Padasjoen Sotaveteraanit piti torstaina 20.3. mahdollisesti toiseksi viimeisen vuosikokouksensa, sillä tarkoitus on siirtyä ensi vuonna perinneaikaan. Paikallinen perinneyhdistys tulee jatkamaan veteraaniyhdistyksen toimintoja Padasjoella.
Hiljaisessa hetkessä kunnioitettiin vuoden 2024 aikana viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen veteraanijäsenten muistoa. Heitä oli yhteensä viisi.
Hannu Tukia jatkaa vielä vuoden verran puheenjohtajana, jatkaja on jo löytynyt. Varapuheenjohtajana toimii Timo Lahnaoja, sihteerinä Olli Lehtiö, rahastonhoitajana Helena Kenttämaa, sosiaalivastaavana Silja Savola, perinnevastaavana Pekka Valtonen ja muita jäseniä ovat Viljo Pastila (sotaveteraani, kunniajäsen), Kimmo Perälä, Eemeli Perälä, Rauno Nieminen (kunniajäsen), Kauko Jalli, Helena Pakkanen ja Pirkko Lehtinen.
Varsinaisia jäseniä (tammenlehvätunnuksellisia ja leskiä) on enää 9. Kannattajajäsenet mukaan lukien yhdistyksen jäsenmäärä on 120.
Varsinaisten jäsenten koti- ja kuntoutuspalveluiden avustaminen jatkui entiseen tapaan. Myös sotaorvot, joita oli Padasjoella viime vuonna 10, saivat palvelukortin hierontaa ja jalkahoitoa varten. Jouluruokakasseja jaettiin kotona asuville ja suklaa- ja piparirasioita laitoshoidossa oleville.
Suurimpia tulonlähteitä ovat kunnan avustus, jäsenmaksut, kolehtituotot ja viimeinen veteraanilipaskeräys, joka itsenäisyyspäivän aattona tuotti 1138 euroa. Sotavahinkosäätiön avustuksia haettiin vuoden aikana kahdelle veteraanin leskelle pääosin sairaudesta aiheutuvien lääke- ja hoitomaksujen ylisuuriin omavastuuosuuksiin.
Perinnekuoro 50 vuotta
Vesijumpassa käy viikoittain kymmenkunta yhdistyksen jäsentä. 50 vuotta täyttävä Perinnekuoro esiintyy edelleen etupäässä isänmaallisina juhlapyhinä.
Sotien muistoesineet ja asiakirjat sekä yhdistyksen arkisto ovat olleet hyvässä tallessa Teletalon pomminkestävässä, ilmastoidussa ja lämpimässä kellarissa. Arkisto siirretään Maakunta-arkistoon Hämeenlinnaan viimeistään silloin, kun Padasjoen Sotaveteraanit ry:n toiminta lakkautetaan ja siirrytään perinneaikakauden organisaatioon.
Tavoitteena on yhä, että jokaisen rintamaveteraanin sekä rintama- ja kotirintamalotan hautakivessä olisi tuo suurta velvollisuudentuntoa ja uhrausta osoittava, näkyvä tunnus henkensä alttiiksi laittanutta isänmaamme itsenäisyyden puolustajaa kohtaan. Sotaveteraaniyhdistykseltä saa yhä veteraanilogolla, tammenlehvällä ja lottatunnuksella olevia hautakivimerkkejä.
– Vetoamme asiassa edesmenneitten veteraanien ja lottien puolesta heidän elossansa oleviin omaisiinsa, totesi Tukia.
– Vaikka rivit harvenevat, niin yhteinen veteraanihenki elää vahvana vielä viimeisen iltahuudon jälkeenkin. Täydelliseen perinneaikaan siirtyminen on enää ajan kysymys ja siksi uusille vastuullisille kannattajajäsenille on edelleen hyvää tilaa liittyä kunniakkaaseen Sotaveteraani-yhdistykseen ja näin ehtiä vielä mukaan kovia kokeneen, elämänsä iltaan saapuneen veteraanisukupolven vapaaehtoiseen auttamistyöhön, sekä myöhemmin ylläpitämään ja vaalimaan sotiemme veteraanien ja koko veteraanisukupolven arvokasta muistoa ja perinnettä. Velvollisuutemme on, että viimeinenkin veteraani hoidetaan loppuun saakka tunnussanalla; vaikka vetovastuu vaihtuu, niin veljeä ei jätetä, muistaen, että veteraanien perintönä meillä on itsenäinen isänmaa.
Veteraanipäivä 27.4.
Veteraaneja oli vuoden 2025 alkaessa maassamme vielä 1 400, ja heidän puolisoitaan ja leskiä 4 500. Viimeinen kokonainen sotapalvelukseen kutsuttu ikäluokka oli vuonna 1925 syntyneet, jotka ovat nyt 99-vuotiaita.
Yhdistys osallistuu aktiivisesti isänmaallisiin tilaisuuksiin. Seuraava on 27.4. Veteraanipäivä ja 18.5. kaatuneitten muistopäivä.