Päitsi-kuskit ajoivat sekä lumi- että vesisateessa ★

Järjestyksessään 88. Päijänteen ympäriajo eli endurokuskien kuninkuusajo ajettiin 16.–17.3. eri päin kuin viime vuosina on totuttu. Näin ollen aiemmin lauantaiaamuna ajettu Auttoisten maastokoe ajettiin lauantai-iltana, kärjen lähtiessä reitille kuuden hujakoilla. Padasjoen Moottoriurheilijat saivat kiitosta Auttoisten pätkästä niin kilpailijoilta kuin katsojiltakin.

PadMun Päitsi-vastaava Jussi Pajulahti kertoi, että myös järjestäjien näkökannalta Auttoisten maastokoe onnistui hyvin.

– Meillä oli sponsori, joka toi montulle valot, muuten oltaisiin oltu aika hämärissä. Seuraavaa iltakisaa ajatellen valoja tarvitsisi vielä vähän lisää.

Pajulahden mukaan keli aiheutti väestökatoa.

– Reitti ja järjestelyt saivat kiitosta, joten väittäisin, että märkä sää aiheutti sen, että katsojia ei saapunut paikalle niin paljon kuin aiemmin, eivätkä he lähteneet rämpimään pitkälle reitin varteen vaan jäivät lähelle soramonttua.

Katsojamäärää on vaikea laskea, sillä lippuja ei tapahtumaan myydä, mutta buffetin menekin perusteella siitä saadaan jonkinlainen käsitys.

Ennen maastokoetta ja sen jälkeen on paljon järjestettävää.

– Itse olen ollut vasta vähän aikaa mukana Päitsin järjestelyhommissa, mutta talkooporukassa on ihmisiä, jotka ovat olleet mukana vuodesta toiseen ja voi sanoa, että järjestelyt hoidettiin vanhasta muistista, toteaa Auttoisilla vapaa-aikaansa viettävä Pajulahti.

Pajulahden mukaan Auttoisten pätkää järjestämässä oli riittävä määrä talkoolaisia. Reilu parikymmentä padmulaista painoi pitkää päivää saadakseen paikat kuntoon.

Keli oli kuskeillekin niin haastava, että Auttoisten pätkää lyhennettiin parin kilometrin verran.

– Alkupään kuskit pääsivät ajamaan suht’ hyvissä olosuhteissa, mutta loppua kohden pätkä kyllä hajosi. Pohjaan syntyi isoja kuoppia, johon pyörät upposivat.

Elämysmatka synttärilahjaksi

Pääkaupunkiseudulla nykyisin asusteleva Hännikäinen on syntyisin Kasiniemestä ja sai ystäväporukalta 50-vuotislahjaksi ikimuistoisen elämysmatkan Päijänteen ympäri.

– Se on Kasiniemen porukoissa ollut tapana, että kun 50 täyttää, niin on lähdettävä Päitsin kiertoon. Kaverit hoitavat huollot ja yöpaikat, itse tarvitsee vain hypätä pyörän kyytiin, vitsailee Hännikäinen.

Hännikäinen osallistui ympäriajoon toista kertaa ja oli syytäkin tyytyväinen suoritukseensa.

– Oli hauska reissu: huolto oli hyvä ja pyörä pelasi kaikinpuolin. Isot kiitokset huolto- ja kotijoukoille sekä tukijoille. On tämä iso panostus taloudellisestikin, kun lisenssin oston lisäksi pyörää pitää laittaa ja renkaita ostaa. Lisäksi tietysti suuret kiitokset kasiniemeläisille maanomistajille, jotka mahdollistavat ajoharjoittelun.

Viisikymppinen kertoo, että 700 ajokilometriä tuntuu jäsenissä.

– Tietää tehneensä jotakin, eniten tuntuu kankuissa. Istumalihakset ja niitä suojaava nahkakerros on saanut osumaa.

Hännikäinen kertoo kaatuilleensa joka pätkällä kerran tai kaksi.

– Väitän, että ei sitä kukaan kaatuilematta läpi aja, mutta onneksi ei ukko eikä pyörä hajonnut, kertoo ainakin pari kertaa viikossa talven mittaan ajoharjoittelua tehnyt Hännikäinen.

Muuten hän ei systemaattisesti ehdi harjoittelemaan. Rakennustyömaalla työskennellessä askelia tulee 15-20 000 per päivä, josta osa porrastreeniä.

