Palokunta pelastaa ihmisten lisäksi myös muita eliölajien edustajia laidasta laitaan. Pulaan joutuneet eläimet ovat lajiominaisuuksiensa vuoksi joskus haastavampia pelastaa kuin ihmiset ja pelastustyössä käytetäänkin erikoiskalustoa.
Herralan VPK on päällikkönsä Roope Pimiän johdolla perehtynyt eläinten pelastustehtäviin, joita palokunnille tulee yhä enenevässä määrin. Vuoden aikana Häken kautta tulee Hollolaan noin 10–20 ja muuta kautta noin 40 eläinkeikkaa. Pienin pelastettava on ollut 20 grammainen kärpänpoika ja isoin yli 800 kg ylämaankarjaa edustava nauta.
Pimiä on kiertänyt jakamassa tietotaitoaan muille pelastajille yli viiden vuoden ajan, viime viikolla hän kävi kouluttamassa Padasjoen palomiehiä. Pelastuslain mukaan kuuluu auttaa onnettomuudessa mukana olleita ja välittömässä vaarassa olevia eläinlajien edustajia.
Pimiän mukaan lähes 99 % hänelle tulevista avunpyynnöistä koskee lintuja. Ihmisten vieraantuminen luonnosta ilmenee näissä ilmiannoissa. Lintu, joka roikottaa siipeään tai seisoo yhdellä jalalla, ei suinkaan ole aina loukkaantunut.
Eläinten pelastaminen poikkeaa ihmisten pelastamisesta myös suojavarusteiden osalta. Kaikki varusteet on pystyttävä pesemään tai desinfioimaan esimerkiksi sikalassa tai navetassa käymisen jälkeen, sillä pahimmassa tapauksessa pelastaja puhdistamattomilla välineillään siirtää tautia tilalta toiselle. Myös suojasaappaat, nitriilihanskat ja koko pään suojaava suojakypärä kuuluvat varustukseen. Lintuja ja kissoja pelastaessa pitää käsissä olla kynsiä kestävät hanskat.
– Omituista on se, että saalistajaeläimet ovat monesti rauhallisempia. Esimerkiksi kaunis ja viattoman näköinen joutsen voi käydä kimppuun ja näykkiä kovaa pelastajaansa.
Eläinpelastuksessa käytetään erilaisia haaveja. Lintupelastuksen lisäksi niillä voi saada kissat alas puusta.
Käytössä on myös sikajarru ja lonkkapihdit isojen eläinten nostamista varten.
Pahvilaatikoita ja kangaskassja kuljetukseen
Herralan VPK:lla on aina pahvilaatikoita autossa, joita tartuntatautien vuoksi käytetään lintujen kuljettamiseen vain kerran. Autosta löytyy myös kissankuljetuskoppa ja koirahäkki löytyy asemalta. Kannellinen saavi on hyvä olla olemassa käärmeitä varten.
Kangaspusseja ja -säkkejä käytetään rauhoittamaan lehmiä ja hevosia: kun päähän pujotetaan säkki, rauhoittuu se sokkona kummasti.
Erikoiskaluston lisäksi osa pelastuskalustusta sopii sellaisenaan myös eläimen pelastamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi irrottamiseen käytettävät hydrauliset pelastusvälineet, moottorisaha, puukko ja oksasaha. Vaate- tai pienet teräväkärkiset sakset auttavat eläimiä verkosta ja siimoista irrottamiseen.
Myös huopia käytetään lämpimänä pitämiseen ja lisähappea annetaan tarvittaessa myös eläimille. Pelastajille hankalia ovat hapettomat lietesäiliöt, joihin täytyy varustautua paineilmalaitteilla.
Päivystävää eläinlääkäriä kannattaa konsultoida, sillä he tuntevat varsin hyvin tuotantoeläimet ja lisäksi lemmikeistä ainakin kissat ja koirat.
Eläinten ensiapu on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta.
– Eläinten fysiologian osaaminen ei yleensä meillä riitä. Lähinnä verenvuodot tukitaan hätäensiapuna. Lopetus on monesti inhimillisin vaihtoehto.
– Omistajalla on iso valta päättää, haluaako hän yrittää pelastaa eläintä ja hoidattaa sitä usein kalliistikin vai että lopetetaanko eläin. Eläinlääkäri voi jossain tilanteessa kävellä omistajan päätöksen ylitse.
Luonnonvaraisen eläimen lopettamisessa ollaan ensisijaisesti yhteydessä riistanhoitoyhdistykseen ohjenuorana eläinsuojelu- ja metsästyslaki.
– Esimerkiksi noin 70 % jäistä pelastetuista hirvieläimistä stressaa itsensä kuoliaaksi seuraavan parin vuorokauden aikana, joten usein armollisempaa on lopettaa eläin ilman suurempaa pelastusoperaatiota.