Vanhurskaus on hankala sana. Raamattua suomeksi kääntänyt Mikael Agricola keksi tämän sanan, mutta emme tiedä, miten hän on tämän sanan muodostanut.
Itsessään sanaa on vaikea ymmärtää ilman selittämistä. Agricolalla oli tuttu kääntäjän ongelma.
Kreikan kielessä vanhurskaus tulee oikeus sanasta. Mietiskelyssäni päädyin ilmaisemaan näin: Vanhurskaus on ”täynnä oikeaa”.
Jumala on vanhurskas – voisi siis tarkoittaa, että Jumala on ”täynnä oikeaa”. Tästä seuraten ”sitä oikeaa” ovat täynnä kymmenen käskyä. Eli oikea suhde Jumalaan ja ihmisiin on – Pidä Jumala Jumalana ja ole hänen lähellään, kun kerran viikossa lepäät. Ja vältä kolmea veetä: väkivalta, varastelu, valehtelu, toisen oman tavoittelu ja pidä avioliitto uskollisena, äiti ja isä kunnioitettuina. Kun olen täynnä tuota oikeaa, ihmisenä olen myös vanhurskas.
Ihmisenä ”täynnä oikeaa” oleminen on haastavaa. Vaikka suhde toisiin ihmisiinkin on tässä, kokonaisuudessa on kyse meidän suhteestamme Jumalaan. Olemmeko ”täynnä oikeaa” Jumalan edessä. Hän sen arvioi.
Kun Raamatussa puhutaan vanhurskaudesta, aina on kyse jumalasuhteesta, vaikka samalla on hyvä olla ”täynnä oikeaa” ihmissuhteissakin. Ainahan nämä menevät päällekkäin.
”Vanhurskas on elävä uskosta” on meille luterilaisille tärkeä raamatunkohta. Se on vedenjakaja Raamatussa. ”Täynnä oikeaa ” oleva on elävä uskosta. Usko on täynnä oikeaa, ei siksi, että uskova ihminen olisi täynnä oikeaa, vaan siksi että Jeesus on täynnä oikeaa.
Mutta voi olla, että vanhurskaus ”olla täynnä oikeaa” ei olekaan elävää. Kaikkien sääntöjen noudattamisessa voi olla hampaat irvessä toimimista. Käskyjen noudattamisessa olen itse heikko lenkki. Käskyissä ei ole vikaa, mutta minun ymmärryksessäni kenties paljonkin. Voinhan koettaa päästä vähällä tai tehdä sinne päin. Tai voin myös ymmärtää samalla tavalla väärin, kuin Jeesuksen vertausten fariseukset. He esittelivät ”täynnä oikeaa ” olemistaan rukoillessaan täynnä omakehua (tietysti käskyjen mukaan) tai kalliissa puvussaan olevien tupsujen ja raamatunlausekorttikoteloiden avulla. He pysähtyivät kadun kulmaan näyttämään rukoilemistaan. Ollaanko siinä, kuin vankilassa?
Mikä tekee eläväksi. Se että arvioidessani elämäni oikeaa Jumalan edessä ei tarvitse miettiä, onko riittävästi hyvää suhteessa pahaan. Käskythän näyttävät pahan. Koskaan en saa niitä asioita pois. Olla itse ”täynnä oikeaa” on mahdoton tehtävä. Siksi tarvitsen Jeesuksen. Hän on täynnä oikeaa, eli armoa ja totuutta. Laki on täynnä vain totuutta.
Heikki Heinola
Asikkalan rovasti