Nelisen vuotta sitten polkupyöräenduroon hurahtanut Mari Pukarinen saavutti tällä kaudella SM-pronssia sähköpyörä- eli e-bike-luokassa. SM-sarjaan kuului neljä osakilpailua, joista viimeinen ajettiin syyskuun alussa Jyväskylän Laajavuoressa.
Maastopyöräenduro on laji, jossa tarvitaan hyvää peruskuntoa sekä rutkasti teknistä osaamista, sillä vauhtia ja vaaratilanteita riittää. Kilpailuissa on erikoiskokeita, jotka ovat pääasiassa alaspäin viettäviä vaikeasti ajettavia, usein kivikkoisia polkuja tai maastoreittejä. Siirtymät EK:den välillä kuljetaan luomusarjoissa pääosin hissillä ja sähköpyörillä polkemalla.
Pari edellistä kautta Pukarinen on ajanut täysjousitetulla ”luomupyörällä”.
– Kausi sujui hyvin, sillä sain tuloksen joka kisassa, vaikka kausi olikin ensimmäinen sähköpyörällä. Helmikuussa tein sponsorisopimuksen Lahden polkupyörähuollon kanssa, jonka soppariin kuului muun muassa pyörän huolto aina ennen kisoja. Lisäksi sain yhden paikallisen tukijan, Puutavaraliike Talun.
Sähköpyörällä enduron ajaminen on aivan erilaista kuin luomupyörällä. Sähköpyörä on muun muassa painavampi ja avustaa 25 kilometriin tunnissa asti, mutta sen jälkeen vauhdin kiihtyessä tuntuu kuin se alkaisi jarruttaa. Eli luomupyörällä pääsee alamäkeen huomattavasti kovempaa. Pukarinen kertoo, että huippukuskien maksiminopeudet erikoiskokeella ovat yli 60 km tunnissa.
– Sähköpyöriä ei saa virittää ja kisoissa tehdäänkin pistokokeita, joissa järjestäjät testaavat kilpailijoiden ajokkeja. Tälle kaudelle muuttui myös se, että enää erikoiskokeisiin ei pääse tutustumaan etukäteen ajamalla, mutta reitit voi halutessaan kävellä edellispäivänä läpi.
Toinen SM-osakilpailu Levillä heinäkuussa oli kaksipäiväinen ja korkeuserojen ollessa suurempia kuin etelässä, erikoiskokeetkin olivat pidempiä.
– Toisen päivän ensimmäisellä erikoiskokeella meni pyörästä rengas rikki, eikä minulla ollut edes paikkausvälineitä mukana. Mutta yhteishenki kilpailijoiden kesken on aivan loistava ja niinpä sain paikkausainetta yhdeltä kisakaverilta ja pääsin ajamaan kisan läpi.
Kolmannessa SM-osakilpailussa Ellivuoressa oli ehdottomasti hurjin maasto.
– Kun kävelimme etukäteen erikoiskokeita läpi, niin siinä vaiheessa yksi nainen päätti jättää leikin kesken. Itseänikin jännitti kyllä kallioinen märkä maasto, mutta ajattelin, että periksi en anna.
Palkintojenjako, Mari Pukarinen oikealla.
Olkapäävamma vaivasi
Tämä kausi sujui ilman vammoja, mutta vuosi sitten Pukarinen ajoi bermistä yli ja tuli olkapää edellä maahan. Olkalisäke-solisluunivel meni sijoiltaan ja kuntoutuminen kesti pitkään. Vielä tämän kauden ensimmäisissä kilpailussa piti kättä varoa.
Isommista ja pienemmistä kaatumisista huolimatta Pukarinen ei ole ruvennut pelkäämään.
– Kaatumisia tapahtuu vain, jos vauhtia on liikaa taitotasoon nähden. Käytän tottakai sääntöjen mukaan pakollista kypärää ja polvisuojia sekä vapaaehtoisesti vielä rinta- ja selkäpanssaria.
SM-osakilpailujen lisäksi Pukarinen ajoi yhden kisan sähköllä Funduro-cupissa ja parissa MTB-rally -kisassa. Hän kisasi myös muutamassa MTB-rally-kisassa luomupyörällä kauden aikana. Funduro-cupin kilpailut ovat leikkimielisempiä, aloittelijoillekin sopivia kilpailuja.
Vaikka kausi sähköpyörällä sujuikin hyvin, kyseessä oli Pukarisen mukaan vain vuoden kokeilu.
– Ei oo mun juttu, jatkossa aion ajaa taas luomukisoja. Kiinnostaisi osallistua myös Gravel-kisoihin, pyörä on jo hankittu.
Gravel-kisaamisessa yhdistyvät niin pitkänmatkan kestävyysajo, tekniikkaa vaativat osuudet kuin myös marathonmaastopyöräilystä tuttu jaksamisen vieminen äärirajoille asti.
Tällä kaudella edessä olisi vielä yksi leikkimielinen kisa Lahdessa. Kun kisakausi on ohi, Pukarinen pyrkii käymään 3 kertaa viikossa kuntosalilla, lisäksi hän pelaa sählyä Lahden kortteliliigassa.
Myös Pukarisen puoliso, Miro Köttö, osallistui tällä kaudella luomupyörällä kolmeen SM-osakilpailuun ja yhteen Funduro-cupin kisaan. Pojista vanhempi, Freddy, on käynyt muutaman kerran mukana ajamassa bikeparkissa, mutta ei ole osallistunut kilpailuihin.
– Lisäksi veljeni Jani on nyt innostunut lajista. Suosittelen lajia ihan kaikille, ei kun mukaan vaan tosi mukavaan ja rentoon enskaporukkaan, näissä piireissä ei kellään ole naama nurinpäin ja neuvoja ja apua saa ihan varmasti.
Monissa bikeparkeissa voi vuokrata pyörän ja ostaa halutessaan myös opastusta.
– Lähimmät bikeparkit, joissa myös itse käyn ajamassa, ovat Luopioisten Sappeella, Turengin Kalpalinnassa ja Kouvolan Mielakassa ja Porvoon Kokoniemessä.