Palaan vielä vuoteen 2016, jolloin Padasjoki oli vielä itsenäinen seurakunta.

Sain käsiini raportin (2010–2014), jossa on esitetty Padasjoen seurakunnan taloudellista ja toiminnallista tilastovertailua. Tässä tarkastelussa on Kirkon tilastollisen vuosikirjan perusteella vertailtu Padasjoen seurakunnan talousluvut ja toiminta verrattuna Asikkalan, Hollolan, Kuhmoisten, Kärkölän sekä Tampereen hiippakunnasta isot seurakunnat lisäksi Lahti, Hämeenlinna ja Tampere ja lisäksi Espoon seurakunta.

Raportin johtopäätökset:

– Mitä isompi seurakunta, sitä huonommin se tavoittaa ihmisiä
– Isot seurakunnat hoitavat hallinnon tehokkaammin kuin pienet, silti ”tulokset” seurakuntatyöstä ovat heikommat kuin pienillä seurakunnilla
– Padasjoen kumulatiiviset tulot ja menot vuosina 2010–2014 ovat hyvin tasapainossa
– Padasjoen seurakunta on huippukustannustehokas eli 134 €/jumalanpalveluksiin osallistuneet henkilöt, esim Tampereella 220 €

Selvitysmiehen seurakuntapastori Hanna Suomisen mukaan perustelut seurakuntaliitolle ei täyty taloudellisessa tai toiminnallisessa mielessä.

Tämänkin, ulkopuolisen henkilön tekemän raportin, jonka tiedot perustuvat Kirkon tilastolliseen vuosikirjaan, pitävät eroa vastustavat henkilöt väärennettynä. Erityisesti tässä on vielä huomioitava taloudellisesti merkittävä asia, raportin tiedoissa ei ole mukana Padasjoen kiinteistöt, metsäomaisuus, eikä arvokkaat rantatontit!

Silti mentiin seurakuntaliittoon! Koko ajan on puhuttu, että saimme liitoksen myötä ”leveämmät hartiat”. Mitä ne ”leveämmät hartiat” ovat tuoneet Padasjoen seurakuntaelämään. Heti liitoksen jälkeen alkoi seurakunnan alasajo, henkilöresursseja supistettiin ja sitä myöten myös toiminta väheni ja sivukylissä seurakunnallinen elämä loppui kokonaan. Kinkereitä ei voitu enää järjestää, kun ei ollut suuren seurakunnan henkilöresursseissa mahdollista osoittaa pappia ja kanttoria tilaisuuksia järjestämään.

Hannu Tukian, Essi Niemisen, Paavo Rantasen ja Mira Vilkmanin yksityisinä henkilöinä käymä keskustelutilaisuus asikkalalaisten henkilöiden kanssa, jotka myös osallistuivat yksityishenkilöinä, on saanut mittavan huomion.

Olimme keskenämme aikaisemmin keskustelleet mahdollisesta erosta Hollolan seurakunnasta ja todenneet, että emme enää pysty taloudellisesti toimimaan omana seurakuntana. Tämän takia päätimme kysyä Asikkalan seurakunnassa toimivilta henkilöiltä mahdollisuutta toimia yhdessä. Jos saamme kieltävän vastauksen, luovumme asian viemisestä eteenpäin. Jos saamme myöntävän vastauksen, kysymme Padasjoen seurakuntalaisten mielipidettä adressilla ja järjestämällä avoimen keskustelutilaisuuden. Tämän jälkeen oli tarkoitus tuoda eroasiasta aloite Padasjoen kappeliseurakunnan johtokunnan kokoukseen.

Suunnitelmat muuttuivat, kun Padasjoen kappelin johtokunnan jäsen Silja Savola kuuli tästä tapaamisesta. Hollolan seurakunnassa alkoi keskustelussa mukana olleiden henkilöiden suunnaton vaino! Padasjoen kappelin johtokunnan naisjäsenet ovat kertoneet olevansa suunnattoman loukkaantuneita siitä, kun heitä ei otettu mukaan keskustelutilaisuuteen. Kyseiset henkilöt eivät tulleet edes mieleen sovittaessa keskustelutilaisuudesta. Me edustimme vanhaa, toiminnaltaan elävää, alas ajettua ja kohta tuhottua Padasjoen seurakuntaa. Ei olisi ollut mitään järkeä ottaa mukaan henkilöitä, jotka vastustavat ajatusta Padasjoen kappeliseurakunnan erosta Hollolan seurakunnasta.

Timo Huttunen on sanonut, että Padasjoen seurakuntalaisten verotulot riittävät toiminallisen työn toteuttamiseen, mutta ei kiinteistöjen huoltoon. Padasjoella kiinteistöjen huolto onkin vaatinut merkittäviä satsauksia. Metsien hakkuita on vuosittain tehty 50-60 000 eurolla, rantatontteja myyty 751000 eurolla, myyty Padasjoen seurakunnalle aikoinaan testamentilla tullut asunto-osake.

Mitään uutta rakentamista ei ole Padasjoella näkynyt. Mihin nämä rahat ovat menneet! On kovasti ”peukutettu”, kun Hollola hankki monien vuosien esitysten jälkeen kirkkoon ja kappeliin muutaman esteettömän tuolin ja Särsjärven leirikeskukseen sohvaryhmän. Hollola vuokraa ulkopuolisille leirikeskusta, joka on vaikeuttanut Padasjoen omaa käyttöä.

