Kuinka Timosta tuli kiltti-mies ★

Kaksi vuotta sitten Timo Maaranen näki Youtubessa videon kilteistä. Tutustuttuaan kiltin historiaan ja nykykehitykseen ajatus kiltistä tavallisena käyttövaatteena alkoi tuntua kutkuttavalta ja räväkältä idealta.

Kilttiin liittyy monia vääriä oletuksia: kiltin pitää olla ruudullinen, sitä saa käyttää vain erityisinä juhlapäivinä ja silloinkin vain, jos suvun taustoista löytyy yhteys Skotlantiin. Todellisuudessa kiltin alkumuodon uskotaan olevan viikinkien perintöä ja siitä sen muokkasi nykyisin tunnettuun käytännöllisempään muotoon 1700-luvun alussa lontoolainen liikemies – ei juhla-asuksi, vaan kaivostyöläisten työvaatteeksi!

Uudesta kiltistä tuli valtavan suosittu ja vuosisatojen aikana kiltistä kehkeytyi kaikkialla tunnettu Skotlannin kansallisvaate. Pitkän harkinnan jälkeen Maaranen uskaltautui tilaamaan retkeilyyn sopivan kiltin Pohjois-Amerikasta.

– Halusin saada hyvälaatuiseksi todetun kohtuuhintaisen kiltin, joka on varmasti sopivan kokoinen.

Ulkomailta tilattavat kiltit tehdään tarkasti tilaajan ilmoittamien mittojen mukaan.

– En kuitenkaan hylännyt ajatusta, ettenkö voisi itsekin ryhtyä tekemään kilttiä.

Vihdoin viime vuoden lopulla padasjokelainen oli perehtynyt niin paljon kiltin tekemiseen teoriassa, että hän tiesi osaavansa tehdä sellaisen itse.

– Halusin farkkukankaisen kiltin, joka on tehty sotilaskiltin periaatteita mukaillen.

Tekeminen ei tuntunut vaikealta, vaikka jokainen työvaihe vaati opettelua, suunnittelua ja väliin harjoittelua.

– Esimerkiksi taskujen tekoa harjoittelin Youtube-videoiden opastuksella muutaman tunnin, ennen kuin aloin tehdä niitä kilttiini”, valottaa Timo opettelumenetelmiään.

– Vaimoni on ompelun saralla puoliammattilainen ja hän opetti minulle ompelukoneen käytön – varmaan taka-ajatuksena se, että en rikkoisi konetta, naurahtaa Maaranen.

Seuraavaksi hän havahtui siihen, että kiltin kanssa sopisi erinomaisesti yhteen säärystimet.

– Olisi hienoa, jos voisin jossain vaiheessa sanoa, että kaikki vaatteet ylläni ovat itse tekemiäni, joten kysyin vaimoltani, jos hän opettaisi minulle miten kudotaan sukkia.

Parin kuukauden harjoittelun jälkeen alkoi vihdoin säärystimien neulominen.

– Kun kilttini oli jo lähes valmis, niin seuraavaksi käytin säärystimien tekemiseen kolme viikkoa. Vähän päivässä, paljon viikossa, kertaa Timo usein isältä kuulemaansa sananpartta.

Moni kilttiharrastaja on kertonut alussa jännittäneensä ja pelänneensä, miten ihmiset reagoivat kiltin käyttäjään.

– Kun ihmiset hakevat jännittäviä kokemuksia elämäänsä vaikka benji-hyppelystä, niin kilttiin pukeutuminen menee pidemmälle, sillä tässä asettaa oman itsensä alttiiksi sille, mitä muut ajattelevat minusta ihmisenä – että jos kaipaat jännitystä elämään, eikä Nakukymppi tai benji-hyppy luonnistu, niin hommaa kiltti ja käy kylän marketissa ostoksilla kiltti päällä”, neuvoo Timo.

– Kiltti on sitä paitsi todella mukavan tuntuinen vaate ja joillekin käy niin, että he eivät halua luopua siitä mistään hinnasta.

Perinteinen kiltti villakankaasta

Perinteinen kiltti valmistetaan villakankaasta ja siinä kiltin takaosan laskokset on ommeltu noin parinkymmenen sentin matkalta toisiinsa kiinni. Kun kiltin levittää auki, sen keskimmäinen kolmannes on poimutettu eli laskostettu (pleated) ja reunaosat ovat sileät (aprons).

Kilttiä puettaessa laskostettu osa tulee selkäpuolelle, oikeanpuoleinen sileä osa kiinnitetään vasemmalle kyljelle ja vasemmanpuoleinen osa oikealle puolen, johon se suljetaan soljilla.

Käsityönä valmistettu villakankainen kiltti on useimmiten kallis johtuen kankaan hinnasta ja siitä, että sitä menee yhteen kilttiin todella paljon, jopa 8–9 metriä. Tällaisia kilttejä käytetään lähinnä juhla-asuina.

Nykyaikaisia kilttejä alettiin tehdä 1980–luvulla ajatuksena säilyttää kiltin tunnusomaiset piirteet – laskokset, yleisrakenne ja mitoitus – samalla, kun kestävämmillä materiaalivalinnoilla ja käytännöllisillä ratkaisuilla kuten lisäämällä taskut siitä tehdään sopiva päivittäiseen arkikäyttöön.

Mistä kiltin voi ostaa? Maailmalla on monia kiltteihin erikoistuneita liikkeitä, jotka myyvät tuotteitaan maailmanlaajuisesti verkkokauppojensa kautta. Suurin osa niistä toimii EU:n ulkopuolella, mikä tarkoittaa kilttiä ostettaessa suurehkoja lisäkustannuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 68 € maksavan kiltin lopullinen hinta Suomeen tuotettuna oli 127 €.