Hännikäinen ei lupaa lähteä heti ensi vuonna uudelleen Päijänteen kiertoon pyörän selässä.

– Varmasti olen ensi vuonnakin mukana, mutta huoltopuolella tai katsojana. Kyllä se perinne on ollut viimeiset liki 30 vuotta, että koko viikonloppu maaliskuun puolivälissä kuluu Päitsin merkeissä tavalla tai toisella.

Miesjooga ja huippukoutsi siivittivät maaliin

Toinen kerta toden sanoi Marko ”Motti” Mäkiselle. Mäkinen osallistui vuonna 2021 Päijänteen ympäri ajoon ensimmäistä kertaa.

– Tuolloin ajoimme pariajona jo edesmenneen Jari Parkkisen kanssa Tallukasta Jämsään. Seuraavana vuonna yritin ajaa koko Päitsin C-luokassa, mutta reitti jäi kesken Hartolaan pahojen kramppien vuoksi. Viime vuonna taas harjoittelin kuntoluokassa ja ajoin Tallukasta Jämsään. Nyt tänä vuonna onnistuin sitten ajamaan koko kierroksen.

Lauantain vesisade oli Mäkisen mielestä ilkeä, mutta sunnuntaiksi sää muuttui kylmemmäksi ja lumiseksi ja sitä myöten mukavammaksi ajaa.

– Riihimäelle asti sai ajella lumipöllyssä. Lumi jää varusteiden päälle eikä kastele samanlailla kuin vesisade.

Mäkisen tavoitteena oli ajaa lenkki läpi ilman AT:tä. Tämä ei onnistunut, sillä vesipassiin rypäisyn jälkeen vaatteiden vaihtoon meni hiukan liikaa aikaa ja aikasakkoa tuli minuutin verran.

– Olen todella tyytyväinen suoritukseen ja hyvä sijoitus tuli aivan varkain. En tiennyt missä mennään, sillä huolto ei puhunut mitään. Täytyy olla mielissään, että pysyy vielä nuorempien vauhdissa, toteaa 56-vuotias.

Ikänsä puolesta Mäkinen olisi siis velkutellen päässyt veteraanisarjaan, mutta hän ajaa mieluummin harrastelijaluokassa.

– C40-luokassa kaverit laitetaan reitille edelliskisojen vauhtien perusteella, joten siinä saa ajella aika hyvin omaa vauhtia eikä ole nopeampien tien tukkona tai joudu itse köröttelemään hitaampien perässä.

Myös Mäkinen kertoo, että paikat ovat jäykkänä, mutta huolellinen valmistautuminen takasi sen, että krampit eivät haitanneet kisaa tällä kertaa.

Kisaan valmistautuminen sisälsi vähäsen ajoharjoittelun lisäksi käsipainojen heiluttelua kotona sekä sauvakävelyä parisen kertaa viikossa.

– Lihaskrampit pysyvät poissa miesjoogan sekä suolan ja magnesiumin avulla. Uskon, että netistä löytyneet venyttelyohjeet tekivät kropasta sopivan nöyrän.

Isot kiitokset saa Mäkisen ja Hännikäinen yhteinen koutsi, Petri Piira.

– Meillä on huippuvalmentaja, joka itsekin ajoi Päitsin pari vuotta sitten. Olen käynyt Kasiniemessä treenaamassa Jarin ja Peten kanssa, myös kisan aikana valmentaja tsemppasi ja antoi vinkkejä.

Ainoa kilpailulähtö ennen Päitsiä Mäkisellä oli pari viikkoa aiemmin ajettu Sysmän kisa.

– Siellä Peten valmennettavat ottivat toisen, kolmannen ja neljännen sijan: huippukoutsi siis kyseessä.

Mäkinen saatetaan nähdä lähtövaatteen alla myös ensi vuonna.

– Jos tässä kunnossa pysyn, niin voi olla, että lähden. Jos vaikka sattuisi koko reissun ajaksi pakkaskeli, pehmeässä ajo on paljon uuvuttavampaa.

Hyviä pätkiä reitillä oli useampia, mutta Mäkisenkin mieleen jäi hyvin kotipitäjässä ajettu pätkä.

– Oli se mukavaa, kun sin­ne keskelle ei mitään oli joku jaksanut rämpiä kan­nustamaan. Kannustuk­sesta saa aina lisävoimia, vaikka olisi kuinka väsynyt.