JuniorPelicans palkitsi isä ja poika Ahosen ★

Junior Pelicansin 10. toimintakauden päättäjäisissä 22.4. Luhta Areenassa palkittiin kauden aikana esimerkillisesti toimineita sekä menestyneitä pelaajia ja toimihenkilöitä.

Palkittujen joukossa on kaksi padasjokelaista: Oskari Ahonen sai U14-turkoosin Kehittynein puolustaja -palkinnon sekä Kehittynein pelaaja -kiertopalkinnon ja Oskarin isä, Tuomas Ahonen palkittiin pitkäaikaisena seuratoimijana. Viime kauden Tuomas toimi U14-turkoosin valmentajana. Oskarin äiti, Sara Ahonen oli turkoosijoukkueen johtajana kauden 25–26 ja lisäksi hän toimi perheen vanhemman pojan Santerin joukkueen U20 KeuPa/Diskos joukkueenjohtajana.

Hyvin sujuneen kauden päätteeksi Oskari valittiin U16-joukkueen kesäryhmään. Nuoren miehen tavoitteena on saada alle hyvä harjoituskesä ja sitä kautta paikka U16-joukkueessa myös kauden alkaessa loppukesästä.

– Jääkiekkoilijan uransa Oskari on aloittanut ehkäpä neljän-viiden vanhana Vääksyssä kiekkokoulussa isoveljensä Santerin jalanjäljissä. Luistimilla oli poika ensimmäistä kertaa noin kaksivuotiaana ulkojäillä, muistelee isä-Tuomas.

Tunnollinen treenaaja

Puolustajana pelaava Oskari siirtyi neljä vuotta sitten Lahteen Pelicansiin U10–ikäluokkaan. Hänen vahvuutensa pelaajana ovat pelinäkemys sekä luistelu- ja lajitaidot. Lisäksi Oskari on erittäin tunnollinen harjoittelija.

– Luistelu- ja lajitaidoissa varmaankin tullut eniten kehittymistä.

Pelikaudella Oskari harjoitteli arkena 4–5 päivänä, joista yksi oli aina torstaiaamuisin tapahtunut seuran organisoima aamujää. Muina päivinä oli joukkueen­ harjoituksia.

– Yksi treeni koostuu yleensä 1 tunnin fysiikkaharjoituksesta, 1,5 tunnin jääharjoituksesta ja 0,5 tunnin oheisharjoituksesta/jäähdyttelystä. Eli yhtenä iltana harjoittelu kestää noin 4 tuntia kaikkinensa. Viikonloppuisin pääsääntöisesti joukkue pelasi molempina päivinä sarjapelejä.

Seitsemättä luokkaa käyvällä nuorella ei siis ajankäyttöongelmia ole, kun harjoitusten ja pelien lisäksi on tehtävä läksyt ja luettava kokeisiin. Lisäksi aikaa kuluu paljon autossa istuessa harjoitus- ja pelimatkoilla.

Pelikauden ulkopuolella, juhannuksesta heinäkuun loppuun, pelaajat saavat harjoitusohjelmat.

– Kesäaika on pelkkää fysiikan harjoittamista: erilaisia luistelua tukevia askelluksia ja loikkia, sekä keskivartalon, ala- ja ylävartalon voimaharjoitteita pääsääntöisesti kuntopiirin muodoissa. Ohjelmaan kuuluu myös erilaisia pelejä kuten futista ja padelia sekä juoksua ja fillarointia 5–6 päivänä viikossa.

Isä-poika-valmennussuhde toimi hyvin

Tuomaksen mukaan isä–poika -valmennussuhde on sujunut melko hyvin.

– Faija ei ole antanut erityiskohtelua pojalle, vaan kaikki pelaajat ovat tasavertaisessa asemassa. Oman pojan valmentaminen on ollut tavallaan helppoa. Hän on ollut pelaaja muiden joukossa. Lisäksi vastuuvalmentaja ja seuran valmennuspäällikkö tekevät päätöksiä mm. siitä, millä tasolla kukakin pelaaja pelaa. Joten faijana en ole todellakaan päättämässä oman pojan pelipaikoista tai muuta sellaista.

