Mira Vilkmanin mielipidekirjoitus 27.2. Padasjoen Sanomissa sisältää joitain varsin poikkeuksellisia ja osin hyvin pelottaviakin uhkakuvia tuulivoiman rakentamisen seurauksista. Olen pyytänyt häneltä jo näihin väitteisiin perusteluita ja lähdeviittauksia Padasjoen Kuntapolitiikka -facebook ryhmässä.
Facebookiin kirjoittamassaan vastauksessa Vilkman vakuuttaa ottaneensa asioista selvää, mutta ei kuitenkaan sielläkään väitteitään ryhdy perustelemaan. Etenkin kun kyseessä on yksi kunnan johtavista poliitikoista, pitäisi kyetä todistamaan ainakin seuraavat tekstissä esittämänsä väitteet:
– Tuulivoimalat aiheuttaisivat Padasjoelle 150 000 tonnia mikromuovipäästöjä pohjavesiin. Tämän hän on laskenut väittämällä, että voimalan siivet, paitsi että menettäisivät elinikänsä aikana 10 % painostaan, myös jouduttaisiin vaihtamaan voimalan elinkaaren aikana viisi kertaa (eli joka viides vuosi?). Vaikka huomioisi tuon ilmeisen tuhatlukuvirheen, on tämä väite niin poikkeuksellinen, että nyt pitää tuoda esiin ne lähdeviittaukset ja tutkimukset, joihin se perustuu ja ennenkaikkea selvittää näiden lähteiden luotettavuus ja tutkimusten soveltuvuus Suomen olosuhteisiin. Suomessa on yli 10 vuotta vanhoja tuulivoimaloita jo reilut 200 kpl, joten tämän asian suhteen on olemassa käytännönkin kokemusta.
– Liittyen villisikojen maksojen PFAS-pitoisuuksiin, minkä tutkimusten mukaan nimenomaan tuulivoima on syypää näihin kohonneisiin pitoisuuksiin? PFAS-yhdisteitä on havaittu luonnossa jo 70-luvulta lähtien ja yleisesti ottaen PFAS-yhdisteitä pääsee luontoon hyvin monista eri lähteistä. Useinmiten syypääksi mainitaan vettä, likaa ja rasvaa hylkivät kuluttajatuotteet sekä lentokenttien ja paloharjoitusalueiden sammutusvaahdot.
– Infraäänien terveyshaittojen suhteen olisi myös syytä kertoa yksityiskohtaisesti lähdeviittauksin mihin tutkimuksiin hän viittaa, koska nimenomaan infraäänien suhteen maailmalta löytyy hyvinkin ristiriitaisia tulkintoja. Syynä lienee se, että tutkimuksissa ei ole kyetty osoittamaan tuulivoiman synnyttämän infraäänen aiheuttavan selviä terveysvaikutuksia, mutta toisaalta tutkimusten kattavuus jättää tilaa erilaisille spekulaatioille ja suoranaisille salaliittoteorioille.
Jos Mira Vilkman kokee, että vastauksesta tulee liian pitkä lehdessä julkaistavaksi, niin jatkan mielelläni keskustelua myös tuossa mainitussa facebook-ryhmässä. Toisaalta, jos näitä mainittuja väitteitä ei ole mahdollista oikeaksi todistaa, niin olisi mielestäni suoraselkäistä tuoda se julki myös tässä lehdessä.
Äänestäjien oikeusturvan kannalta olisi myös merkityksellistä tietää, millaiseen informaation kukin ehdokas on valmis uskomaan ja millaista lähdekritiikkiä tai eettisiä periaatteita ehdokkaat noudattavat hakiessaan esim. internetistä tarkoituksiinsa sopivia julkaisuja.
Marko Nieminen