Padasjoen kappeliseurakunnan tilanteesta ja tulevaisuudesta keskusteltiin vilkkaasti 5.3. Kuntalan valtuustosalissa. Tilaisuuden lopputulemana päädyttiin yksissä tuumin siihen, että eroa Hollolan seurakunnasta ryhdytään selvittämään ja nimiä adressiin keräämään.
Padasjoen seurakuntalaisille vuonna 2017 tehty liitos ei ole ollut myönteinen asia. Tilaisuuden avannut Hannu Tukia totesi, että täällä paikallistunne on vahvaa ja sitä eivät välttämättä muualta tulleet työntekijät ja kaukaa katsova emäseurakunta ymmärrä.
– Paikallisuudesta halutaan pitää kiinni. Sitäkään ei aina ymmärretä, että seurakunta ei ole pelkkä taloudellishallinnollinen yksikkö, vaan seurakuntalaisten hengellinen yhteisö.
Tukia huomautti, että keskustelutilaisuus olisi pitänyt pitää ennen liitosta, nyt emme varmaan olisi tässä tilanteessa. Hän oli käynyt läpi viimeisen vuosikymmenen Padasjoen Sanomat ja etsinyt seurakunnasta kertovia juttuja. Historiankertauksesta selvisi mm. että kirkkoherran sijainen tuli Padasjoelle virkamääräyksellä ja pian alettiin jo valmistella rakenneselvitystä.
– Kirjoituksia oli paljon. Eräs on otsikoitu ”Vauhdilla valmisteltu seurakuntaliitos”. Kuten yhdessä kirjoituksessa sanottiin, tapahtui yhden yön ihme. Ensin meillä oli kaikki hyvin ja sitten alettiinkin jo puhua, ettemme pärjää yksin. Liitos herättää loputonta katkeruutta ja kaunaa, luulisi ettei kirkolla ole sellaiseen varaa.
Tilaisuuden juontajana toiminut Mira Vilkman totesi, että seurakuntalaisilta on tullut paljon viestiä siitä, että asiat eivät ole hyvin. Kun tieto liitoksesta tuli, moni padasjokelainen erosi kirkosta. Myöskään testamenttilahjoituksia ei ole enää tullut.
– Meitä kohdellaan eriarvoisesti. Mustalahden rantatonttien myyntihinnasta vain osa käytetään Padasjoen hyväksi, vaikka yritimme Essin (Nieminen) kanssa äänestyttää asiaa sekä kirkkoneuvostossa että -valtuustossa. Meillä ei ole minkäänlaista päätösvaltaa.
Nieminen mainitsi puheenvuorossaan, että esilletuotuihin epäkohtiin ei ole puututtu. Mikäli ero onnistuu, paluuta itsenäiseksi seurakunnaksi ei enää ole. Siksi on tehty alustavia tunnusteluja yhteistyöstä Asikkalan kanssa.
Juha Lind oli liitosaikaisista padasjokelaispäättäjistä paikalla ja valotti taustoja. Hänen mukaansa Tampereen tuomiokapitulilla oli tuolloin linjaus, jonka mukaan pieniä seurakuntia piti saada yhteen.
– Ennen liitosta järjestettiin kyllä yleisötilaisuus, mutta väkeä oli tosi vähän. Meille esitettiin käyriä, jotka näyttivät, miten paljon väki vähenee.
Toisaalta Hämeenkoski oli juuri liittynyt Hollolaan ja siellä liitosta pidettiin onnistuneena.
– Hyvässä uskossa liitosta meilläkin lähdettiin tekemään.
Toiminta tarvitsee tilat
Puhe kääntyi myös jo pitkään hiertäneeseen suurempien kokoontumistilojen puutteeseen. Kannatusta sai kokonaan uusi seurakuntakoti, tarvetta olisi kuulemma 100–150 hengen kokoontumistiloille.
Yleisöpuheenvuorossa vaadittiin korvaavia tiloja:
– Rikas seurakunta ja nytkin joudutaan kunnan tiloissa kokoontumaan.
Vilkman kertoi, että käyttökiellossa olevan seurakuntakodin purku on vaiheessa, koska asbestiselvitys on vieläkin tekemättä. Yhdet suunnitelmat on jo olemassa valmiista moduuleista koottavasta talosta.
– Olen pyytänyt Hollolasta listaa, mitä Padasjoella on tehty viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Se mahtuu yhdelle A4:lle: pari oli vähän isompaa, mutta loput oli jotain kaivonrenkaan korjaamisia, naulakon kiinnityksiä ja vastaavia. Padasjoella ei ole tehty käytännössä mitään kunnon investointia koko liitosaikana.
Toiminnan todettiin olevan pitkälti vapaaehtoisten varassa. Pienetkään toiveet eivät mene läpi:
– Kaurenin Pirkko on tehnyt jo pari vuotta sitten valtuustoaloitteen kaiteen saamiseksi alttarille. Mitään ei ole tapahtunut, edes sitä ei saada, kertoi Vilkman.
– Me ollaan oltu antava osapuoli, vastakaikua ei ole tullut.
Kunniataulusta oltiin huolissaan, se on yhä seurakuntakodilla. Seurakuntakodin purkaminenkin kyseenalaistettiin: rakennusalalla toiminut seurakuntalainen halusi, että talo laitetaan vielä kuntoon. Se olisi kuulemma mahdollista ja halvempaa kuin purku.
Kiinteistöasiaa yritettiin ratkoa jo vuosi sitten keväällä, kun pidettiin kiinteistöilta ja -kysely. Sen tuloksena nähtiin Pappila tulevana kokoontumispaikkana ja tänä keväänä on tarkoitus selvittää rakennuksen kunto.
– Kesäkuun 3. päivänä on kirkkovaltuusto, jossa asiasta päätetään. Kunnon seurakuntakotia Asikkalan tapaan emme kuitenkaan ole saamassa, vaan mikäli päädytään uudistilaan, se on moduuliratkaisu, sanoi Nieminen.
Tukia kertoi, miten Kunnia.Isänmaa-muistomerkin yhteyteen kappelin eteen ei saatu lipputankoa, jossa olisi voitu siunaustilaisuuksien aikana pitää lippua puolitangossa. Reserviläiset olisi sen maksanut ja pystyttänyt. Idea kaatui siihen, että olisi tullut liian kalliiksi huolehtia liputuksesta.
Tilaisuudessa luettiin kirkkoherra Huttusen kirje, joka oli myös Padasjoen Sanomien yleisönosastolla.
Yleisöstä ihmeteltiin, miksi osa padasjokelaispäättäjistä on Hollolaan päin kallellaan. Keskustelua käytiin myös Padasjoen luottamushenkilöiden tulehtuneista väleistä:
– Karmeata, että Padasjoen luottamushenkilöt on eri mieltä. Iso kirkko käyttää heti sitä hyväksi ja käyttää niitä leveitä harteitaan miten lystää. Yhteistä henkeä pitäisi saada, toivottiin yleisöstä.
Keskustelutilaisuuden järjestäjät saivat kiitosta:
– Erinomaista, että padasjokelaisilla on nyt suunvuoro. Viime kevään seurakuntaillassa viranhaltijat puhui pari tuntia ja padasjokelaisilla oli lopuksi muutama minuutti aikaa esittää mielipiteitään.
Useassa puheenvuorossa kannatettiin sitä, että eromahdollisuus selvitetään. Padasjoella oli viime vuoden tilastossa 1856 seurakuntalaista.
– Varmaan kaikki on yhtä mieltä siitä, että seurakunta halutaan Padasjoella pitää elävänä ja kehittää sen toimintaa.