Tuomaksen viimeisin jakso valmentajana kesti 3,5 vuotta.

– Olen aiemmin ollut mukana kuusi vuotta Kanavan Pallossa Vääksyssä ja Junior Pelicansissa valmennushommissa eli melkein 10 vuotta kaikkiaan mukana. Valmentaminen on antoisaa hommaa silloin, kun on motivoituneet pelaajat. Työ- ja siviiliasiat unohtuvat mukavasti, kun touhuaa valmentajana.

Kehittymisen seuraaminen ja pelaajien onnistuminen sekä harjoituksissa että peleissä saa hymyn myös valmentajien huulille.

Tuomas on vastannut yhdessä Antti Vesterisen kanssa joukkueen fysiikkaharjoituksista ja ollut mukana jäätreenien toteuttamisessa. Peleissä hän on vastannut pelaajien lämmittelystä ennen peliä sekä hyökkääjien peluuttamisesta.

– Kokonaisuudessaan meillä oli tosi hyvä valmennusporukka ja teimme hommia yhdessä. Minun ja Antin lisäksi valmennustiimiin kuuluivat vastuuvalmentaja Pekka Saittakari, Richard Turaz, Jesse Ahonen ja maalivahtivalmentaja Toni Rask. Alkukaudesta meillä oli vastuuvalmentajana Tomi Sipiläinen, mutta liigajoukkueen valmennusmuutokset veivät Tomin meiltä valitettavasti toiseen joukkueeseen.

Jääkiekko ottaa ja antaa paljon

Valmennushommat lopettava Tuomas on tulevalla kaudella mukana rivivanhempana tukemassa omaa lasta kilpaurheilun polulla.

Jos jääkiekko vaatii jo juniorivaiheessa pelaajalta paljon, vaatii se myös koko perheen sitoutumista ja venymistä. Ahosen perhe ei ole ensi kertaa jääkiekkoruljanssissa mukana, sillä Oskaria kuusi vuotta vanhemman Santerin myötä homma on jo eletty kertaalleen.

– Kilpajääkiekko on todella kova maailma, niinpä meidän perhettä ei juuri hetkauta mitkään asiat,­ kun ollaan jo aiemmin koettu yhtä sun toista.

Syksystä lähtien Ahosilla on ollut kakkoskoti Lahdessa, jotta pojan harjoittelu onnistuisi helpommin.

– Me vanhemmat olemme kuitenkin molemmat töissä Padasjoella, joten melkoista aikataulujen rusnaamista on ollut, jotta treeneihin aina ehditään. Tämä ei onnistuisi mitenkään, jos eivät työnantajat joustaisi ja isovanhemmat auttaisi kuljetuksissa ja ruokahuollossa.

Oskari käy kuitenkin edelleen koulua Padasjoel­la.

– Suuret kiitokset Pappilanmäen koulun väelle: rehtorille ja opettajille, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet Oskarin aamuharjoittelun koulunkäynnin lomassa.

Vaikka jääkiekko kilpaurheiluna on raakaa ja ottaa paljon, antaa se myös paljon.

– Ollaan oltu koko perhe ja läheiset melko tiiviisti tekemisissä kaikki nämä vuodet. Pojat ovat saaneet tietysti paljon kavereita ja ollaan tutustuttu moniin perheisiin. Ja kyllähän tästä tarttuu väkisin liikunnallista elämäntapaa kaikille osallisille.

Lisäksi kaikista pelireissuista ja turnauksista on jäänyt paljon kivoja muistoja.

Tuomaksen mukaan jääkiekko tuo perusrytmin elämiseen, vaikka kiireelliselle kaikki tällä hetkellä tuntuukin.

– Oskari jo haikailee, kun ollut jo peräti viikon treenitauolla, että alkaisipa jo uusi kausi.

Kauaa ei tarvitse enää odottaa, sillä se pyörähtää käyntiin jo tällä viikolla.