Ajatus erota Hollolan seurakunnasta ei johdu nykyisestä kappeliseurakunnan henkilökunnasta. Olemme itse saaneet valita meille mieluisan kappalaisen. Olemme oman kappeliseurakunnan nykyisiin työntekijöihin tyytyväisiä, mutta emme ole tyytyväisiä Hollolan srk:n hallintoon ja kappeliseurakuntien eriarvoisuuteen.
Pienemmillä kappeliseurakunnilla on paremmat henkilöresurssit kuin meillä. Onneksi vapaaehtoisten seurakuntalaisten merkittävällä osallistumisella seurakuntatyöhön on voitu auttaa ja tasoittaa viranhaltijoiden työtä.
Kirkkoneuvoston paikat eivät ole jakautuneet oikeudenmukaisesti. Padasjoella yksi paikka, kun taas pienemmällä Kuhmoisilla kolme paikkaa. Paikkajaossa pitäisi ensisijaisesti huomioida alueellisuus.
Liittymisen yhteydessä puhuttiin ”leveistä hartioista”, ne tulivat Hollolan srk:lle Kuhmoisten ja Padasjoen suurista metsä- ja rantatontti omaisuuksista. Kaikki Padasjoen srk:n tulevaisuuden investoinnit menivät Hollolaan ja ne on pian syöty.
Liittymisen tullessa tietoon monet alan ammattilaiset niin Padasjoella kuin Hollolassa olivat vahvasti sitä mieltä, että silloisella omaisuudella olisi selvitty. On ihmeteltävää, että silloiset seurakuntamme luottamushenkilöt eivät esittäneet mitään vaatimuksia liittymisen ehdoiksi esimerkiksi Padasjoen srk:n omaisuuden suhteen. Sopimuksessa menetettiin täysin oman srk:n itsenäisyys. Viimeisetkin vaikuttamismahdollisuudet on viety kappelin johtosäännön vuosittaisilla muutoksilla.
Liittyminen ei ollut avointa vaan pienen neuvottelijaryhmän oma näkemys. Joidenkin mielestä valmistelu tehtiin täysin salassa. Padasjoen Sanomissa kyllä kerrottiin neuvotteluista, mutta niihin eivät seurakuntalaiset vielä osanneet reagoida. Odotettiin enemmän tietoa. Kun tietoa viimein tuli, oli Padasjoen srk liittynyt Hollolan seurakuntaan. Miksi etäisen Hollolan srk:n kanssa, jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä? Miksei Asikkalan tai Kuhmoisten kanssa, jotka ovat rajanaapureita, ja muutenkin oli ollut yhteistoimintaa kuntien kesken?
Miksi ei kysytty Padasjoen seurakuntalaisten mielipidettä? Enemmistön mielipide olisi todennäköisesti ollut liittymistä vastaan. Kun tieto liittymisestä tuli, seurakuntalaiset heräsivät. Päällimmäisenä kysymyksenä oli miksi ja miksi. Asikkalassa kysyttiin seurakuntalaisten mielipidettä, ja estettiin liittyminen.
Myös vapaa-ajan asukkaat, joita on kolminkertainen määrä seurakuntalaisiin verrattuna, ihmettelivät tehtyä liitosta. Osa protestoi eroamalla kirkosta, osa ei halunnut käydä Hollolan srk tapahtumissa.
Liittymisen syyksi neuvottelijat kertoivat, että Padasjoen srk ei tule enää yksin taloudellisesti toimeen. Mihin tämä perustui? Monet metsä- ja kiinteistöalan ammattilaiset niin Padasjoella kuin myös Hollolassa olivat täysin eri mieltä. Heidän mielestään Padasjoen srk olisi selvinnyt omin resurssein.
Miksi neuvotteluissa ei selvitetty tarkemmin taloudellista tilaa, ja mitä toimenpiteitä olisi voitu tehdä taloudellisen tilan parantamiseksi? Vanhempi sukupolvi rakensi seurakuntaa pitkällä tähtäyksellä varautuen tulevaisuuteen ja mahdollisiin pahoihin päiviin. Seurakunnan metsät ja rantatontit olivat investointi tulevaisuuteen.
Seurakunnan liittäminen osaksi Hollolan suurseurakuntaa oli kohtalokas virhe. Tulevaisuuden investoinnit ovat menossa sinne ja ne on pian syöty. Mitä sitten tehdään?
Täytyy olla jokin vaihtoehto. Minun mielestäni se on Asikkalan ja Padasjoen seurakuntien yhteistoiminnan selvittäminen sekä Hollolaan tapahtuneen seurakuntaliitoksen mahdollisimman nopea purkaminen. Luovutettu omaisuus palautettaisiin takaisin.
Sekään vaihtoehto ei ole taloudellisesti helppo, mutta se lienee ainoa keino pitää yllä itsenäisten seurakuntien toimintaa pitkällä tähtäyksellä.
Yksityisenä
seurakuntalaisena
Hannu Tukia