Pohjoisemmasta Suomesta kotoisin olevat, kaksi vuotta asuntoautossakin asuneet Seppälät asuivat vielä kaksi vuotta sitten kehä kolmosen sisäpuolella. Kaupungissa asuminen alkoi ahdistaa ja pariskuntaa muuttikin Mäntsälään pieneen mummonmökkiin. Kun perikunta laittoi talon myyntiin, piti Seppälöiden alkaa etsiä uutta kotia.
Remonttitaitoiset ja muutenkin käsistään kätevät Seppälät olivat valmiita tekemään tulevaan kotiin pientä remonttia ja halusivat päästä asumaan inhimillisen matkan päähän Helsingistä.
– Kauaa ei jouduttu etsimään, laitoin loppukesästä meistä esittelytekstin Facebookin Halutaan maalle -ryhmään. Vesijaolta entisen koulun omistava Mika Koskela bongasi ilmoituksen ja jo elokuussa pääsimme tänne siivoamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon, kertoo Sanni Seppälä.
Syyskuun alusta asti Ari ja Sanni ovat asustelleet vanhan koulurakennuksen päätyyn remontoidussa asunnossa. Kaiken kaikkiaan heillä on tilaa käytössä noin 140 neliötä.
– Olemme asuneet tähän saakka aika ahtaasti, niin on ihanaa, kun nyt on tilaa. Huoneet ovat suuria ja korkeita, sekä isojen ikkunoiden ansiosta valoisia. Ikkunoista tulvii valoa ja aurinko lämmitti asuintilaa todella pitkälle syksyyn.
Seppälät iloitsevat myös vieraanvaraisesta vastaanotosta.
– Olemme pikkuhiljaa tutustuneet kyläläisiin ja täällä on todellakin eri meininki kuin pääkaupunkiseudulla, sillä meidät on otettu vastaan välittömästi ja ystävällisesti. Täällä on tilaa ja rauhaa olla ja elää, mutta myös sopivalla tavalla yhteisöllisyyttä.
Vaikka erityisesti Arin aika Vesijaolla on kulunut siivouksia ja pientä remonttia tehden, ovat Seppälät ehtineet myös kierrellä lähiseudulla. Tutuksi ovat tulleet niin kylän oma kesäkahvila ja suoramyyntipaikka TuoreTori, Auttoisilla sijaitsevat Keinuhongan tila ja kievari Aijakka sekä Kaukelassa entisellä Hämeen kehräämöllä toimiva antiikkimyymälä.
– Aijakassa ihmiset jo moikkaavat, myhäilee Ari tyytyväisenä. Tervehtimistä osaa arvostaa, kun pääkaupunkiseudulla sain sateenvarjosta päähäni, kun kehtasin tervehtiä mummoa bussipysäkillä.
Ari on korjannut koulun salin lattian, mutta se vaatisi vielä hionnan ja lakkauksen.
– Tarkoituksena olisi tarjota liikuntasalia kaikkien kyläläisten käyttöön, kunhan lattia saadaan vain kuntoon.
Salia pystyy kyllä nytkin käyttämään. Arin 16- ja 18-vuotiaat pojat ovat Vesijaolla käydessään pelanneet siellä sulkapalloa. Pojista kolmas on 25-vuotias.
– Oman pihan vieressä oleva pesiskenttä on kyllä kova juttu, sanoo pesäpallopaikkakunnalta Kajaanista kotoisin oleva Sanni.
– Ehdimme yhden kerran mukaan viime syksynä kyläläisten pesisvuorolle Vesijako Areenaksi nimetylle kentälle. Siinä huomasi, kuinka kunto on päässyt rapistumaan, mutta kilpailuvietti on edelleen tallessa, naureskelee Sanni.
Metsästyskoira hakusessa
Luonto-, erä- ja eläinihmisenä Seppälät toivoivat paikkaa, jossa olisi myös mahdollisuus pitää eläimiä. Lisäksi pariskunta arvostaa pihaa, jossa voi kasvattaa ruokaa omaan tarpeeseen.
– Omavaraisuus on meille tärkeää ja ensi kesänä pihalla kasvaa ainakin tomaatteja ja chilejä. Viime syksynä pääsimme jo poimimaan lähimetsistä sieniä ja marjoja. Takapihan omenapuut tuottivat hyvän sadon ja puristimme siitä monta litraa omenamehua. Myös aronioita tuli paljon ja niitä hyödynnetään nyt pitkin talvea vitamiinilisänä.
Erästely ja kalastelu ovat tuoreille vesijakolaisille mieleistä puuhaa. 12 vuotta yhdessä olleella parin tähtäimessä on pienriista, jota he pyytävät taljajousilla. Hiirenpyytäjiksi kasvamassa on kaksi maatiaiskissaa ja kanojen hankkiminen on harkinnassa.
