Nyystölässä oltiin rautakaudella poikkeuksellisen ahkeria kuppien kaivertajia. Aiheeseen on perehtynyt Sami Tapanainen:
Kuppikivet ovat kiviä tai kallioita, joihin muinaiset esivanhempamme ovat tehneet koloja. Kuppeja on tavallisesti useita vierekkäin, joskus jopa yli sata kappaletta. Kolot ovat yleensä 4–10 cm levyisiä ja muutaman senttimetrin syvyisiä.
Arvioidaan, että suuri osa Suomen kuppikivistä on peräisin rautakaudelta (noin 500 eaa.–1300 jaa.). Siistin kolon hakkaaminen ja hiominen kiveen oli työlästä senaikaisilla työkaluilla, joten joku hyvä syy tällaiselle toiminnalle on varmasti ollut. Kuppikivien käyttötarkoituksesta on useita teorioita, mutta yleisimmän oletuksen mukaan niitä tarvittiin uhrilahjojen antamiseen haltijoille ja maahisille tai suvun vainajille. Kuppeihin laitettiin esimerkiksi jyviä, maitoa, olutta, verta, kaloja tai kolikoita. Tämän toivottiin takaavan hyvän viljasadon ja metsästysonnen sekä tuovan terveyttä ja hyvinvointia.
Kirjassa Padasjoen historia kerrotaan, kuinka pitäjässä järjestettiin muinoin vainajille juhlia, joissa edesmenneitä piti muistaa ja lepyttää uhreilla. Pelkona oli, että vainajat aiheuttavat erilaisia onnettomuuksia, jos näitä ei huomioitu uhrilahjoin.
Kuppikiviä on löydetty Suomesta eniten Päijät- ja Kanta-Hämeestä ja Varsinais-Suomesta. Padasjoelta on kirjattu seitsemän kuppikivikohdetta Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin. Ne sijaitsevat kaikki Nyystölässä. Tarkemmat kuvaukset, tutkimusraportit ja täsmälliset sijaintitiedot ovat saatavilla Museoviraston Kulttuuriympäristön palveluikkuna -nimisestä palvelusta osoitteesta www.kyppi.fi On tärkeää huomioida, että kuppikivet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, ja osa niistä sijaitsee yksityisalueilla.
Kohde nimeltä Nyystölän museo on Arontien vieressä, osittain Kosojokeen viettävässä rinteessä. Kyseessä on noin 2,5 x 5 metrin laajuinen ja metrin korkuinen kalliopaljastuma, jonka laella on kuppeja kahdessa ryhmässä. Yhteensä koloja on 19. Vain muutaman kymmenen metrin päästä löytyy Museo B -niminen muinaisjäännös. 10 x 10 metriä kokoisella kalliolla on kolme matalaa kuppia. Kolme metriä lounaaseen on toinen ryhmä, joka sisältää kahdeksan varmuudella tunnistettua kuppia.
Edellisten lähellä on Mäkelä B:ksi kutsuttu mahdollinen kuppikivi. Kiveä on lohkottu, ja siinä on myös yksi poranreikä. Kiven laella on kuitenkin reunoja kohti levenevä kuppi, jota ei ole tehty nykyaikaisilla työkaluilla.
Verho 2 ja 3 sijaitsevat nimensä mukaisesti Verhon kartanon läheisyydessä. Jälkimmäinen on noin 10 x 5 m kokoinen kalliopaljastuma, jonka laella on 16 selvää kuppia. Niiden halkaisija on 4–9 cm ja syvyys 2–4 cm. Verhon pelloilta on löydetty myös mm. rautakauden lopulle ajoitettu miekka.
Nyystölän Toilanmäen länsireunalla on peräti kolme kuppikiveä. Niistä suurimman mitat ovat 5 x 4 x 2 metriä. Sen laella on kolme selvää kuppia, joiden halkaisija on 4-8 cm. Kaksi muuta kiveä ovat pienempiä. Toisen päällä on neljä ihmisen kovertamaa koloa, ja toisen päällä on yksi varma kuppi. Alueella on myös useita kiviraunioita ja mahdollisesti rautakautinen kalmisto.
Seppälä C:ssä on noin 3 x 2 metrin kokoinen laakakivi, jonka eteläreunan lähellä on 5,5 cm leveä ja 2 cm syvä kuppi. Vieressä on toinen hieman leveämpi ja matalampi kolo, joka voi olla myös ihmiskätten aikaansaama. Kivi sijaitsee 70 metriä Nyystöläntien itäpuolella. Seppälän kohteesta ilmoitti Museovirastolle aluetta tutkinut historian harrastaja huhtikuussa 2020.
Todennäköisesti vain osa kuppikivistä on vasta päätynyt rekisteriin, ja kenties Padasjoellakin piilottelee vielä useita kolokiviä ja -kallioita odottamassa löytäjäänsä.
