Nepalin piispa Joseph Soren vieraili tiistaina 3.9. Olkkarilla osallistuttuaan yhdessä Pakistanin piispan kanssa kirkkojen kansainvälisiin lähetyskumppanuusneuvotteluihin. Soren kehui paikkakunnan kauneutta, mutta ihmetteli, missä kaikki ihmiset ovat.
– Suomessa on vahvoja naisia vastuussa seurakunta-asioista, oli piispa huomioinut neuvottelutilanteissa Lahdessa ja Hollolassa.
Suurimpana erona nepalilaisen ja suomalaisen seurakunnan välillä on täkäläinen toimintojen eriyttäminen eri työaloille. Nepalissa kastettuja evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on 1385, mutta toimintaa on todella paljon. Sunnuntaipalvelusten lisäksi on pyhäkouluja, nuortenkerhoja, naistyötä, Raamatun opiskelua… Nuorten keskuksessa opetetaan kolmen kuukauden ajan käytännön taitoja, joiden avulla voi alkaa tienata elantoa.
Nepalin kirkko perustamispäiväksi katsotaan 18. heinäkuuta 1943, jolloin Intiasta tullut pappi kastoi ensimmäiset parikymmentä nepalilaista. Köyhä maanviljelijä Phagu Murmu meni vuonna 1936 työläiseksi varakkaaseen taloon, jonka isäntä sattui olemaan alueen ainoa kristitty. Pian miehet jo järjestivät hengellisiä kokoontumisia. Niihin tuotiin sairaita, jotta heidän puolestaan rukoiltaisiin, sillä sairaalaa ei ollut lähimaillakaan.
Piispan nepalinkielistä puhetta tulkkasi vuosia Nepalissa asunut Elina Lind. Hän oli tuntenut Sorenin vuodesta 2016 työskennellessään Suomen Lähetysseurassa.
– Nepal ei ole hänen äidinkielensä, vaan santaali. Santaalit on pieni vähemmistöheimo.
Soren esitteli aluksi muutamia tervehdyksiä, joita on hänen kotimaassaan lukuisia erilaisia riippuen siitä, kenet kohtaa. Jumalanpalvelusten jälkeen kirkkoväki kerääntyy rinkiin ja jokainen tervehtii toisia. Kristittyjen tervehdys toisilleen kuuluu ”Voitto Messiaalle”.
Soren syntyi tiiviiseen heimoyhteisöön, jossa oli omia animistisia palvontamenoja. Joka santaalikylässä on päällikkö ja viisi muuta johtavassa asemassa olevaa miestä. Sorenin isä oli valkoisiin pukeutuva pitkäpartainen pyhä mies, kunnes kylään muutti kristitty sukulaisnainen ja perheen vanhin poika parani halvauksesta rukouksen avulla. Hänet perheineen karkotettiin kääntymyksen vuoksi vauraalta sukutilalta.
– Rukoilin vuoden saadakseni hyvän vaimon. Vaimoni on Intiasta ja hänen isänsä on piispa; pyysin omaa isääni kysymään tytärtä minulle vaimoksi. Häistä sovittiin ennen kuin olin edes nähnyt Arlinan. Sain hyvän vaimon, Jumala näytti rukouksen voiman.
Papiksi valmistunut Soren oli huolissaan, miten viranhoito sujuisi, sillä hän ei osannut virsiä. Vaimosta hän sai kuitenkin korvaamattoman laulunjohtajan ja myöhemmin molemmat tyttäret toimivat kuoronjohtajina, poika säesti. Nykyisin esikoinen vastaa Kathmandun toimipisteen työstä ja toimii luterilaisen maailmanliiton Aasian nuorten edustajana.
Kristittyjen asema Nepalissa on edelleen huono, vaikkakin suhteet viranomaisiin ovat kohentuneet paljon avustustyön ansiosta. Nepalin kirkko saa ulkomailta rahallista tukea, joka hyödyttää yleishyödyllisten hankintojen kautta laajoja ihmisjoukkoja. Esimerkiksi keskoskaapin vihkiäisiin osallistui ministeri Katmandusta asti.
Vihittyjä pappeja on tällä hetkellä seitsemän, mutta vapaaehtoiset vastaavat isosta osasta toimintaa.
– Ensimmäiset kaksi naista vihitään kohta papeiksi.
Kirkon ponnistelujen ansiosta alakastisetkin ovat saaneet koulutusta ja naisten asema on parantunut. Korona oli Sorenin mukaan kirkolle mahdollisuus, sillä yhteistyö paikallishallinnon kanssa vankistui merkittävästi.