Pappila tontteineen ja rakennuksineen tulee julkiseen myyntiin lähiaikoina. 1830-luvulla kirkkoherralle ja tämän perheelle rakennettu noin 310 m2 talo on ollut viime vuosikymmenet seurakunnan toimistona ja työhuoneina. Parhaillaan etsitään kirkonkylän keskustasta esteetöntä tilaa, jonne toimisto ja työntekijät voisivat siirtyä.
Pappilan myyntiprosessi on käynnistynyt kiinteistökatselmuksella. Vanhan talon arvoa lisää sen sijainti rauhallisella paikalla kirkonkylän keskustassa – järven ja joen rannalla. Tulevia ostajaehdokkaita varmasti miellyttää vesistön läheisyys ja se, että jokea pitkin on yhteys 1,5 kilometrin päässä olevaan Päijänteeseen.
– Toki potentiaalisten ostajien määrä on tällaisessa kohteessa suppeampi, arvioi kiinteistönvälittäjä Antti Lavonen.
– Historiallisia rakennuksia olen kyllä myynyt ennenkin, esimerkiksi Heinolan vanhan rautatieaseman.
Pappila oli asuinkäytössä vielä 1990-luvulla, jolloin se peruskorjattiin. Sen jälkeen asukkaita on ollut enää entisessä väentuvassa, Pikkupappilassa. 1920 rakennetussa ja 1950–60 lukujen taitteessa laajennetussa rakennuksessa kaikki kolme asuntoa ovat nytkin vuokrattuina. Asunnoista yksi on kolmio ja kaksi kaksioita.
Pappila oli alun perin paitsi kirkkoherran perheen koti myös seurakunnan kokoontumispaikka. Jykevä holvi on tehty 1930–luvulla viraston tarpeisiin. Pappilassa on seurakuntatoimiston lisäksi sali, keittiö, useita huoneita, varastotilaa ja kellarikerros, jossa on sauna, pesuhuone ja kylmää säilytystilaa.
Edellinen Pappila paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa arkiston asiakirjoista.
Vuonna 1879 rakennettu kivinavetta (545 m2) on kylmillään. Pihalla on myös aitta, vuosimallia 1950, ja Kirkkojoen rannassa lähellä Pappilansiltaa sauna (v. 1951), jossa on liiteri ja kesähuone, sekä venetalas. Tontti on kooltaan 22 600 neliötä.
Uusi huoltomestari
Seurakunnan uusi huoltomestari Raimo Tuominen aloitti työnsä vuodenvaihteessa ja kävi ensimmäistä kertaa työn puolesta Padasjoella kiertämässä seurakunnan kiinteistöt.
– Kesällä on tullut kyllä käytyä täällä muuten, kertoo hollolalainen.
Lahdesta kotoisin olevalla Tuomisella on 23 vuoden kokemus kiinteistöalalta.
Pappilan ensimmäisiä asukkaita kirkkoherra Ingman perheineen
Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi pappila, joka on edelleen olemassa. Padasjoen historiakirjan mukaan Pappila ”oli ilmeisesti yhtä vanha kuin kirkkokin”. Paikka oli sama vuosisatojen ajan ja sitä korjattiin pitäjänmiesten yhteisin voimin kuten kirkkoakin.
Internetin syövereistä löytyy mielenkiintoisia aikalaismuistoja. Naëmi Ingman (1855–1932), myöhemmin Starck, oli aikoinaan tunnettu laulaja. ”Hän esiintyi 1870-luvulla Suomalaisessa oopperassa Helsingissä opiskeltuaan sitä ennen laulua myös Tukholmassa, Pariisissa ja Pietarissa. Kukapa olisi vuosikymmen aikaisemmin uskonut, että Padasjoen kirkkoherran pappilasta ponnistaisi maailmalle sellainen lahjakkuus.”
Ristiinan apupappi Magnus Ingmanille jäi monta lasta ensimmäisen vaimon menehdyttyä sairauteen. Perheen elämä oli varsin niukkaa. Naëmi kirjoittaa muistelmissaan: ”Vuonna 1860 sai isäni kirkkoherranviran Padasjoella. Syttyi suuri riemu perheessä, kun nimitys, tuomiokapitulin lähettämän ”plakaatin” muodossa, saapui. […] Huhtikuussa sitten lähdimmekin kimpsuinemme kampsuinemme neljällä rekikyydillä. Talvi oli silloin voimassaan vielä siihenkin aikaan vuodesta.”
Laulajatar kuvailee Pappilan sijaitsevan kunnaalla, josta aukenee näköala pienelle sievälle järvelle ja joelle. Vastakkaisella puolella on peltoja ja niittyjä, vaurasta viljelystä. ”Pappilan laaja päärakennus kahdeksine tilavine huoneineen oli äsken valmistunut. Meistä lapsista oli vasta outoa ja kummallista juoksennella noissa suurissa tyhjissä huoneissa, joissa oli valkoiset hirsiseinät ja mahtavat valkoiset uunit. – Ja miten korkealla oli laki, miten täällä huuto kajahtikaan.” Kirkkoherran tallissa seisoi 4–5 hevosta, navetassa 30–40 lehmää. Pappilaan kuului kahdeksan torpparia, jotka suorittivat päivätyönsä taloon. ”Nämä torpparit tulivat hyvin toimeen, elivät kuin pientilalliset konsanaan parine hevosineen, muutamine lehmineen. Heidän asuinrakennuksissaan oli tavallisesti tilava tupa ja kaksi huonetta, kaikki puhdasta ja viihtyisää.”