A.I. Arwidsson –seuran perinteisessä elokuisessa esitelmätilaisuudessa perjantaina 9.8. teemana oli tällä kertaa Venäjä.
Professori Pekka Visurin aiheena oli 80 vuotta ratkaisun vuodesta 1944 – selviytyminen sodasta rauhaan. Luento perustui osin Visurin kirjoittamaan teokseen Suomen sodat 1939–1945 selviytyminen maailmansodasta. Toisen luennon piti erikoissuurlähettiläs Heikki Talvitie aiheenaan Keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton hajoamissodat.
Reima Luoto esitteli läsnäolleille seuran tuoreen puheenjohtajan, Minna Perälän, joka valittiin tunti ennen tilaisuutta pidetyssä seuran kokouksessa. Luoto esitteli kuuntelijoille myös seuran toimintaa.
– ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Näin kirjoitti J.V. Snellman ystävänsä Arwidssonin elämäkertakirjaan. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tämä voisi olla Arwidssonin omaa tekstiä, sillä siinä kuvattiin hänen kansallispoliittista linjaansa. Seura kunnioittaa Arwidssonin perinnettä pitämällä tämänkaltaisia esitelmätilaisuuksia, syntymäkodin kartanon pellolla on muistomerkki ja sen ympärillä on hyvin hoidettu kukkamaa, jonne toimitamme toisinaan kukkaseppeleitä.
Suomen sodat
Professori Pekka Visuri esitteli viime keväänä julkaistua kirjaansa, jonka hän kirjoitti Pasi Kesselin ja Carl-Fredrik Geustin kanssa osana oppimateriaaliprojektia. Projekti tehtiin yhdessä Mikkelissä toimivan sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa. Kirja kokoaa talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan yhdeksi kokonaisuudeksi pohjautuen moderniin tieteelliseen tietoon. Kirjan tarkoituksena on selittää näiden Suomen kolmen sodan taustat, tapahtumat ja seuraukset.
– Talvisodan alkaminen oli suuri yllätys suomalaisille. Tiedusteluraportit olivat menneet täysin metsään. Vielä viikkoa ennen sodan alkamista päämajan tiedusteluarvio oli, että Neuvostoliitto ei ole kykeneväinen hyökkäämään näissä olosuhteissa, eikä ole odotettavissa talven kuluessa mitään hyökkäystä Suomea vastaan.
Karjalan kannaksella voimasuhteet olivat suunnilleen tasan ja siellä oli myös voimakkaasti linnoitettu pääasema, jota kutsuttiin Mannerheim-linjaksi. Itärajalla puolestaan havaittiin kriisejä, jotka pystyttiin ratkaisemaan. Siinä nousivat esiin suomalaisten parempi koulutus ja talvivarusteet.
– Neuvostoliitto lisäsi helmikuussa niin paljon voimaa Karjalan kannakselle, että siinä oli rintamaromahdus todella lähellä. Kannaksen armeijan komentaja Erik Heinrichs aloitti 9. maaliskuuta raporttinsa seuraavasti: ”Kannaksen armeijan komentajana katson velvollisuudekseni esittää, että armeijan tila on sellainen, etteivät enemmät sotatoimet voi johtaa muuhun kuin tilanteen jatkuvaan heikkenemiseen ja uusiin alueluovutuksiin.”
Se oli selkeä viesti hallitukselle, joka oli aloittanut jo rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa, että nyt on kiire tehdä rauhansopimus.
– Jatkosodan osalta Suomi näytteli suurta roolia saksalaisten operaatio Barbarossassa, jonka päämääränä oli vallata Neuvostoliitto. Hitler oli määrännyt operaation ensisijaiseksi tavoitteeksi Leningradin valtaamisen. Jatkosodan jatkuessa pidemmälle oli epäselvää, missä tarkoituksessa Itä-Karjalaan mentiin. Oliko kyseessä Suur-Suomen luominen vai oliko kyseessä ihan puolustuksellinen näkökohta?
Alkuperäinen tarkoitus oli palauttaa talvisodassa menetetyt alueet, mutta oli myös selkeä tarkoitus siirtää puolustuslinjat ja Suomen raja pitkälle itään, mikä on selvinnyt presidentti Rytin päiväkirjoista.
– Kesäkuun 10. päivänä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa piti lähettää 600 pommikonetta Viipuriin, tarkoituksena tuhota ratapihan ja Viipurin keskustan kokonaan. Se olisi ollut suurempi pommitusoperaatio, mitä Helsinkiin oli koskaan tehty, eikä Viipurissa ollut kunnollista ilmatorjuntaa. Kuitenkin ukkosrintama tuli väliin, jolloin pommikoneet joutuivat kääntymään ja operaatio peruutettiin.
Venäjän hajoamissodat
Erikoissuurlähettiläs Heikki Talvitie puhui keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton hajoamishistoriasta.
– Olimme kauan Ruotsin vallan alla. Kun Venäjä valloitti Suomen ja Ruotsissa valittiin Bernadotte I kuninkaaksi, niin ruotsalaiset uskoivat saavansa uuden hallitsijan avulla Suomen takaisin. Kuitenkin Bernadotten näkemys oli, että oli hyvä, jos suomalaiset olivat tyytyväisiä keisarillisen Venäjän alla, sillä hän ei halunnut Suomen alueita takaisin, se kun on aiheuttanut aina vain sotia Ruotsin ja Venäjän välillä.
Talvitien mukaan vaikeuksia Suomella on yleensä silloin, kun Venäjä on vahva, jolloin yleensä pyrimme olemaan vain mahdollisimman hissukseen. Ja Venäjän ollessa heikko, on mietittävä kuinka paljon voimme ajaa omia intressejämme Venäjän suuntaan, ilman että jäämme velkaa heille Venäjän voimistuessa.
– Olemme tottuneet käsittelemään talvi- ja jatkosotaa erillisinä sotina. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että nämä sodat olivat keisarillisen Venäjän hajoamissotia. Toisin sanoen Tarton rauha, joka solmittiin 1920, oli liian edullinen. Raja oli Pietarista 30 kilometrin päässä. 1930–luvun tapahtumat loivat jännitteitä, joiden vuoksi vuonna 1935 Neuvostoliiton lähettiläs Assmus esitti Suomen hallitukselle seuraavat ehdot: ”Jos Euroopassa alkaa laajamittainen sota, niin Neuvostoliiton on pakko miehittää joitakin osia Suomesta.”
Paasikiven sanoin talvisota oli ”Erkon sota”. Silloisen ulkoministeri Eljas Erkon linja oli, että periksi ei anneta ja lisäksi hän uskoi Neuvostoliiton bluffaavan. Neuvostoliiton hyökätessä hallitus vaihtui ja Erkko pakeni Ruotsiin. Kun Erkko huomasi suomalaisten rintaman pitävän, tuli Erkko vaatimaan, että hänet nimitettäisiin va. asiainhoitajaksi.
– Kerran presidentti Koivisto sanoi minulle, että Kekkonen ei tehnyt kovin paljon länsipolitiikkaa, niin totesin hänelle, että minun mielestä Kekkonen teki aika paljon kuten EEC-sopimuksen. Jokainen Suomen presidentti Paasikiven jälkeen on pyrkinyt kehittämään länsisuhteita, siihen pisteeseen asti, mitä sen aikainen maailmanpolitiikka on sallinut. Venäjä on suuri ja erilainen valtio ja vaikka se olisi meille kuinka taloudellisesti potentiaalinen, niin me haluamme silti aina lopulta kuulua länteen.