Elokuvaaja Erkki Peltomaa on viime vuodet pysytellyt sivussa julkisuuden valokeilasta. Padasjoelle hänet toi rakkaus – kohteena entinen kyläkauppias Terttu Byman, joka ponnahti kaiken kansan tietoisuuteen viime vuonna tehtyään tandemlaskuvarjohypyn kypsässä iässä.
Jäniksen vuosi, Kiljusen herrasväki, Turhapuron muisti pala pätkittäin… kaikissa näissä ja monissa muissa ikonisissa elokuvissa on kameran takana työskennellyt Erkki Peltomaa. Hän on ollut kameraryhmässä yhteensä yli sadassa elokuvassa, joista kymmenkunta on saanut valtionpalkinnon. Vuodesta 2009 Peltomaa on ollut padasjokelainen.
– Me törmättiin 2008 metrossa, myhäilee Peltomaa.
Sattumus oli sikäli merkillinen, että Terttu Byman oli asunut Padasjoella jo kauan ja vain käymässä Helsingissä kavereita katsomassa, Peltomaa puolestaan oli espoolainen ja käymäseltään hänkin pääkaupungissa.
– Eki sanoi, että kai näin vappuna voi puhua metrossa. Muut matkustajat istuivat tuppisuuna ja hänen vieressään oli kamalan kiukkuisen näköinen nainen, jota luulin vaimoksi. Lähtiessään Eki tuuppasi käteeni lapun, jossa oli puhelinnumero.
Puhelinlinjat kävivät kuumina, kunnes ekat treffit sovittiin Aulangon näkötornille. Sen jälkeen pari on ollut erottamaton. Yhdessä on kuljettu kulttuuririennoissa ja ajettu Puntolla ulkomaille ilman määränpäätä. Sosiaalinen elämä on vilkasta.
Pariskuntaa hitsasi yhteen se, että Byman on ollut nuoruudessaan innokas harrastajanäyttelijä. Paljastui, että heillä on paljon yhteisiä tuttuja teatterimaailmasta.
Peltomaa on asettunut hyvin maalaispitäjään, onhan hän syntyjään maalaispoika. Itseaiheutetut sairaudet ovat jo hidastaneet askelta, mutta nuoruuden hyvän kuntopohjan ansiosta elokuvaaja tekee edelleen projekteja elokuviin liittyen: viimeisin on kolmen elokuvaajan kiertävä yhteisnäyttely ”Perforoitua selkänahkaa”.
– Kaikki luuli, että minusta tulee voimistelunopettaja. Voimistelu ja piirustus oli kymppi, muut kutosta ja seiskaa.
Telinevoimistelijasta ei tullut jumppamaikkaa, sillä kaverin vanavedessä Peltomaa pyrki taideteolliseen korkeakouluun, jossa Hannu-veli jo oli. Ujon ja aran Bymanin näyttämölle patisti opettaja: nuoresta helsinkiläiskuiskaajasta kehkeytyi Minna Canthin Sylvi, josta roolista tuli erinomaiset arvostelut.
Toritun kesäasukkaasta kauppiaaksi Nyystölään
Bymanille Padasjoki oli tuttu: mökki oli Toritulla ja Pentti-veljellä valokuvaamo kirkonkylällä. Avioeron jälkeen hän alkoi haaveilla muutosta ja pian veli jo soitti myytävänä olevasta kyläkaupasta Nyystölässä.
– Kaupan puoli talosta oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut lapsena leikkiessäni.
Vuonna 1981 Nyystölässä oli toinenkin kauppa, mutta niin vain umpistadilainen tekninen piirtäjä ryhtyi kyläkauppiaaksi ilman minkäänlaista kaupan alan koulutusta tai kokemusta.
– Asiakkaat oli ihania. He rauhoittelivat, että ei ole mikään kiire. Kun oltiin tultu tutuiksi, kaupasta tuli eräänlainen hengenparannuspaikka.
Jo pienenä kameroista innostunut Peltomaa otti lukiossa jo kaikki luokkakuvat. Opiskeluaikana suurin oppi tuli työmaailmasta.
– Vuodesta 1973 vuoteen 1989 olin samassa koulussa itse opettajana. Vedin ensimmäisen vuosikurssin oppilaille sisäänajona elokuvanteon kokonaisprosessin alusta loppuun slangia myöten.
