Pennalle yksityistieansiomerkki ★

Eero Pennalle luovutettiin Suomen tieyhdistyksen kunniakirja ja yksityistieansiomerkki ansiokkaasta ja historiallisen pitkästä työstä Nälkjärven tiehoitokunnassa.

Silja Savola, Eero Penna, Seppo Pyykkö ja Seija Karevaara.

Muistamiset Pennalle kävivät ojentamassa tiekunnan nykyinen puheenjohtaja Seppo Pyykkö, kunnan edustaja Silja Savola sekä tiekunnan kirjanpitäjänä toimiva Seija Karevaara.

– Tulimme tuomaan nämä muistamiset, jotka hoitokunta päätti viime syksyn kokouksessa anoa. Helppohan minun tästä on jatkaa puheenjohtajana, ei tarvitse muuta kuin vähän päältä katsella. Ei ole tielle perusparannustarpeita, kun Eero on hoitanut tien viimeisen päälle, kiittelee Pyykkö.

Pyykön mukaan vielä tänä syksynä tietä hoidetaan lanaamalla ja ajamalla siihen uutta soraa.

Myös Silja Savola kiitteli Pennaa pitkäjänteisestä talkootyöstä. Savolan muistin mukaan Penna on toinen padasjokelainen, joka on ansiomerkin saanut. Ensimmäinen merkinsaaja oli kreivi Christian Creutz.

– 29.5.1967 pidetyssä tielautakunnan kokouksessa valittiin hoitokunta, jonka yhdeksi jäseneksi valittiin Eero Penna. Siitä lähtien hän on toiminut hoitokunnassa. Viime vuosina hän toimi yksin tiekunnan toimitsijamiehenä, kertoo Seija Karevaara.

Nälkjärven tiehoitokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli Eero Pennan isä, Eino. Tiehoitokunnassa on nykyisin 23 osakasta, mutta tien varrella on enää kaksi vakituista asumusta. Padasjoen kunta on Nälkjärventien suurin osakas.

– Tämä on ollut mielenkiintoista hommaa. Kyllä minä olen tästä huolta pitänyt, tämähän on minun tie. Sellainen viesti kunnasta alun perin annettiin, että pidä tiestä huolta, mutta me ei makseta mitään, naureskelee Penna.

Penna kertoo, että kerran vuodessa pidettävään tiekokoukseen on aina väkeä ilmaantunut paikalle. Pulinaakin on joskus ollut.

– Olen antanut ihmisten puhua, ja lopuksi sitten kertonut, mitä olen pöytäkirjaan merkannut päätöksiksi. On minua joskus arvosteltu, mutta niinhän se kuuluukin. Ei meillä koskaan suurempia riitoja ole ollut.

Penna moittii nykyistä kilpailutuskulttuuria.

– Tulee halvemmaksi, kun tehdään kerralla hyvää. Kerrankin kokouksessa päättivät, että lanataan, mutta lanaus nosti vain isot kivet tien pintaan. Eivät uskoneet kun sanon, vaan se piti omin silmin nähdä.

Kärrypolusta rekkatieksi

Pennan isä-Eino oli Kivennavalta kotoisin, eikä tilalle ollut edes kärrypolkua, kun se asuinpaikaksi siirtolaisille osoitettiin.

– Valtio rupesi sitten tekemään tietä. Hevoskärryllä tuotiin soraa, eikä ollut kuin lapio, rautakanki ja kuokka, millä tietä tehtiin. Täällä on niin kivinen maaperä, että dynamiittia­kin kului paljon.

Ikänsä töitä tehnyt kahdeksankymppinen Eero Penna asuu yksin kotitalossaan ja tekee itse kaikki kotiaskareet.

– Kyllä minä taas, kun minä näen ja kuulen. Viime talvena jouduin sähköllä lämmittämään, kun silmä leikattiin eikä saanut mitään nostella. Edes klapikoneella ei pystynyt puita tekemään, kun silmä ei antanut nostaa.

Kirkonkylälle mukavuuksien ääreen Penna ei suunnittele muuttavansa.

– Kun on tottunut ulkoilemaan metsässä ja tekemään töitä, niin jos työt yhtäkkiä loppuu, niin pöpihän minusta tulee.

Yksinäistä useita vuosia leskenä olleella teräspapalla tahtoo aika ajoin olla.

– Ei täällä enää kahviseuraa löydä naapureistakaan. Jos ystäville tahdon mennä kylään, tarvii lähteä hautausmaalle.

Scroll to Top