Padasjokelainen juuri ilmestynyt uutuusromaani esitellään suurelle yleisölle Helsingin kirjamessuilla. 77–vuotias Arja Reinikka työsti kirjan ”Hiiren kokoinen kohtalo” kohdattuaan elämää suuremman surun.
Palsassa vanhan myllyn vieressä on keltainen rintamamiestalo, jota on kunnostettu vuodesta 2005 asti, kun Arja Reinikka puolisonsa Riston kanssa osti paikan mökikseen. Pahasti ränsistymään päässeestä talosta on loihdittu todella kaunis ja lämminhenkinen koti, jonne myös jälkipolvi perheineen mielellään usein tulee.
– Aika usein ajettiin tänne talvisinkin. Kumpikin oli työnsä puolesta tottunut ajelemaan paljon, toteaa Reinikka.
– Kymmenen vuoden kuluttua todettiin, että ei jaksa kahta paikkaa. Meillä oli iso omakotitalo pihoineen Vantaalla ja mökillä paljon kunnostettavaa. Lisäksi meillä oli täällä Vesijako-järven ympärillä 10 perheen mökkiporukka, joka pitää yhteyttä vieläkin.
Tärkeintä Reinikalle onkin perhe ja ystävät, ja kun kyseessä on intohimoinen kokki, tapaamisiin liittyy aina kestitseminen. Ateriat nautitaan aina kauniisti katetun pöydän ääressä, arkenakin.
Myynti- ja markkinointialalla työuransa tehnyt Reinikka on kokenut elämässään kovia kohtalon iskuja. Pohjakosketus tuli, kun aikuinen poika menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa ja tytär kuoli syöpään.
– Suurin tuska on siinä, mitä toinen on joutunut kokemaan. Kun ei lähde itseään säälimään, silloin selviää.
Perheessä on aina ollut erityisen läheiset välit, eikä Reinikka ole tehnyt eroa, ovatko lapset biologisia vai eivät.
– Perheessä on nyt jo 28 jäsentä, vaikka ainoastaan yhden tyttären olen synnyttänyt. Toisesta avioliitosta tuli kaksi pientä lasta, joille olen aivan täysin äiti ja heidän lapsensa ovat täysin lapsenlapsiani. Riston kanssa kun mentiin yhteen 30 vuotta sitten, hänellä oli kolme pientä lasta ja minusta tuli äiti myös heille. Lasten ehdoilla pitää mennä, se on parisuhteenkin onnistumisen edellytys.
Kirja on yksi elämän toteutettu unelma
Kirjoittamista koko ikänsä harrastanut Reinikka ryhtyi työstämään kirjaa eräänlaisena terapiana osana surutyötään. Nyt Suomalainen Kirjakauppa on juuri julkistanut Reinikan esikoisteoksen, joka esitellään virallisesti kirjamessuilla 24.–25.10. Kirjailija itsekin on paikalla sekä perjantaina että lauantaina.
Kirja kertoo siitä, miten yrittäjäperheen elämä mullistuu, kun autoliikkeen tulipalon jäljiltä löytyy hiiltynyt ruumis. Reinikka käy kirjassa läpi rankkojakin tuntoja, mutta pohjimmiltaan se on tarina selviytymisestä ja siitä, että kaiken takana on ihmistä suurempi moniulotteinen Tietoisuus. Itse hän on kokenut mm. kirjassa kuvatun ruumiista irtaantumisen, jonka hän kirjoitti muistiin jo nuoruudessaan.
– Jokaisessa kirjan henkilössä on vähintään kolmea tuntemaani oikeaa ihmistä, kukaan ei ole yksi yhteen.
Reinikan tekstejä on julkaistu vain vähän aiemmin.
– Olen ollut elämässäni monta kertaa tienhaarassa, jossa olisin voinut tarrata siihen oksaan, joka vie julkisuuteen. En ole kuitenkaan sitä koskaan halunnut. Jätin jopa nuorena teatterin, koska en ole koskaan halunnut esittää mitään muuta tullakseni tunnetuksi. Kauneudenhoitoalalla työskennellessäni olin paljonkin tekemisissä julkkisten kanssa ja heitä kuuluu yhä kaveripiiriin.
Julkista esiintymistä kuului myös vapaa-aikaan. Porissa Reinikka oli Kokoomusnaisten puheenjohtaja ja Satakunnan piirin hallituksessa. Puheiden pito on aina ollut kynäilyn ohella Reinikan vahvuuksia.
Ensimmäiset vuotensa Reinikka vietti maaseudulla. Perheeseen kuului pari vuotta nuorempi sisko, isä toimi meijerin isännöitsijänä ja äiti oli sen ajan tavan mukaisesti kotona. Työelämässä hän aloitti kiertävä kotitalouskonsulenttina, toimi myös yrittäjänä isänsä ja ex-miehensä kanssa huonekaluhallissa sekä toimi myyntisihteerinä Metsäliitossa.
Kirjan esilukijoina toimi kaksi serkkua, joista toinen antoi ratkaisevan sysäyksen tietokoneella melkein valmiina odottavan kirjan viimeistelyyn. Kannen kohtalokas naisen kasvokuva on yhteistyökumppani, harrastajamaalari Tiina Latikan siveltimestä ja antaa lukijalle kosketuksen kirjan henkeen.
Kylmävesiuintia ja remontointia
Aamu alkaa uinnilla Palsanojassa, joka on talvisinkin ollut auki. Pariskunta myös saunoo paljon.
– Koko ajan on jokin rakennusprojekti meneillään.
Padasjoki saa tuoreelta kirjailijalta suorastaan ylistystä.
– Täällä kun menee kauppaan tai vaikka terveysasemalle, kaikki ovat tavattoman ystävällisiä, ei tunne olevansa vain yksi jonosta. Paikkakunnalla on sellainen tunnelma kuin olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Täällä pidetään huolta toisista.
Luontoa korostetaan mediassa, mutta miksi se jää puheen tasolle päättäjillä? He voisivat vaikuttaa siihen, että ihmiset muuttaisivat maalle. Reinikka toivoo, että kunnat panostaisivat enemmän kaupunkilaisten houkutteluun. Itse hän aikoo, mikäli kirja tuo julkisuutta tullessaan, kehua vuolaasti maaseutuasumista ja Padasjokea.
– Tyttäreni ystävätär kuoli pääkaupunkiseudulla, kun ambulanssin tulo kesti niin kauan. Tänne tuli ambulanssi 20 minuutissa Vääksystä ja Risto sai heti lääkärin hoidon, kun aivoinfarkti iski viisi vuotta sitten.
Reinikka uskoo, että kaikkein suurin lääke elämässä on positiivisuus ja suurin lahjakkuus ihmisessä on elämään tyytyväisyys.
– Sitä, että osaa nauttia elämän hyvistä asioista. Liian usein hyviä asioita pidetään itsestäänselvyytenä, eikä osata olla kiitollisia.
Padasjoki tuli alun perin tutuksi tuttavapariskunnan kautta; heidän mökillään tuli vietettyä useampi juhannus. Reinikalla oli pitkään selkeä ennekuva siitä, millainen mökkipaikan tulisi olla:
– Olin hakemassa nimenomaan sellaista paikkaa, missä näkyy vanha mylly. Olin kaikille siitä puhunut ja kun tulimme tänne, kävelimme villiintyneen pihan läpi rantaan ja siellä näkyi punainen mylly. Sanoin heti, että tämä se on.