– Odotellaan sopivaa koiraa löytyväksi. Meillä kävi edellisen koiran kanssa huono tuuri ja jouduimme lopettamaan sen pentuna lonkkavian vuoksi, joten nyt tutkimme tarkemmin mahdollisten pentueiden taustat.
Metsästystä harrastava pari etsii lähinnä seisovaa lintukoiraa. Vinkit hyvistä kasvattajista ovatkin tervetulleita ja Seppälät mielellään tutustuisivat paikallisiin koiraihmisiin.
Sairaanhoitajaopinnot loppusuoralla
Sanni on tehnyt töitä viimeiset neljä vuotta potilastietojärjestelmän parissa kouluttamisen ja järjestelmäkehityksen puolella. Hänellä on merkonomin ja lähihoitajan koulutus, jota hän on täydentänyt hygieniahoitajan pätevyydellä. Nyt sairaanhoitajaopinnot ovat loppusuoralla, vain opinnäytetyön viimeistely on kesken.
– Olen tehnyt jo joitakin keikkoja täällä kotihoitoon ja tammikuussa olen menossa perehdytykseen Pihlajakotiin ja Visapuistoon.
Sen seitsemän sortin pätevyyden omaava Ari on ollut töitä vailla, mutta hän on menossa työhaastatteluun asikkalalaiseen metallifirmaan.
– Olen metallimies, vartija, palomies-sairaankuljettaja, auto- ja moottoripyörämekaanikko, rumpali ja remonttimies. Sekä auton korjauspuolelle että rakentamiseen olen opiskellut lisää, viimeksi opiskelin perinnerakentamista.
Kiinnostusta tekniikkaan on ollut pikkupojasta lähtien.
– Aloitin korjaushommat yhdeksänvuotiaana, kun mopo meni rikki. Menin kertomaan asiasta isälle ja hän tokaisi: korjaa se. Yhdeksän kertaa purin moottorin ja sain sen lopulta kuntoon.
Aikanaan pariskunta harrasti myös moottoripyöräilyä, mutta kun he muuttivat asuntoautoon, kaksipyöräiset menivät myyntiin.
– Perustamani naismotoristien VeriRyhmä on edelleen moottoripyöräporukoista eniten luovuttava ryhmä. Nyt olen huhuillut Facebookissa maanpuolustushenkisten naisten perään ja haluaisin perustaa Padasjoelle Maanpuolustusnaisten osaston. Mäntsälässä asuessani liityin Orimattilan osastoon, mutta sinne on täältä liian pitkä matka kulkea. Aihe on itselleni tärkeä ja haluaisin edistää sitä.
Naisryhmän tarkoituksena olisi lisätä fyysistä kuntoa, kriisinkestävyyttä ja erilaisia taitoja, joita tarvitaan poikkeusoloissa. Maanpuolustusnaisten slogan on Tahtoa ja taitoa. Varautuminen poikkeusoloihin on Sannin mielestä nykypäivänä erittäin tärkeää. Jos Maanpuolustusnaisten osasto saataisiin Padasjoella pystyyn, tekisivät naiset tiivistä yhteistyötä mm. reserviläisten, VPK:n ja SPR:n kanssa. Sanni itse on 72 tuntia varautumiskonseptin kouluttaja sekä Maanpuolustuskoulutuksen kouluttaja ja kurssinjohtaja.
– Toiminta varmasti muokkautuisi osallistujien toiveiden mukaan. Toivotankin naisia mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan uutta mukavaa ja hyödyllistä harrastusta.
Leivätkin itse
Kotioloissa Ari tekee ruoan ja leipoo itse myös leivät. Kevään aikana tarkoitus on opetella myös juustojen tekemistä itse.
– Hyvässä ruoassa on minut pitänyt. Itse osaan lähinnä keittää kahvia, toteaa Sanni hymyssä suin.
– Muutenkin kyllä Ari tekee kaiken, mitä vähänkin keksin pyytää, kehaisee Sanni puolisoaan.
Yksi taidonnäytteistä on hirvensarvesta ja vanhasta koristeellisesta kahvilusikasta tehty huivisolki.
Vesijaon rauhassa ei tarvitse luontodokumentteja katsella, sillä ikkunasta näkee muun muassa kauriita, peuroja, jäniksiä ja kettuja.
– Kerran aikaisin töihin lähtiessäni pöllö lensi aivan silmieni edestä, sanoo Sanni.
– Täällä ei ole pakko mihinkään, kunhan ollaan ja nautiskellaan maalaiselämästä, toteaa Ari.