Vasta 13-vuotias Samu Jaakkola ajoi ensimmäisen rallikilpailunsa lauantaina 25.1. Keuruulla Mekonomen-rallissa.
Keinuhongan nuorimmalla isännällä on bensaa suonissa, sillä isä-Kalle on harrastanut lajia jo vuosikymmeniä, samoin Pekka-vaari ja Anssi-eno. Yhdessä isoveli Nikon kanssa Samu harrastaa myös offroadia. Kaikenlaiset moottoriajoneuvot ovat kiinnostaneet Samua kolmevuotiaasta lähtien. Ensimmäiseen kisaan lähdettäessä tavoitteena oli pitää kuskit ja auto ehjänä.

Vanhemmat, Suvi Siljander ja Kalle Jaakkola kertovat, että kuusivuotiaana ensimmäisen oman ralliauton ostaneen Samun piti kilpailla ensimmäistä kertaa vasta ensi vuonna. Kalle tiesi, että Suomen Autourheilun Kansallisen Keskusliiton eli AKK:n kisoihin pääsee vasta 15-vuotiaana.
– Polte ajamaan on pojalla ollut kova ja ongelmana on ollut se, että Padasjoella ei oikein pääse harjoittelemaan missään. Samu on ajellut omien pihattojen ympäri kiertävää lenkkiä sekä pellolle tehdyllä radalla viimeksi pari vuotta sitten, kun oli kunnon talvi. Ajoharjoittelua on pyritty mahdollisuuksien mukaan tekemään Lopella Saukkolan EK:n ajoharjoitteluradalla. Sitten kuulimme, että Mäntässä on treenipätkä, jota ylläpitää sama mies, jolta Samu osti ensimmäisen autonsa.
Mäntän reissulla selvisi, että 13-vuotias pääsee kisaamaan poikkeusluvalla Harrastemoottoriurheiluliiton alaisiin kisoihin. Keuruun kisoihin oli enää vain kolme viikkoa aikaa, kun Kalle laittoi hakemuksen menemään. HaMU näytti vihreää valoa ja hakemus tuli hyväksyttynä takaisin viikon kuluttua, joten kisaan valmistautumisaikaa jäi kaksi viikkoa.
Vaikka Samun Citikka oli hyvässä kunnossa, piti siihen tehdä viime hetken viilauksia ja myös piikkirenkaat piti hankkia.
– Puoli päivää ehdimme treenata ajamista ennen kilpailua, sanoo kakkoskuskina toiminut Kalle.

Kalle joutui kertaamaan myös sääntöjä, sillä HaMu:n kisoissa säännöt poikkeavat hieman AKK-kisojen säännöistä.
Rallikilpailussa nuorten luokat ajetaan niin sanotusti pimeeseen eli ilman nuotteja. Tällä yritetään hillitä nuorempien kuskien kisavauhtia. Kaiken kaikkiaan Keuruulla EK-kilometrejä kertyi 51. Viidestä erikoiskokeesta kaksi olivat noin 18 km pitkiä.
Kalle kertoo, ettei Samu ollut koskaan aiemmin ajanut niin pitkiä pätkiä kerralla. Myös keli Samun ensimmäisessä kisassa oli äärimmäisen vaikea.
– Räntää satoi ja lämpötila oli +3. Tiet olivat aivan pöpperöä ja muiden tekemissä urissa oli pysyttävä tai muuten kisa olisi päättynyt siihen. EK:n päätyttyä oli aina vaihdettava kuskia, sillä Samu ei ajokortittomana saa ajaa yleisellä tiellä.
Jännitys kuskilla ja koko huoltojoukoilla oli kova. Huoltojoukoissa äidin ja mummin lisäksi olivat Niko ja Anssi.
– Itsellenikin oli yllätys, miten täysillä nuoretkin kuskit ovat kisoissa mukana. Suomessa on noin kuusi-seitsemän 13-vuotiasta tosi kovatasoista kuljettajaa, jotka kestävät vertailun nopeudessaan aikuisiin, kertoo Suvi, joka on viettänyt lapsuudessaan paljon aikaa rallikisoissa ja varikolla Pekka-isän harrastaessa lajia.
Samun kisa sujui tavoitteiden mukaisesti. Kisajännityksestä ja ajoharjoittelun vähyydestä huolimatta kuski hoiti homman kunnialla sovitun mukaisesti ja toi kaksikon autoineen ehjänä maaliin.
– Samulla pysyi hienosti auto käsissä ja hän olisi kyllä pystynyt ajamaan kovempaa, mutta minä vähän rauhoittelin, kun keli oli niin karmea. Autokin pelasi hyvin, kertasi Kalle.
Seuraava kilpailu on 15.2. Vesilahdella. Ajatuksena on ajaa tänä vuonna viiden kilpailun sarja, joista loput kolme ajetaan kesäkelissä.
–Tarkoituksena on saada aikaan nousujohteinen ja ehjä kilpailusarja, jossa kerätään kokemusta. Kokemusta kuskin lisäksi tarvitsevat kakkoskuljettaja, joka on viimeksi ollut kartturina 34 vuotta sitten Samun Pekka-vaarille, jos ei oteta lukuun noin 10 vuotta sitten yhden kilpailun ajan kartturina toimimista Anssi-enolle. Myös huoltojoukot oppivat tästä ensimmäisestä kilpailusta. Ainakin tankkauksesta ja levosta on huolehdittava paremmin, etteivät energiat lopu kesken, toteaa Suvi.
Vaikka Citikka kesti koetuksen urheasti, havittelee Samu seuraavalle kaudelle kilpailukykyisempää Toyota Aurista.
Samu on tähän asti korjannut ja huoltanut autot pääsääntöisesti itse, mutta nyt apuna oli myös huoltoporukkaa. Kaikki auton osat, varusteet, ajoharjoittelumaksut ja muut kustannukset hän on rahoittanut itse työskennellen perheyrityksissä ja maatilalla kesät sekä myös koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Nyt kilpailuun lähtiessä alettiin hakemaan tukea myös muutamilta ulkopuolisilta yrityksiltä, jotka lähtivät mukaan tukemaan esim. piikkirenkaiden hankintaa ja ilmoittautumismaksuja.
– Iso kiitos sponsoreille, jotka mahdollistatte Samun kilpailemisen, kiittelee Suvi.