Edellispäivänä traktorimies ajaa noin hehtaarin kokoisen suopellon heinät luo’oksi kuivumaan. Elokuun ekapäivänä aamulla, navettatöiden jälkeen, mennään perheenpään kanssa polkupyörillä heinäpellolle.
Koko päivä on hiostavan kuuma ja utuinen. Illantullen saadaan viimeisetkin heinät seipäälle. Suunnataan metsäpolulle, joka vie oikotietä kotiin. Emme kulje puolta kilometriä, kun alkaa tuulla voimakkaasti ja ilma hämärtyy.
Nopeasti muuttuu hurjaksi myrskyksi, juuri kun saavutaan tiheämpään metsään.
Taivalletaan vaivalloisesti. Edessä on koko ajan kaatuneita tukkipuita. Pystyssä olevat puut ovat ”luokkina” tuulen voimasta.
Osa puista kaatunut juurineen. Toiset, paksutkin katkenneet keskeltä poikki. Vettä tulee kaatamalla, on kuin joisi koko ajan kasvoille tulevaa vettä. Samalla kun yrittää eteenpäin.
Perheen pään eväsrepun naru tarttuu kuopuksen puseron nappiin. Perheenpää kertoo jälestäpäin luulleensa kuopuksen olevan niin järkyttynyt, että pitää repusta kiinni.
Lopulta päästään erään autiotalon kellariin. Siinä sitten huomataan, että rajuilma on jo ohi.
Muistetaan polkupyörät. Palataan takaisin, pirstaleiksi menneeseen metsään.
Pyörät löytyy ryteikön alta, osittain särkyneenä.
Perheenpää puhelee itsekseen. Ei sodassakaan keskitys näin hurjaa ollut. Taas käännytään kotia kohti.
Lähempänä kotia alkaa taas olla enemmän kaatuneita puita tiellä. Sähkövoimalinjat on poikki. Kuopus kiristää vauhtia. Tulee mieleen, miten oma äiti on kotona. Kotona on kaikki hyvin. Sähkövirtaa ei tietenkään ole. Mitenkähän on laitumella olevan hevosen laita. Sieltä Virkku löytyy ihan rauhallisena.
Alamme käydä yöpuulle. Mielessä pyörii, miten on käynyt heinäpeltomme. Miten siellä sijaitsevan metsäpalstan, noin kymmenen hehtaaria.
Yö on rauhaton. Nähdään painajaisia. Aamutoimien jälkeen mennään katsomaan, millaista kylällä on tapahtunut. Siellä tuttu metsuri katkoo tien päällä olevia suuria puita.
Miehet näyttävät alakuloisilta. Kertovat, että erään talon metsä on mennyt täysin pirstaksi.
Myrsky työllistää kuopuksen kolmeksi kuukaudeksi. Metsuri kun ollaan. Heinäpellolla havaitaan, että heinät ovat osittain menneet myrskyn mukana.
Metsäpalsta kyllä säilynyt vähin vaurioin. Johtuu siitä, ettei ole tehty harvennushakkuita aikoihin.
Lehtiuutisten mukaan myrsky tullut kaakkois-Suomesta, Evon metsien kautta kotikuntaan ja siitä edelleen.
Aika sattuma, että perheenpää ja kuopus joutuu pahimpaan myllerrykseen.
Ehjinä säilytään. Olisi toisinkin voinut käydä.
Hannu Salomaa