Tunnettu kalamies Simo Jalli saavutti 60 vuoden iän 28.12.2024 ja juhlii pyöreitä vuosia läheisimpien kesken 11.1. Hän on toiseksi viimeinen padasjokelainen, joka syntyi Padasjoen omassa sairaalassa: vuoden 1964 lopussa paikallinen synnytysosasto lakkautettiin.
– Jouluna juuri muisteltiin menneitä, isäni Pekka ja samana päivänä syntyneen Mäkisen Arin isä veivät kuulemma naisille joulusahtia.
Mahdolliset synttärimuistamiset päivänsankari ohjaa Lasten syöpäsairaalalle. Jalli on nimittäin itsekin saanut hiljattain syöpähoitoa, pahanlaatuinen kasvain kielentyvessä saatiin taltutettua vuosi sitten säde- ja sytostaattihoidoilla.
– Kaikki paloi kaulasta sisältä ja päältä, ei voinut oikein mitään syödä. Vieläkin on 10 kiloa pois, mutta en kaipaakaan niitä.
40 vuotta kalahommia
Kahden vuoden päästä Jallilla on aikomus ryhtyä nostamaan osittaista eläkettä. Työvuosia on ehtinyt kertyä vuodesta 1983, jolloin nyystöläläinen aloitti Evon kalantutkimusasemalla ja vuoden 2014 jälkeen, kun asema loppui, palkan on maksanut maa- ja metsätalousministeriön alainen Luke eli Luonnonvarakeskus.
– Hommat on oikeastaan pysyneet ihan samoina, mutta ei ole vaan tiloja, missä sitä tehdä. Lammin biologisella asemalla on yksi autotallinpätkä, jossa pystyy mittailemaan kaloja. Muut kaikki työt, mitä ennen tehtiin pyydyshallissa, tehdään nyt siellä koivun alla.
Työtilaa on ollut pakko järjestää kotonurkkiin. Välillä täytyy ajella 170 km toimistolle Laukaaseen.
– Evolla olen saanut jatkaa pienimuotoisesti ankeriastutkimusta. Kesäaikaan kerran viikossa käyn niitä katsomassa.
Evolla Jalli tuntee joka lutakon ja kinttupolun. 30 vuotta tuli otettua vesinäytteitäkin alueelta.
– Alkuvuosina kun ajoin Taruksen läpi Evolle, samoja jälkiä sai viikon ajaa. Ei ollut ensimmäistäkään kulkijaa ja nyt on liikennettä enemmän kuin Auttoisten tiellä.
Alalle Jalli ajautui isänsä jalanjäljissä. Metsuri-isä oli käynyt kalanviljelykurssin ja kasvatti kodin yhteyteen kaivetuissa kalalammikoissa taimenta, nieriää ja kirjolohta. Kalakoulun Jalli kävi 80-luvun lopulla. Hänen istuttamansa on mm. Vesijako-järven kuhakanta.
Kesällä jatkuvat ankeriasmerkkaukset Jallin ulkokatoksessa, lisäksi ohjelmassa on koekalastuksia. Talvikaudella työn alla on Kokemäenjoen ankeriaskanta Aris-aineiston pohjalta.
Tammikuun lopulla Jalli vaihtaa kotimaan kylmyyden ja pimeyden Afrikan aurinkoon. Hän menee toista kertaa Kap Verdelle, jossa ovat maapallon kenties parhaat kalavedet. Outi-vaimon kanssa reissuja pyritään tekemään pari vuodessa, mielenkiintoisia ovat olleet myös kalastusalueen yhteismatkat aina Jäämerelle asti.
Simo ja Outi Jalli lomailivat Kap Verdellä viime vuonnakin.
Kalastus ja ravustus ovat miehen mieleisimpiä puuhia vapaa-ajalla: verkko- ja rysäpyynti sekä siimakalastus etenkin, ja uistelu Lummeneella vanhempien kalamajalla. Veteen liittyy myös muut harrastukset:
– Uimahallin saunanlauteille mennessäni kaikki alkaa juttelemaan pelkistä kala-asioista. Kun päivän itsekseen tekee töitä, on se sosiaalinenkin tapahtuma. Kesällä uin järvessä.
Rapuyleisötapahtuma
Nyystölän osakaskunta oli tiettävästi ensimmäinen, joka 90-luvun alussa istutti vesilleen täplärapua. Rapujen ympärille rakentui vuosikymmeneksi useampipäiväinen tapahtuma, kun Jalli kumppaneineen järjesti ravustuksen SM-kilpailut Taruksella. Osakaskunnan esimiehenä Jalli on toiminut neljännesvuosisadan ajan ja aktiivisesti toiminnassa mukana nelisenkymmentä vuotta. Padasjoen suurimmalla osakaskunnalla on hyvät kalavedet ja venesatamakin Nyystölässä.
Jalli on ollut mukana pelastamassa Vesijärveäkin: kuhan emokaloja pyydettiin Evon aikana useista järvistä ja niiden avulla järveä elvytettiin Vesijärvi-projektissa yli miljoonalla poikasella. Kirkkojoelta alettiin muutama vuosi sitten alettiin pyydystää taimenia emojen lypsämiseksi ja poikasten hautomiseksi. Varsinkin sen jälkeen, kun lohikalojen hoitorahasto perustettiin, on hyvälaatuisia kalanpentuja istutettu tuloksellisesti.
Puusepän ammattikoulutuksesta on ollut hyötyä myöhemmässä elämässä, vaikkei Jalli puusepän töitä ole tehnyt päivääkään. Asuntoveneen hän rakensi alusta loppuun itse, se oli kovassa käytössä lasten ollessa pieniä. Molemmat tyttäret ovat olleet omillaan jo pitkän aikaa.
Lapsena hiihtoa harrastanut Jalli hankki lumiliukukengät kuntoutumistaan varten. Hän ei muutenkaan tykkää mennä valmista latua myöten, vaan kulkea omia polkujaan.
– Kalastettua tulee varmasti lopun ikää. Päijänne on minulle kaikki kaikessa.