”Rantojen miehet” oli yksi niistä Peltomaan elokuvista, jotka Byman oli nähnyt ennen tutustumista. Hän muistaa vieläkin sen, miten liikuttui katsellessaan puliukkojen kovia kohtaloita kotikaupungissaan. Vasta myöhemmin hän kuuli, että se oli voittanut Tampereella Grand Prix –palkinnon ensimmäisenä suomalaisena elokuvana.
Omat häätkin taltioitu elokuvaan
Peltomaa itse nostaa pitkältä uraltaan erityisesti Jarva-työt, Ruusujen ajan ja Jäniksen vuoden. Viimeksimainittuun hän haki kaikki kuvauspaikat. Siihen aikaan kuvausporukat olivat paljon pienempiä kuin nykyään ja näyttelijöitä värvättiin omasta lähipiiristä.
– Ohjaaja mietti, että pitäisi saada vihkikuva Kallion kirkosta. Sanoin, että kyllä minä voin vihityttää itseni.
Peltomaa esiintyy myös mm. Kreivi-elokuvassa. Nuorin poika Arttu on jatkanut isänsä kameranjäljillä ja ollut jopa Afrikassa ehdolla Afrikan parhaaksi kuvaajaksi. Suomalaishistoriaa tehnyt Guled&Nasra esitettiin Cannesin elokuvafestivaaleilla.
Speden elokuvista on jäänyt mieleen paikkausjakso, jossa piti vääntää palkasta. Lopulta Peltomaa sai puhuttua itselleen tariffinmukaisen liksan. Sen jälkeen Spedellä oli kuvauspäiviä aina 21, koska sen sai halvemmalla kuin 20 päivää.
– Omat kalusteetkin oli Yhden miehen sota –elokuvassa. Meillä oli pienessä asunnossa tarpeeksi pienet jakkarat. Kun ”Kun taivas putoaa” –elokuvaa kuvattiin, pääosaa näyttelevä pariskunta asui meillä ja meidän perhe oli evakossa anoppilassa.
Kyläkaupat tulivat tiensä päähän ja Bymankin lopetti viiden vuoden kuluttua. Myymäläpuoli remontoitiin asunnoksi.
– Olen niin tyytyväinen täällä. Kauppa-aikana piirsin illat ja myöhemmin on ollut aikaa myös tonkia pihaa. Nykyään käyn joogassa ja Ekin kanssa uimahallissa.
Käsikirjoituksia ja romaanikin vaiheessa
Taidealalla leipä on palasina maailmalla. Peltomaakin kohtasi henkilökohtaisen ”bankrotin”, muutti äitinsä luo Imatralle ja vietti kolme kesää Lapissa teltassa. Romaanin kirjoittaminenkin alkoi, mutta kirja ei ole vielä valmis. Käsikirjoituksia on sen sijaan filmattukin, esimerkiksi Taikapelin Peltomaa kirjoitti yhdessä veljensä kanssa. Elokuvantekijöiden ammattiliiton hallituksessa ollessaan Peltomaa oli sen kulttuurijulkaisun päätoimittajana. Kontulassa hän piti elokuvakerhoa ja kävi myös vankilassa esittämässä elokuvia 16 mm projektorilla.
Kansainvälinen toiminta alkoi 1971, kun Suomen elokuvantekijät menivät viralliselle ensivierailulle Tallinnaan. Myöhemmin Peltomaa toimi ystävyysmaakollegoiden isäntänä Tampereen festivaaleilla ja matkusteli mm. Neuvostoliitossa, Unkarissa ja Ruotsissa.
Hyvinkin erikoisiin aiheisiin pääsi sukeltamaan tilaus- ja mainoselokuvien myötä. Esimerkiksi kuparinjalostuksesta Peltomaa olisi voinut vaikka pitää esitelmän ja koulutus on työn puolesta eetterinukutukseenkin.
Byman ponkaisi kaiken kansan tietoisuuteen viime vuonna tehtyään tandemlaskuvarjohypyn neljästä kilometristä pojanpoika Jeren yllytyksestä.
– Naama ei pysy paikoillaan, kun sieltä tullaan alas kahtasataa. Ihmettelin, kuka viitsii katsoa, kun vanha hyppää, mutta aika moni on käynyt videon katsomassa ja kommentit on olleet hirveän kivoja ja kannustavia.
Peltomaalla ei enää ole hinkua elokuvaukseen. Valtion taiteilijaeläkettä nauttiva padasjokelainen kertoo suorittavansa parhaillaan elämänkoulun loppututkintoa.