Olen yksi niistä Hollolan seurakunnan padasjokelaisista luottamushenkilöistä, joka oli mukana päätöksentekijänä kun seurakuntaliitosprosessi vuonna 2016 Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin ohjauksessa käytiin läpi.
Irtisanoutuneen kirkkoherra Mattilan sijaiseksi ja muutosjohtajaksi määrättiin Minna Rikkinen. Samaan aikaan neuvotteluissa olivat mukana Kärkölän, Asikkalan ja Kuhmoisten srk:t. Hämeenkoski oli jo aiemmin muuttunut kappeliksi. Kun Asikkala viime metreillä jättäytyi pois, syntyi Kuhmoisten ja Padasjoen kappeli.
Epäileville tuomaille vakuutan, että neuvottelijaryhmä toimi – joskin rivakasti. Tottakai tunsimme kipua muutoksessa, mutta ei siinä auttanut muu kuin luottaa omiimme, hiippakunnan asiantuntemukseen ja selvitysmies Matti Piispaseen!
Avoimia tilaisuuksia ja tiedotusta oli, vaikka ”tuomaat” toisin nyt väittävät. Ja, mikä tärkeintä: kaikki päätökset tehtiin yksimielisesti! Kirkkovaltuustomme viimeisen kokouksen tunnelma oli vakava, mutta huojentunut. Yksikään asialle kriittinen srk:lainen ei käynyt mieltä osoittamassa… Miksi nyt?
Vuoden 2017 alusta osa kappeleiden valtuutetuista siirtyi vaaleitta Hollolan kirkkovaltuuston jäseniksi, mm. minä. Nurinaa alkoi kuulua. ”Hollolamyönteisyyteni” on eräiden tuoreimpien luottamushenkilöiden mielestä huono juttu.
Mitä tulee Hollolaan, se on hieno seurakunta, seitsemine kirkkoineen, pitkäaikaisine toimihenkilöineen jne. Luotan heihin kuin pässi paksuihin sarviinsa. Niin kannattaa meidän kaikkien. Kyllä he osaavat!
Tytti Pakarinen