Kaikenikäisten lukeminen on vähentynyt huolestuttavasti. Padasjoen yhtenäiskoululla on meneillään Lukuiloa–teemalukuvuosi, jonka tavoitteena on parantaa lukutaitoa ja tuoda lukeminen tiiviiksi osaksi koulupäiviä ja jokaisen elämää. Oppilaita kannustetaan monin tavoin lukemaan enemmän ja alakoululla on jopa oma teemavuoden työntekijä, joka tarjoaa mahdollisuuksia lukuhetkiin kesken koulupäivän.
Tuula Kaurén aloitti lukuavustajan puoliaikaisessa tehtävässä syyskuussa ja jatkaa maaliskuun puoliväliin. Kahtena päivänä viikossa hän on Kullasvuoren koululla tukemassa koululaisten lukuharrastusta ja toiset kaksi päivää kirjastolla.
– Olen onnellinen tästä työtilaisuudesta. Ja on tosi palkitsevaa, kun saa sen luokan hiljaisimman pojankin lukemaan edes jotakin, sanoo osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Kaurén.
– Syysloman jälkeen huomasi, että lukutaito saattaa taantua jo viikossa. Kotona ei välttämättä tule luettua, nykylapset kun ovat enimmäkseen kännykän äärellä.
Lapset ja nuoret tarvitsevat lähipiiriinsä lukevia esikuvia.
Lukutaitoa on edistetty muun muassa siten, että alkuopetuksen opettaja on antanut pieniä tehtäviä, joita on tehty 2-3 oppilaan ryhmässä luokan ulkopuolella, kun samaan aikaan muu luokka on jatkanut äidinkielen tuntia luokassa opettajan kanssa.
– Näissä tehtävissä on huomattu, miten kieli on muuttunut. Esimerkiksi oppilaiden piti selittää mitä saita, auliisti tai nekku tarkoittavat, ja ne paljastuivat oppilaille yllättävän vaikeiksi. Kaikki nelosluokkalaiset eivät tunnistaneet niitä. Opettajan antama teksti on siksikin hyvä, että hän tietää mitä määrätynikäisen oppilaan tulisi hallita suomen kielessä. Harjaantumista tarvitaan myös siinä, että oppilas oikeasti miettisi mitä luki. Ääneenlukeminen on hyvää harjoitusta joka tapauksessa.
Koulussa on myös yleisesti pohdittu, miten kehittää lukutaitoa: opettajahuoneen seinällä on iso paperi, johon voi laittaa ehdotuksia, miten kannustaa oppilaita lukemaan.
Koululla on oman kirjakokoelman lisäksi pulpettikirjoja, joihin oppilaat voivat tarttua luppoajalla. Monet eivät kuitenkaan malta keskittyä sen vertaa, että saisivat aloitettua kirjan parissa: siinä kohtaa lukuavustajan apu on ratkaisevan tärkeä. Kaurén voi mennä yhden tai useamman lapsen kanssa aulan sohvalle lueskelemaan ääneen ja keskustelemaan luetusta. Lukuavustajan kanssa lapsi saa aikuisen jakamattoman huomion ja onnistumisen elämyksen tekstin parissa.
Padasjoella suoritetun lukion jälkeen Kaurén haaveili tekstiilialan koulutuksesta, työkokemustakin oli kertynyt kotikylällä Hämeen kehräämöllä. Sitten iski lama ja Kaurén lähti perushoitajakouluun Lahteen. Hoitoalan töitä hän ehti tehdä Padasjoella eri yksiköissä yli 30 vuoden ajan.
Käsityöt kuuluvat kirkonkyläläisen elämään edelleen. Villasukkia on nytkin kassillinen kudottuna Ukrainaan lähetettäväksi. Punaista Ristiä Kaurén on harrastanut pitkään hyvinkin aktiivisesti lukiolaisesta lähtien.
Lukemisesta sekä hyötyä että iloa
Lukutaito on tärkeimpiä kansalaistaitoja: ilman sitä ei arjessa pärjää. Samalla se on asia, joka tuo iloa elämään. Teemalukuvuosi tekee lukemista näkyväksi ja lisää lukuiloa sekä kirjallisuuden tuntemusta.
Koulu tekee yhteistyötä kirjaston kanssa ja luokat käyvät vuorollaan kirjavinkkauksessa. Rakkaus kirjoihin voi syttyä jo siitä, että niitä näkee ja oleskelee paikassa, jossa kirjat ovat lähellä. Kirjastossa hengailukin on siis tärkeää.
Säännöllisesti lukevien nuorten määrä on pudonnut 6 prosenttiin ja 63 % pojista kertoo lukevansa vain, jos on pakko. Usein kuitenkin käy niin, että kun on pakko lukea, uppoutuukin koukuttavaan tarinaan.
– Lukemaan pysähtyminen harjoittaa meissä keskittymisen taitoa ja sen kehittyminen ei ole itsestäänselvyys ympäristössä, jossa elämme. Keskittymistämme pikemminkin pyritään katkomaan ja totuttamaan siihen, että rytmi on nopea ja kiireinen. Lukemisen äärellä voi rauhoittua, suunnata ajatuksensa vain yhteen asiaan, sanoo rehtori Pirjo Ala-Hemmilä.
Sen lisäksi, että lukeminen voi tuottaa monella tapaa uusia kokemuksia, tunteita, tietoa ja empatiakykyä, kehittyy siinä monet taidot.
– Taidot, joita tarvitsemme elääksemme ymmärtäen yhteiskunnassa. Lukemisen taito on oppimisen kivijalka ja siksi tietenkin koulussa pyrimme löytämään uusia keinoja palauttaa lukutaitoa lasten ja nuorten elämään. Pelkäänpä, että taantumista tapahtuu meillä aikuisillakin, ellei lukutaitoa tule käyttäneeksi. Hienointa olisi, jos kouluissa lukutaidon liputtaminen innostaisi ihan ketä tahansa muutakin pysähtymään lukemisen äärelle.