Padasjoen seurakunnan omaisuus, joka aikoinaan oli hankittu Padasjoen seurakunnan tulevaisuuteen, on kohta syöty.

Ei ole mikään ihme, että toiminnan hiipuminen ja talous ovat aiheuttanut seurakuntalaisten keskuudessa katkeruutta! Halutaan eroon Hollolan seurakunnasta, pelastaa se vähäkin mitä on vielä jäljellä.

Viimeisetkin vaikuttamismahdollisuudet on viety Padasjoen kappelin johtokunnan johtosäännön vuosittaisilla muutoksilla. Ei minkäänlaista päätäntävaltaa!
Uskon, että Asikkalan seurakunnasta saisimme paljon toiminnallisesti ja taloudellisesti ne paljon puhutut oikeat leveämmät hartiat.

Ei tämä asia ole vain meillä ajankohtainen, myös muualla kirkossa liitoksissa olevat pienet seurakunnat voivat pahoin.

Kirjoitus Kotimaa–lehdessä 4/2.4.2025 Seija Kylä-Markula, TM, kotiseutuunsa kiintynyt.
”Seurakuntaliitokset, kirkon kohtalokas harharetki.

Seurakuntien liittäminen yhä isommiksi yksiköiksi merkitsee melkoista omaisuuden ryöväystä.

Kirkon rakentamiseen on osallistunut koko pitäjä, jos ei ole ollut antaa lanttia, on oma panos korvattu työllä. Seurakunnan rakennushistoria kantaa mukanaan kertomuksia menneiden sukupolvien uskosta, työstä ja tavasta rakentaa yhteisöä. Vaivalla ja työllä rakennetun paikallisseurakunnan vetovoima perustuu näihin syviin siteisiin. Tähän tunnevoimaan kietoutuu myös pitäjän asukkaiden elämän suuret taitekohdat, syntymä, kuolema ja avioliitto. Seurakunnan henkinen ja aineellinen pääoma on korvaamaton.

Valtava ja kiivas liikehdintä liitoksia vastaan todistaa myös suomalaisten hiljaisesta, mutta vahvasta uskonnollisuudesta, joka tulee näkyväksi usein vasta kriisitilanteissa. Ei voi kuin ihmetellä, miksi kirkko ei ole hyödyntänyt tätä pääomaa vaan päinvastoin hylkää paikallisseurakunnat ja ihmiset niiden mukana.

Seurakunnat ovat julkkisoikeudellisia yhteisöjä, jotka omistavat itse omaisuutensa, maansa, metsänsä ja kiinteistönsä. Seurakunnan omaisuuden menetys ei ole vain hallinnollinen muutos, vaan kajoaa rajulla tavalla omaisuuteen. Kyse on länsimaisista perusarvoista, oikeudesta elämään, vapauteen ja omaisuuteen ja velvollisuuteen kunnioittaa näitä.

Herää kysymys oikeudenmukaisuudesta. Voiko seurakunnan arvokasta omaisuusmassaa siirtää pois omistajiltaan ja kuka siitä päättää? Turhautumista lisää, jos päätökset tehdään ilman riittävää demokratiaa ja paikallisten kuulemista.”

Miksi ei eroa? Timo Huttunen perustelle asiaa Kuhmoisten tilanteella. Yhteinen raja loppuu, kun Padasjoki eroaa, Kuhmoinen jäisi yksin. Ei meillä ole nytkään yhteistä rajaa Hollolan kanssa. Kuhmoinen kuuluu Pirkanmaan maakuntaan ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös Tampereen hiippakuntaan. Hollolan seurakunnalle oli valtava pettymys, kun Asikkalan seurakunnan viisaat luottamusihmiset eivät lähteneet mukaan seurakuntaliitokseen, vaikka Asikkalalle luvattiin ”maat ja mannut”, onneksi päätös piti!

Ei tullut yhteistä rajaa, vaan Padasjoki ja Kuhmoinen jäi erilliseksi saarekkeeksi.

Outoa myös tämä päätäntävalta Hollolan seurakunnassa. Päätös, että Padasjoen kappeliseurakunnalle ei myönnetä eroa, on Timo Huttusen sanoin ja kirjoituksin jo tehty niin Hollolassa kuin Mikkelin hiippakunnassakin, vaikka erosta ei ole tehty aloitettakaan.

Valitettavasti itse kappelin eroasia on jäänyt varjoon ja vähälle huomiolle, esillä on tällä hetkellä vahvasti ihmisisiin kohdistuneet syytökset.

Essi Niemistä ollaan erottamassa Hollolan seurakunnan luottamustoimista. Hän sai ylivoimaisesti eniten ääniä seurakuntavaaleissa. Ei häntä äänestäneet henkilöt ole häntä erottamassa, päinvastoin tukemassa, koska hän on puuttunut virheisiin, epäkohtiin ja ajanut aina Padasjoen kappeliseurakunnan etua.

Lisäksi Timo Huttunen on monin eri tavoin painostanut Essi Niemistä tukevia henkilöitä. Tosi kristillistä toimintaa!

Tällaistako Hollolan seurakunnan toiminta on tänä päivänä?

Uuden Padasjoen seurakunnan puolesta, pian entinen Hollolan seurakuntalainen!

Hannu Tukia