Padasjoen SPR:n järjestämä Ensiapu 1 -kurssi päättyi tiistaina 11.3. Kouluttajana toimi asikkalalainen Teija Hiltunen, joka on eläkkeellä oleva anestesia-tehosairaanhoitaja. Suurimman osan työurastaan hän on työskennellyt leikkaussalihoitajana. Punaisen Ristin vapaaehtoistyötä hän on tehnyt kouluttajana, työskennellyt piiri- ja keskustoimistossa, kiertänyt vastaanottokeskuksia sekä lisäksi ollut ulkomailla delekaattina muutamia kertoja.
Kurssille otettiin 15 henkilöä ja tulijoita olisi ollut enemmänkin. Suurin osa kurssilaisista oli työnantajan lähettämiä, osa yrittäjiä itsekin.
Neljälle illalle jaetun 16 tuntia kestävän kurssin kahtena ensimmäisenä iltana käytiin läpi pääasiassa hätäensiapua eli henkeä pelastavaa ensiapua. Hätätilapotilas on sellainen, jonka tajunta, hengitys tai verenkierto on vaarassa häiriintyä tai on häiriintynyt. Suurin osa tavallisten kansalaisten antamasta ensiavusta on muuta kuin on hätäensiapua.
Hiltusen mukaan häneltä kysytään usein, voiko ensiapua antaa väärin.
– Ei, te ette anna ensiapua väärin. Te ette joudu siitä vastuuseen, mutta syytteeseen voitte joutua, jos lähdette pois paikalta, ettekä auta. On useampia lakeja ja asetuksia, joissa puhutaan ensiavusta. Meillä on myös työturvallisuuslaki, jonka mukaan joka työpaikalla pitää olla tietty määrä koulutettua henkilökuntaa.
Ensiavun antaminen on hyvin helppoa:
– Muistatte vain, että ihmisen hengitystiet on avattava.
Sitten soitto hätäkeskukseen, jonka henkilökunta opastaa eteenpäin. Paras tapa soittaa on käyttää 112-sovellusta. Älypuhelimesta soitettaessa keskus saa sijainnin selville ilman appiakin. Laita puhelin kaiuttimelle, vastaa kysymyksiin ja toimi annettujen ohjeiden mukaan.
– Tilanne on tehtävä turvalliseksi ja varmistettava, ettei lisää onnettomuuksia satu. Muita pitää varoittaa.
Potilas on pidettävä lämpimänä, sillä kehon lämpötilan lasku pahentaa tilannetta. Autettavan vointia tarkkaillaan ja tehdään uusia tilannearvioita niin kauan kuin ammattiauttajat saapuvat paikalla.
Jälkikäteen on myös hyvä käydä tilanne läpi:
– Huolehditaan toinen toisistamme. Ei lähetetä poissa tolaltaan olevaa henkilöä yksin kotiin, vaan varmistetaan, että siellä on hänen kanssaan joku. Myös auttajat tarvitsevat jälkipuintia.