Mitä voimme oppia Padasjoelta? ★

Usein törmäämme kysymykseen, mitä annettavaa pienellä kunnalla voi olla, kun väestö- ja elinvoimakäyrät ovat pelkkää alamäkeä ja palveluita saadakseen pitää tankata auto matkalla?

Mielestäni kysymys pitäisi kuitenkin asettaa päinvastoin eli mitä muut voisivat oppia Padasjoen kaltaiselta pieneltä kunnalta. Omat juureni ovat pienessä pohjoissavolaisessa kunnassa ja olen seurannut mielenkiinnolla Päijät-Hämeen kuntien kehitystä myös omiin kokemuksiini peilaten.

Kekseliäisyys on ensimmäinen asia, josta muut voisivat ottaa mallia pienistä kunnista. Vuoden 2026 Päijät-Hämeen Urheilugaalassa Padasjoen kunta palkitsi Padasjoen Urheiluautoilijat. Tämä ei vielä herättänyt kiinnostustani isommin, mutta kun kuulin perustelut, niin olin vakuuttunut, että palkinto oli ansaittu. Urheiluautoilijat olivat järjestäneet kuntoporrashaasteen toisille yhdistyksille ja seuroille. Ei siis sitä oman yhdistyksen ydintekemistä, vaan kekseliästä vastuunottoa, liikunnan lisäämistä, yhteisöllisyyden vahvistamista ja mikä parasta – ilman euroja. Kerrassaan nerokasta!

Kylillä kukoistava yhteisöllisyys on Padasjoella toinen malliesimerkki myös muille hyödynnettäväksi. Kylät kokoavat yhteen sekä paikalliset että kausiasukkaat. Kylät ja kyläläiset ovat merkittävässä roolissa myös erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumisessa ja myös avun järjestymisessä ongelmien kohdatessa. On tarpeen tietää kenet voi pyytää sahaamaan (mökki)tielle kaatuneet puut tai kuka voi tulla vetämään hankeen lipsahtaneen auton. Kylät ovat myös tapahtumien keskipisteitä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen vuoden 2026 kyläksi valitun Kasiniemen kylän tapahtumakalenteria selatessa voi vain ihmetellä toiminnan monipuolisuutta ja suunnitelmallisuutta ympäri vuoden.

Padasjoki osoittaa, että kaiken ei tarvitse kasvaa ja laajentua loputtomasti, vaan maltillisuuskin voi olla arvokasta. Joskus riittää, että pidämme huolta siitä, mitä jo on. Päijänne on tästä erinomainen esimerkki – se on sekä merkittävä matkailuvaltti että elintärkeä puhtaan veden lähde, jonka arvo perustuu sen säilymiseen. Päijänteen kansallispuisto ja Salpausselkä UNESCO Global Geopark puolestaan muistuttavat, että luonto ei ole ihmisen tekemä. Kun luonnosta pidetään huolta, syntyy samalla elinvoimaa ja elämänlaatua – juuri sitä Päijänteen verran parempaa elämää, johon koko maakunnassa pyritään.

Omissa lapsuudenmaisemissani ei ollut Päijänteen kaltaista vesistöä, mutta löydän padasjokelaisten kekseliäisyydestä, yhteisöllisyydestä sekä ympäröivän luonnon läheisyydestä ja sen arvostuksesta paljon yhteyksiä omiin juuriini. Yllättävin yhteys löytyi kuitenkin Padasjoen perinneruuista, sillä perunavelli, suolakala ja ruisleipä ovat minulle varsin tuttuja lapsuuden ruokapöydästä.

Tärkeintä, mitä voimme oppia Padasjoelta ja muilta pieniltä kunnilta on se, että elämänlaatu on kilpailuvaltti, joka ei katso kunnan kokoa.