Arkkitehti Petri Enqvist palasi synnyinpitäjäänsä reilu vuosi sitten asuttuaan vuosikymmeniä Mikkelissä ja Joensuussa. Padasjoella hän on perehtynyt kotikirkon menneisyyteen ja löytänyt mielenkiintoisia piirustuksia toteutuneista ja toteutumattomista remonteista. Hän on myös rakentanut pienoismallit kirkkorakennuksista, joita kirkonmäellä on ollut.
Tämän vuoden huhtikuussa tuli 100 vuotta siitä, kun Padasjoen vanha puinen ristikirkko paloi.
– Heti seuraavalla viikolla paikalle oli jo tullut arkeologi tutkimaan palojälkiä, koska kirkon alla olleiden hautojen siirtämistä kiirehdittiin. Tutkija havaitsi, että palaneen kirkon sokkelin lisäksi raunioissa oli muidenkin rakennelmien jäänteitä todisteena vanhemmasta kirkosta, kertoo Enqvist.
– Pohjois- ja itäristin nurkkauksesta tehtyjen löytöjen perusteella arvioitiin, että siellä oli sijainnut kivirakenteinen sakasti. Lisäksi löytyi kevyemmin tehty kivijalka, jonka todettiin olevan puisen kirkon pohja.
Enqvist toteaa, ettei asiantuntijoiltakaan löydy yksimielistä ajoitusta ristikirkon synnylle.
– Joidenkin mielestä se on vuodelta 1648 ja joidenkin 1668–70.
Vanhasta kirkosta on säilynyt korjaus- ja muutospiirustukset vuodelta 1865. Niiden joukossa on yksi julkisivupiirustus, joka näyttää kirkon silloisen ulkonäön.
Valokuvat, joita vanhasta kirkosta on, ovat vasta 1800-luvun lopusta, jolloin kuvissa jo näkyy vuonna 1892 valmistunut uusi kellotapuli. Edellinen tapuli oli erillään kirkosta nykyisen sankarihautausmaan paikalla.
Korjaustyö toi mukanaan mm. uusgoottilaisia koristeluja ja isommat ikkunat. Remontin yhteydessä kirkko sai lautavuorauksen, joten jos piirustukset pitävät paikkansa, hirsikirkko oli vuoraamaton parisataa vuotta.
– Vanhoissa kirkoissa risti oli harvinainen koristeaihe, mutta tilanne muuttui 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Viiritangoissa oli kukko tai jokin muu hahmo näyttämässä tuulensuuntaa.
Kirkon rakentajan nimessä ollut virhe?
Ristikirkko oli uusinta muotia 1600-luvulla. Samankaltaisia kirkkoja rakennettiin Asikkalaan, Hartolaan, Elimäelle ja Iittiin, joista kaksi viimeksimainittua on vieläkin jäljellä.
– Asikkalan kirkko oli Padasjoen kirkkoa nuorempi, vaikka sitä oli koetettu kirkonkirjoja myöten vanhentaa. Nykyään sen valmistumisvuotena pidetään 1678, mutta vanhoista asiakirjoista löytyy raaputusjälkiä, joiden mukaan numeroa seitsemän on yritetty muuttaa nollaksi.
Padasjoen historia tietää kertoa, että Padasjoen kirkon rakentaja olisi ollut Petter Toman. On todennäköistä, että sukunimi onkin Loman, sillä Elimäen kirkon rakenteista on löytynyt merkintä, jonka mukaan kirkon rakensi vuonna 1678 Petter Loman.
Käytännössä Padasjoen kirkko on, vaikka myöhempi syntyvuosi olisikin oikea, silti alueen toinen. Asikkalan kirkko purettiin ja pystytettiin uudelleen kansakouluksi. Asikkalan uusi ”miljoonan tiilen” kirkko vuodelta 1877–80 sisältää samoja koristeaiheita kuin Padasjoellakin oli, mutta se ei ole ihme, olihan kirkon suunnittelija sama Wilenius, joka suunnitteli Padasjoen kirkon korjauksen.
Alttaritaulu vuodelta 1901
Padasjoen palaneen kirkon sisältä ei ilmeisesti ole muita kuvia kuin arkkitehti Ilmari Launiksen vuonna 1921 ottamat. Niissä näkyy Alexandra Frosterus–Såltinin vuonna 1900 maalaama alttaritaulu, joka on nykyisessäkin kirkossa yhä kirkkoväen silmien edessä. Launikselta tilattiin korjaussuunnitelmia, jotka eivät sitten kerenneet toteutua.
Kirkon palosta pelastettu alttaritaulu oli muutaman vuoden nuorisoseurantalo Ahjolassa, kunnes nykyinen tiilikirkko valmistui vuonna 1928.
1896 hankittiin Padasjoen kirkkoon kamiinat. Tulossa olevassa remontissa piti tulisijat sijoittaa kellariin, mutta korjaustyötä ei jostain syystä ehditty aloittaa. Sisäilme olisi remontissa muuttunut suuresti, esimerkiksi kuorin ikkunoihin olisi tullut aikakaudelle tyypilliset lasimaalaukset.
Tulipalon jälkeen pyydettiin luonnokset kolmelta arkkitehdiltä uudesta kirkosta. Äänin 6–3 päädyttiin Palmqvistin ratkaisuun, jonka kustannusarvio oli 880 000 markkaa.
– Seurakunta halusi 500 istumapaikkaa. Heti alkuvaiheessa luovuttiin 50 hengen kirkkokuorotilasta. Hinta-arvio oli helpotus, sillä huhujen mukaan uusi kirkko olisi maksanut jopa kuusi miljoonaa. Kiintoisaa sinänsä on se, etten ole vielä ainakaan löytänyt mistään toiveita vanhan säilyttämisestä.
Enqvist oli kaivanut arkistojen kätköistä rakennustoimikunnan paperit lokakuulta 1926, joissa määrättiin rakentamaan kirkko ”entiselle paikalleen siten, että sakasti ja alttari tulevat itäpuolelle kuten palaneessakin kirkossa oli ollut ja uuden kirkon sakastin itäinen seinä tulee palaneen sakastin itäiselle kivijalalle, josta lukien kirkko rakennetaan 29,40 metriä pituiseksi länttä kohti niin että uuden kirkon keskus lankeaa vanhan kirkon keskukseen.”
Asiakirjoissa mainittiin myös, että kun uusi kirkko on vanhaa lyhyempi ja kapeampi, jää vapaaksi erinäisiä neliömetrejä pohjoisen, etelän ja lännen ovien suunnalle. Tarkalla tilamääräyksellä haluttiin pääoven eteen suurempi tila, sillä maantie kulki aivan kirkon portin edestä. Myös pohjoisreunassa alkuperäinen tie meni aivan kirkon vierestä.