva askel ja erota Hollolan emäseurakunnasta ja liittyä esimerkiksi Asikkalan seurakuntaan. Raskain mielin olen päätynyt siihen, että niin olisi paras tehdä. Tilanne on kuin perheväkivallan hallitsemassa perheessä. Toinen osapuoli yrittää kestää ja elättelee toivoa toisen osapuolen muuttumisesta – mutta turhaan. Silloinkin suositellaan eroa, sillä silloin traumat jäävät pienemmiksi ja alistettu osapuoli saa mahdollisuuden toipua. Tämä vertaus, niin kuin vertaukset yleensä, ontuu, mutta valaisee ajatteluani. Surullista on se, että me kristityt edes täällä Suomessa emme voi elää yhdessä ja toimia hyvässä yhteisymmärryksessä. Olemme kuin valtakunta, joka on riitaantunut itsensä kanssa, eikä siis voi pysyä pystyssä (vrt. Matteus 12:25). Olemme kaukana Jeesuksen ylimmäispapillisen esirukouksen ihannetilasta ”että he kaikki olisivat yhtä” (Johannes 17: 11).
Kuitenkin jotakin pitäisi tehdä ja pian. Aloitetaan puhtaalta pöydältä. Yritetään yhdessä Asikkalan kanssa, jos Asikkala huolii meidät kumppanikseen.
Raija Sollamo
professori (emerita)
kesäpadasjokelainen