Olen tähänastisen elämäni aikana asunut kahdessatoista eri osoitteessa, seitsemällä eri paikkakunnalla ja kolmessa eri maassa. Olen asunut sekä maalla että kaupungissa suunnilleen yhtä pitkän ajan.
Anne Vanhala
Hämeen kauppakamari
toimitusjohtaja
Tätä henkilökohtaista taustaani vasten olen aina kummastellut keskustelua siitä, kumpi on parempi paikka asua ja elää – maaseutu vai kaupunki? Molemmissa on puolensa ja kilpailun sijaan tulisikin kysyä, miten parannamme vahvuuksia ja elinvoimaa – sekä maalla että kaupungissa.
Elämme vahvaa kaupungistumisen aikakautta, jonka seurauksena yhä useampi rakentaa elämänsä kaupunkiin ja monet toiminnot keskittyvät kaupunkeihin. Tämä tapahtuu usein maaseudun ja pienempien paikkakuntien kustannuksella, kun muuttoliike suuntautuu maalta kaupunkeihin. Maaseudun elinvoimaa tarvitaan ja niinpä meidän tulisi yhdessä vahvistaa maaseudun roolia niin Padasjoella, Päijät-Hämeessä kuin koko Suomessakin. Elinvoiman vahvistaminen maalla vaatii kuitenkin uutta näkökulmaa, eteenpäin katsovaa asennetta, rohkeaa riskinottoa ja yhteistyötä.
Maaseudun elinvoima rakentuu perinteisesti ruuan tuotannon ympärille. Se on maaseudun ikiaikainen voima ja sitä se tulee olemaan myös jatkossa. Tässä maailman ajassa omavaraisuus ruuantuotannossa on selkeä vahvuutemme. Meillä on Päijät-Hämeessä puhdas pohjavesi ja viljava maaperä, mikä tekee alueestamme vahvan vilja-aitan. Ruuan tuotannon valttinamme on sen puhtaus, tuoreus ja terveys. Nämä ovat omavaraisuuden osalta tärkeitä meriittejä kotimaiselle ruuan tuotannolle.
OP-ryhmän entinen pääjohtaja, vuorineuvos Reijo Karhinen herätteli tämän vuoden alussa Helsingin Sanomien haastattelussa siihen, että ruuan tuotannon pitää muuttua. Karhinen toteaa haastattelussa, että ruuan tuotannossamme on paljon potentiaalia, mikä ei tällä hetkellä toteudu. Hän viittaa kommenteillaan Suomen huonoon suoritukseen ruokaviennissä. Karhinen peräänkuuluttaa enemmän premium-tuotteita massatuotteiden sijaan. Itse näkisin tärkeänä ruokaan liittyvien uusien innovaatioiden kehittämisen yhteistyössä alueemme korkeakoulujen kanssa. Yksi mielenkiintoisimmista esimerkeistä on Fazerin pyrkimys kehittää vaihtoehtoa kaakaopavulle ja yhtenä vaihtoehtona on testattu kotimaista ruista. Olisihan se hienoa, että Fazerin investointipäätöksen myötä suklaata valmistettaisiin tulevaisuudessa Päijät-Hämeessä ja vielä kotimaisesta rukiista! Tässä olisi potentiaalia vientimarkkinallekin.
Ruuan tuotannon kehittäminen on tärkeä asia, mutta maaseudun elinvoiman vahvistamisessa tarvitaan muutakin. Tarvitaan vetovoimaa, jossa tärkeänä vauhdittajana on satsaukset matkailuelinkeinoon. Päijänteen järvimaisemat ovat meille monille arkipäiväisiä ja tuttuja, jolloin emme näe niiden ainutlaatuisuutta ja arvoa. Matkailun satsaukset tulee kuitenkin tehdä kestävästi, jotta Päijänteen upeus, rauhallisuus ja kauneus säilyvät, vaikka matkailijamäärät nousevatkin.
Sekä ruuan tuotanto että matkailu luovat työpaikkoja, jotka ovat tärkeitä elinvoiman rakentumisen ainesosia. Tätä voimaa ja kasvua tarvitsemme niin Padasjoella kuin muuallakin Päijät-Hämeessä. Eiköhän tehdä vuodesta 2025 elinvoiman vahvistumisen vuosi!