– Tähän hintaan ostin USA:sta retkeilykäyttöön erinomaisesti sopivan arkikiltin (utility kilt).

Suomessa kilttitarjonta on vähäistä, mutta Blåkläderillä on kaksi teollisuuteen ja rakennusalalle markkinoitua kilttimallia. Suomessa usein käytetyn mitoitusjärjestelmän (S, M, L, XL) mukaan kiltin koon valinta on arpapeliä, joten kilttiä pitäisi päästä sovittamaan ennen ostosta. Ei pidä myöskään unohtaa liikkeitä, joissa myydään keskiaikaa harrastaville rekvisiittaa, myös heiltä löytyy valikoimasta kilttejä.

Mittojen mukaan

Tärkeimmät mitat kilttiä suunnitellessa ovat navan kohdalta vyötärön ympärysmitta ja lantion leveimmän kohdan ympärysmitta. Kiltin pituus mitataan navan korkeudelta polvilumpion puoliväliin.

– Kiltin tekeminen on periaatteessa helppoa, koska liikkeelle lähdetään pitkästä suorakulmion muotoisesta kankaasta. Käsin ja koneella ompelun oppii melko vähäisellä harjoittelulla. Sen lisäksi tarvitaan huolellisuutta ja tarkkuutta. Sitten pitää valita itselle sopiva materiaali ja miettiä, millaiset laskokset haluaa kilttiinsä, sillä se määrittelee pitkälti ostettavan kankaan pituuden. Ja muutamia muita yksityiskohtia, listaa Maaranen.

– Halusin tehdä itselleni kiltin farkkukankaasta, jonka suhteen minulla kävi sikäli hyvä tuuri, että valitsemani kangas oli loppuunmyynnissä. Kaksinkertainen tuuri kävi siinä, että kangasrulla oli aivan lopussa, joten sain parikymmentä senttiä ylimääräistä kangasta kaupan päälle, mikä osoittautui myöhemmin onnenpotkuksi. Olin laskelmissani huomioinut kankaan kutistuvan 10 prosenttia, mutta siitä huolimatta alun perin haluamani määrä ei olisi riittänyt. Kun olin saanut kiltin valmiiksi, ylimääräistä kangasta jäi vain viitisen senttiä.

Maaranen katseli videoita, joilla käyttäjät arvioivat ostamiaan kilttejä ja esittelivät niiden yksityiskohtia.

– Koska olin itse tekemässä kilttiä, minun oli helppo valita omaan kilttiini parhaat puolet erilaisista valmiskilteistä.

Tuumasta toimeen

Ensimmäisen kiltin tekeminen ottaa aikansa, jos pitää opetella kaikki perustaidot kankaan leikkaamisesta alkaen, erilaisten paininjalkojen hyödyntäminen ompelukoneessa, käsin ompelu, laskosten mittaaminen, niiden väliaikainen kiinnitys, taskujen tekeminen ja niin edelleen. Hyvänä apuna on suuri pöytä, pitkät viivaimet ja suorakulmamitta.

– Kankaan pesusta kiltin valmistumiseen meni itseltäni aikaa kolmisen kuukautta, mikä johtui siitä, että jokainen työvaihe oli uusi ja vaati harkintaa, pohdintaa ja opiskelua. En tehnyt kilttiä joka päivä enkä käyttänyt yhteen työrupeamaan kovin paljoa aikaa. Laskosten ompelu toisiinsa kiinni käsin oli yksittäisistä työvaiheista hitain.

Neulomisen harjoitteluun käytin aikaa pari kuukautta, jonka jälkeen sain neulottua ensimmäiset itse tehdyt säärystimeni kolmessa viikossa.

Kilttien kanssa käytetään usein kilttineulaa, jonka tarkoitus on auttaa pitämään kiltin helmat alhaalla tuulisella säällä. Toisin kuin luullaan, neulalla ei yhdistetä ylempää ja alempaa kangasta toisiinsa, vaan neulalla kiinnitetään ylempään kankaaseen noin 30 gramman painoinen koriste, joka painollaan auttaa helmaa pysymään alhaalla.

– Kuukauden ideoinnin jälkeen tein pienistä muttereista ristin, joka kiinnitetään kilttiin nepparilla. Kilttineulan sijasta käytän siis helmapainoa, jonka voi helposti irrottaa ennen kiltin pesua.

Maarasen kiltissä on 13 vastalaskosta, kiltin sisään menevät taskut sivuilla, varusteiden ripustamista varten kapea varustevyö, vyölenkit leveää vyötä varten ja kiltin sisäpuolella sen yläosassa tukeva vuori antamassa lisäjämäkkyyttä ja peittämässä laskosten ompeleita.

– Kiltin tekeminen itse tulee paljon edullisemmaksi kuin valmiin kiltin tilaaminen ulkomailta. Tarvikkeet tätä kilttiä varten tulivat maksamaan kolmisenkymmentä euroa, mutta aikaahan sen tekemiseen meni aika paljon. Vastaavasti opin paljon uusia taitoja, joista on hyötyä, jos joutuu muihin vaatteisiin tekemään pieniä korjauksia. Vastaavilla ratkaisuilla toteutetut yhtä laadukkaat kiltit maksavat USA:ssa noin neljäsataa dollaria, mikä tarkoittaisi Eurooppaan tuotuna yli viittäsataa euroa tullit, verot ja lähetyskulut huomioiden.

Scroll to Top