Maakesken entinen opettaja muistelee ★

Maakesken entinen opettaja Uolevi Kumpulainen on julkaissut elämäkertansa Mennyttä aikaa muistelen. Kumpulainen syntyi Nummella tammikuussa 1934 ja asuu nykyisin Lahdessa.

Kumpulainen aloitti koulunkäyntinsä Orimattilassa, Lammilla hän oli mukana sotilaspoikatoiminnassa. Opiskelut hän aloitti Hämeenlinnassa, kunnes lähti suorittamaan vapaaehtoista asevelvollisuutta ja meni sen jälkeen maamieskouluun. Ystävän suositeltua opettajaopintoja Kumpulainen laittoi hakemuksen vetämään ja pääsi Raumalle opiskelemaan.

Padasjoelle Kumpulainen päätyi isosiskonsa Anna-Liisan ansiosta. Sairaanhoitajaksi valmistunut sisar sai paikan Toritun vanhalta koululta, jonne perustettiin terveys-, äitiys- ja lastenneuvola.

– Anna-Liisa tiesi, että Maakesken koululla tulisi vakinainen miesopettajan virka haettavaksi. Olisimme lähellä toisiamme samassa pitäjässä ja vanhempienkin koti lähellä naapuripitäjässä, kertoo Kumpulainen kirjassaan.

Kumpulaisen tultua valituksi hänelle osoitettiin vanhasta puukoulusta asunto, keittiö ja kaksi huonetta. Vuonna 1958 tuli voimaan uusi kansakoululaki. Sen mukaan opettajalle ei enää kuulunut maksuttomana luontaisetuna asunto, navetta ja polttopuut.

Varsinaisessa koulutalossa oli kaksi luokkahuonetta ja opettajan asunto, lisäksi Salvilan tilan entisessä päärakennuksessa oli yksi luokkahuone, jossa toimivat luokat yksi ja kaksi. Vanha sali oli poikien käsityöluokkana, päädyssä ja yläkerrassa oli asunnot. Pihapiirissä oli vielä sauna, aitta, lato ja käymälä. Vesijohtoja ei ollut.

Vauras maatalouskylä

Maakeskeä Kumpulainen kuvaa vauraaksi maatalouskyläksi. Monilla taloilla oli paljon palvelusväkeä ja lypsykarjaa. Kylässä oli parhaimmillaan neljä kauppaa, posti, kahvila, paja, pari autokorjaamoa, parturi, suutari, kioski ja taksi. Kylässä toimi myös vireä nuorisoseura, jolla oli toimipaikkana Rientola. Kylässä oli myös työväentalo, mutta työväen­yhdistys ei enää toiminut. Vilkkaasti toimivat sen sijaan maamiesseura ja maatalous­naiset.

– Opettajatoverini olivat Ihalaisen sisarukset Eeva-Liisa ja Terttu. Eeva-Liisa oli koulun johtajaopettaja ja ollut Maakeskessä jo vuodesta 1946 asti, Terttu oli vasta valmistunut Jyväskylän opettajienvalmistuslaitoksesta.

Terttu opetti luokkia 1– 2, Eeva-Liisa 3–4 ja Kumpulainen 5–7. Lisätyönä miesopettajalla oli vielä nuorisokerho. Varsinaisen opetustyön lisäksi kuormittivat juhlat. Syksyllä oli raittiusjuhla, joulun alla kuusijuhla, Rientolassa nuorisokerhon pikkujoulu, toukokuussa äitienpäivä ja keväällä päättäjäiset.

Uusien säädösten mukaan koulun tuli jatkua seitsemänteen luokkaan kansakoulussa ja sitten kahdeksanteen luokkaan kansalaiskoulussa. Padasjoelle kansalaiskoulu saatiin pari vuotta myöhemmin ja ”soppakoulu” toimi alkeellisissa tiloissa Nyystölän kunnalliskodin luona.

Opettajakollega Eeva-Liisan kanssa kihlat vaihdettiin toukokuussa 1959 ja häitä juhlittiin kesäkuussa. Vihkiminen tapahtui Padasjoen kirkossa ja hääjuhla oli Salvilan luokkahuoneessa. Liitto päättyi yli 54 vuotta kestettyään vaimon kuolemaan 2013. Lapsia opettajaperheeseen syntyi kaksi.

Uusi koulu 1959

Kesällä 1959 rakennettiin uutta koulua, joka valmistuikin jouluksi. Kaksikerroksisessa tiilitalossa oli kunnon koulukeittola ja kirjasto. Ateriat olivat alkuun puuro-, velli- ja keittopitoisia. Koululaisilla oli lisäksi eväsvoileivät. 1960-luvun lopulla kunta myönsi aterian lisäksi leivän ja levitteet, aluksi vain näkkileipää.

Kunnan kirjastoauto alkoi vierailla koululla, oli myös neuvolavastaanottoa. Oma kesänviettopaikka Päijänteen rannalta löytyi Kumpulaisille kesällä 1964.
Peruskoulu toi tullessaan uuden matematiikan joukko-oppeineen. Muutaman vuoden kuluttua todettiin taitojen heikentyneen ja palattiin vanhaan. Uusi kolmivuotinen yläaste yhdisti kansalais- ja keskikoulun. Maakeskessä uudistus merkitsi sitä, ettei neljänneltä luokalta enää siirrytty oppikouluun. Kyläkoulu jatkoi toimintaansa kolmeopettajaisena ala-asteena vuoteen 1991 asti.

Koululaitos kehittyi. Tuli kiertävä englannin kielen opettaja ja koulutoimenjohtaja. Kouluilla oli yhteisiä urheilukilpailuja kirkonkylällä.

– En varmaankaan ollut mikään vanhakantainen kansankynttilä, mutta saamillani lahjoilla ja koulutuksella pyrin opettamaan oppilailleni tarpeelliset tiedot ja taidot.

Scroll to Top